Lauman kanssa koululla

Tällä viikolla minulla on ollut kahtena päivänä omia lemmikkejä mukana koululla, ja kahtena päivänä meillä on käynyt koulun jälkeen ihmisiä tutustumassa eläimiin. Tämän myötä minusta tuntuu, että olen tällä viikolla puhunut enemmän parissa päivässä, kuin kertaakaan koronan alettua. Ensimmäinen kouluvierailuista suuntautui koulun klinikalle, jolle Minttu ja Löllö tulivat asiakkaiksi. Toinen taas luokkahuoneen puolelle, kun Alma, Mini, Hypno ja Rafaella osallistuivat meidän eksotunnille. 

Löllö ja Minttu eivät ihan arvostaneet mukaan pääsyään

Näistä kaikista eniten jännitin Löllön ja Mintun eläinlääkärikäyntiä. Mintulla oli vuorossa hammaskontrolli hammasröntgenillä ja Löllöllä kontrolliverikokeet tammikuussa koholla olleiden munuaisarvojen takia. Mintun hammassyöpymistä on nyt reilu vuosi, ja koska viimeksikin hampaat näyttivät siisteiltä päällepäin aina siihen asti, kun se kehitti hammasjuuripaiseen, jonka yhteydessä ensimmäiset syöpymät löytyivät, halusin tarkistaa mikä tilanne on nyt. Hammassyöpymä on yleensä etenevä tauti, mutta etenemistahti on hyvin yksilöllinen. Niinpä sitä yhtä aikaa toivoi, että tilanne olisi suussa yhtä hyvä kuin miltä se näytti, ja pelkäsi, että taas tulee lähtö isompaan hammasremonttiin. Kuitenkaan koulun tämänhetkinen eläinlääkäri ei löytänyt kuvista ja suusta muuta huomautettavaa, kuin vähän hammaskiveä, ja se poistettiin käynnin yhteydessä. Hän lupasi kuitenkin näyttää kuvat vielä toiselle eläinlääkärille, joka on katsellut hammasröntgenkuvia enemmän. Olen kuitenkin optimistinen sen suhteen, että Minttua ei tarvitse nyt ihan hetkeen vaivata uudelleen hammasjutuilla. Löllön osalta näytin nykyiselle eläinlääkärille tammikuiset röntgenkuvat, ja juteltiin osin samat asiat kuin silloin. Eli että portaissa liikkuessa on alkanut olla pientä jäykkyyttä, ja että Löllö tahtoo yleensä lepuuttaa toista takajalkaansa suorana. Että viime käynnillä oli vähän puhuttu mahdollisesta kipulääkekokeilusta, mutta munuaisarvojen ollessa koholla, oli päädytty katsomaan miten munuaisarvot kehittyvät ennen kipulääkkeen aloittamista. Eläinlääkäri oli sitä mieltä, että röntgenkuvissa näkyi alkavia spondyloosimuutoksia ja vähän nivelrikkoa. Takajalan lepuuttamisen hän arveli johtuvan mahdollisesti siitä, että etenkin ristiluun kohdalla oleva nikamien yhteenluutuma voi aiheuttaa puutumista. Koululla ei ollut SDMA-liuskoja koulun labralaitteisiin, joten päädyimme tälläkertaa lähettämään verinäytteen ulkopuoliseen laboratorioon, että saa tutkittua myös sen urean ja crean lisäksi. Sitä kautta kun saadaan toivottavasti parempi kuva siitä, onko munuaisissa tapahtumassa nyt jotain. Löllön osalta ollaan sen myötä viisaampia ensiviikolla, kun eläinlääkäri ehtii saada labratulokset ja saa sen pohjalta mietittyä, mitä lähdetään hoitamaan ja miten. 

Minttu sai kanyylin, jotta rauhoituslääkkeitä olisi tarvittaessa helppo annostella nopeasti lisää

Tämä kun sujui helpommin, kun oli vähän taju kankaalla

Alman, Minin, Hypnon ja Rafaellan kouluvierailussa minua jännitti eniten pakkaaminen ja kantaminen. Nyt on ollut taas vähän viileämpi viikko, ja varhain aamulla jopa pakkasta, joten boksien suojaaminen siirtoa varten oli taas aika välttämätöntä. Tämä onkin yksi suurimpia syitä sille, miksi meillä on joka nurkka täynnä mitä erikokoisimpia styroksibokseja, ja miksi välillä kiikutan kotiin onnellisena Idexxin labralaatikoita, kun liuskat on saatu purettua pakkaseen. Kaikkien muiden kuljetusbokseille löytyikin sopiva styroksiboksi paitsi Alman. Alma on meidän 2,5 metrinen noin 15 kiloinen kuningasboa neiti, joka ei pakkaudu ihan pienimpään laatikkoon, vaikka hänet pakkaisi kuinka kompaktisti. Onneksi Alman boksille löytyi kuitenkin sopivan kokoinen pahvilaatikko antamaan vähän suojaa nopeilta lämpötilan vaihdoksilta. Silti mietin ihan viimeiseen asti, haluanko oikeasti roudata meidän tällähetkellä isoimman käärmeen komanteen kerrokseen ilman hissiä. Tyypit pääsivät sitten konkreettisesti demonstroimaan, miten matelijoita voi pakata klinikkakäyntejä varten, mitä niiden siirrossa kannattaa huomioida ja miten erilaisia matelijatyyppejä käsitellään. Sillä kolme mukaanlähtijöistä olikin suht yleisiä eksolemmikkejä, eli viljakäärme, kuningasboa ja nelivarvaskilpikonna. Hypno tunnelisammakkona edusti sitten vähän harvisempaa tapausta, mutta on samalla yksi meidän harvoista herpeistä joiden kanssa on käyty eläinlääkärillä. Siinä kohtaa minua hieman harmitti, kun luennolla tuli puheeksi myös fretit, ja vasta siinä kohtaa selvisi, että meidän ekso-opella oli mennyt ihan ohi että meillä olisi ollut niitäkin näytille tuotavaksi (olisi sittenkin pitänyt toimittaa se tarkka lajilista...). Ei sillä etteivätkö meidän kurssilaiset olisi jo nähneet frettejä, silloin kun Mitella ja Nutella kävivät hormoni-implanteilla koulun klinikalla, mutta minä olisin saanut kerrankin hengata koko luentopäivän likkojen kanssa. 

Matelijatyypit kyydissä

Kummatkin meille kotiin suuntautuneet vierailut sovittiin instan kautta, josta tuntuu tulleen minun uusien ihmisten suuntaan sosiaalisin sosiaalinen media. Toinen kävijöistä oli matelijaihminen, jonka kanssa meillä oli samalla vähän hyönteiskauppoja. Toinen aktiivinen kissaihminen, joka haaveilee myös urasta klinikkaeläinhoitajana, ja on sen myötä kiinnostunut tutustumaan myös eksoihin. Vielä sillä vaarallisella tavalla aktiivinen kissaihminen, että kyseessä on Dewin sijaiskotivastaava. Tosin niin kovasti kuin välillä haluaisin tänne kissaemon pentuineen, jotta pääsisi taas nauttimaan pentujen kasvujen seuraamisesta ilman muita kasvatukseen liittyviä vastuita, tiedän että meidän nykyinen lauma on niin iso, että tällä hetkellä meille ei saisi emoa pentuineen mitenkään tarpeeksi fiksusti niin, että ne olisi paitsi helppo eristää alkuun kokonaan omista, mutta kuitenkin niin, että niiden sosiaalistaminen olisi helppoa. Sitä kun ei ehkä halua testailla Timon allergioita niin rankalla kädellä, että tekisi vierashuoneesta pentulan. Mutta katsoo jos elämä alkaa tästä normalisoitumaan niin, että uskaltaisi taas alkaa pitää normaalisti peli-iltoja ja muita, niin että täällä olisi säännöllisemmin muitakin kuin minä ja Jussi, että mikä tilanne on vaikka vuoden - parin päästä.