Purkamista, rakentelua ja sokruja

Viimeisin viikko on ollut aika tunteiden vuoristorataa yhdistettynä projektien tuomaan toimintaterapiaan. Ensimmäinen työssäoppimiseni päättyi samana päivänä kuin Justiinan lopetus oli. Tämä viikko onkin mennyt taas koulun penkillä ja koulun klinikalla, jonka lisäksi Evidensia Vettori järjesti meille koulutuspäivän johon kuului useita luentoja, sairaalakierros sekä käytännönharjoituksia. Niistä ehkä kaikkein eniten muistiinpanoja tuli tehtyä elvytysluennolla ja elvytysharjoituksiin liittyen, sillä vaikka siihen tilanteeseen ei toivoisi ikinä joutuvansa, siinä tilanteessa jo kerran olleena, sitä haluaa olla ensikerralla valmiimpi. Kotona taas olotila on vaihdellut lamaannuksen ja työmuurahaismoodin välillä. Etenkin Justiinan lopetuspäivä meni aika unessa. Sen jälkeen on sitten purettu Justiinan aitausta, purettu kilpikonnatarhaa, koottu sokruhäkkiä ja uudelleen koottu kilpikonnatarhaa.

Bunkkerin takanurkan uusi järjestys

Olohuoneen nurkassa on koko tässä asumisen ajan ollut Clearly Lovedin pleksiaitaus, joka on ehtinyt toimia niin Mihailin, Itsyn kuin Justiinan tukikohtana, ja majoittaa välillä myös hoidokkeja. Nyt kyseinen aitaus tuli purettua varastoon. Alkuun ajattelin siirtäväni sen bunkkeriin kilpikonnille, mutta kilpikonnat eivät oikeasti tarvitse mihinkään 90cm laitoja, ja sen jälkeen aitaus olisi paitsi sidottu maamassoilla toistaiseksi vain yhteen käyttöön, naarmutettu äkkiä sameaksi kilvillä. Varastosta se on kuitenkin napattavissa tarpeen mukaan hoitonäädille, tai jos joskus uskaltaudumme vielä lähtemään omien kanssa messuille. Hetken mietin sitäkin, että olisi ottanut Enigma-siilin asumaan yläkertaan aitaukseen, mutta koska kissat hyppivät helposti aitaukseen, en sitten kuitenkaan uskaltanut. Kissat kun saavat kyllä valvotusti käydä katsomassa kilpikonnia ja afrikkalaista kääpiösiiliä bunkkerissa, ja vaikka valvottuna ne ovat aina antaneet Enigman olla rauhassa, vuorokauteen mahtuu tällähetkellä monia tunteja kun kukaan ei olisi meillä yläkerrassa valvomassa.

Sokruhäkin kasaan saaminen vaati myös pieniä maansiirtotöitä, sillä kilpikonna-aitaus piti tyhjentää hetkeksi kokonaan. Tämä paitsi siksi, että sokerioravahäkin kasaaminen vaati tilaa, kilpikonna-aitausta jouduttiin myös hiukan kaventamaan jotta se saatiin mahtumaan jatkossa sokruhäkin ja peiliovikaapin väliin. Päädyin kuitenkin samalla luopumaan liukuovikaapin edessä olevasta huoltokäytävästä, jotta kilppariaitaukseen jouduttiin kajoamaan mahdollisimman vähän. Liukuovikaapiston kilpikonnatarhan puoleisessa päässä on kuitenkin sen verran harvemmin tarvittavia tavaroita, että ne voidaan ninjailla sieltä kilpikonnatarhan kautta. Päivittäisessä käytössä oleville tavaroille kun säilyi kuitenkin vapaa pääsy. Jussia vähän jännitti lähteä kasaamaan sokruhäkkiä, enkä minäkään ole ollut tälläviikolla skarpeinta asennusseuraa, joten asennuksiavuksi päädyttiin pyytämään Tino ja Pasi, jotka ovat myös valmistaneet sokruhäkin elementit.

Mauno on kovasti auttanut bunkkerihommissa

Koska projektia ei olla saatu vedettyä läpi päivässä, kilpikonnat päätyivät asumaan alkuviikon lattiakonnina kylpyhuoneessa. Lattialla liikkuminen ei ole todellakaan ideaali ratkaisu maakilpikonnille, sillä liukkaalla pinnalla ne eivät pysty käyttämään kunnolla takajalkojaan, joka johtaa pahimmillaan niiden lihasten lähes täyteen surkastumiseen. Meidänkin konnakaksikossa näkyy yhä, miten kolmenkymmenen vuoden lattiaelo ilman asianmukaisia valoja ja ravintolisiä on jättänyt jälkensä. Mutta kolmenkymmenen vuoden jälkeen ajattelin ettei kolmisen lisäpäivää aiheuta enää kauheasti lisää haittaa, koska silloin saatiin jaettua kilpikonnatarhan tyhjennus ja purku, sokruhäkin kasaaminen ja kilpikonnatarhan uudelleen kokoaminen ja täyttö eri päiville. Mutta kyllä konnista silti huomasi, että vaikka kylppäri oli selvästi niiden aitausta isompi, niin etenkin Rafaella nautti päästessään takaisin omaan aitaukseensa, kun pito parani ja pidot paranivat, sillä en ollut myöskään halunnut täyttää kylppäriä samalla tavalla heinällä ja sen sekaan kätketyillä muilla ruokapaloilla, niin että kunnon laidunnus olisi ollut mahdollista. Donatella on kaksikosta muutenkin se vähemmän temperamenttinen ja sopeutuvaisempi, niin se ei protestoinut myöskään väliaikaismajoitusta yhtä voimakkaasti.

Fretit ovat päässeet toteuttamaan omia projektejaan kasvihuoneelle kasvukauden alkua odotellessa

Sillekin oli syy, miksi tähän kaikkeen lähdettiin näin pian surun jälkeen. Sokrukakruista nuorinkin tuli nimittäin luovutusikään, ja sovittiin jo viikko sitten kasvattajan kanssa, että lyödään luovutuspäivä lukkoon sitten kun tiedetään milloin saadaan häkki kasaan. Se päivä tuli sitten eilen. Alkuun oli puhuttu, että hakisimme liitäjät kasvattajan luota sunnuntaina, mutta heille tulikin kulkua Turun suuntaan eiliselle, niin he lupasivat voivansa tuoda tyypit samalla. Koska olen käynyt kasvattajan luona jo aiemmin, niin tämä sopi toki hyvin, ja Seita pääsi samalla katsomaan millaiseen häkkiin tytöt ovat muuttamassa ihan livenäkin. Heti tultuaan tyypit vilkaisivat häkkiään vain pikaisesti, ja vetäytyivät sitten jatkamaan uniaan korkkitunnelin sisään, mikä oli päiväsaikaan ihan odotettavissakin. Se tuli sen sijaan vähän yllärinä, millaista rallia häkissä on vedetty jo heti ensimmäisenä yönä kaikkien kolmen toimesta - jopa kolmikon ujoin eli Claudia on ollut heti menossa mukana. Itse koitan nyt kovasti opetella kirjoittaessa ja puhuttaessa tyypeistä käyttämään enemmän sanoja sokru, liitäjä tai mahlapussikiitäjä, jota on ehdotettu lajin uudeksi suomenkieliseksi nimeksi sokerioravan sijaan. Sokeriorava kun tahtoo turhan helposti lyhentyä oravaksi, ja oravista puhuminen on näiden tyyppien kohdalla vielä harhaanjohtavampaa kuin viittaamineen fretteihin tai haisunäätiin näätinä. Näätä kun on kuitenkin vähän samantyyppinen eläin kuin fretti tai haisunäätä, mutta sokerioravalla ei ole muuta tekoa oravan kanssa kuin hieman liito-oravaa muistuttava ulkonäkö. Sokerioravasta ihmisillä tulee heti mieleen pähkinöitä ja käpyjä rouskuttava talttahampainen jyrsijä, eikä pienillä piikkihampailla varustettu australialainen pussieläin, joka elää hedelmillä, puiden mahlalla ja hyönteisillä.

Ekoja kuvia sokruipanoista

Etenkin sokrujen kotiutumisesta koitan muistaa kirjoitella omaakin tekstiä myöhemmin, mutta tämän viikon ylä- ja alamäistä on tämän romaanin loppuun laitettava muutama sananen myös niistä muista alamäistä. Nataleista kiusaajaksi paljastunut Juhani päädyttiin lopettamaan. Valitettavasti päivä sen jälkeen päätettiin myös Tuomaksen lopettamisesta, sillä se oli telonut silmänsä johonkin, eikä silmä tuntunut menävän parempaan suuntaan pelkällä putsailulla, ja Tuomaksen käytös alkoi muuttua vetäytyvämmäksi. Eli vaihtoehdot olisivat olleet käyttää se eläinlääkärillä silmän tarkemmissa tutkimuksissa ja aloittaa mahdollisesti silmätipat ja/tai antibiootti/muu lääkitys sen perusteella mitä silmästä olisi paljastunut, tai lopetus. Ja koska laumassa on ollut viime aikoina niin paljon stressitekijöitä, päädyttiin tässä kohtaa lopetukseen. Tämä osin siksi, että saisi muun lauman elämää vihdoin normalisoitumaan, eikä tarvitsisi taas poistaa isoa osaa virikkeistä niin, että yhtä olisi helpompi pyydystää päivittäin lääkittäväksi.  Akvaariossa toinen lehtikaloista löytyi kuolleena. Ja pisteenä iin päälle pari päivää sitten tuli huomattua myös että Löllön toinen korva oli jostain syystä ihan möhnässä. Löllön korva ei kuitenkaan haissut pahalta, eikä ole möhjääntynyt uudelleen puhdistuksen jälkeen, joten sen kanssa selvittiin toivottavasti säikähdyksellä, eikä ehkä jouduta pääsiäispäivystykseen. Täytyy kuitenkin koittaa muistaa ottaa siitä varuiksi korvanäytteet viimeistään parin viikon päästä, kun varasin Löllölle ajan koululle kontrolliverikokoisiin ja Mintulle hammasröntgeniin. Tarvittaessa korvaa käydään toki näyttämässä aiemmin jossain.