Mitella 6 vuotta

Tänään vietetään meidän ensimmäisen pennun 6-vuotissynttäreitä. Mitella on meidän freteistä ensimmäinen joka tuli meille alle puolivuotiaana, vaikkei ihan luovutusikäisenä sekään. Silti se oli nelikuisena tullessaan täysi kakara, vaikka kokoa oli jo siinä vaiheessa melkein enemmän kuin silloisilla mummuskoilla yhteensä. Vaikea ajatella, että ensiviikolla Mitellasta tulee meidän vanhin fretti. Ja että kun meillä on vuosia ollut mummolauma ja junnulauma, mummolauman viimeisen väistyessä meille jää vain yksi lauma, jossa on junnujen sijaan joukko keski-ikäisiä frettejä ja yksi veteraani. Onneksi se ei kuitenkaan tarkoita, että Mitella olisi mitenkään vanha vanha, vaikka nyt jo huomaa, ettei se ihan aina jaksa painaa Nutellan, Mallun ja Vapun mukana kaikkiin kotkotuksiin mukaan. Tosin etenkin Nutella ja Mallu nyt ovat muutenkin ehkä vähän keskivertoa menevämpiä tapauksia sille päälle sattuessaan.   

Päivänsankarin hyvin virallinen 6-vee pönötyskuva

Eilen tuli myös bongattua mainos ensimmäisestä frettinäyttelystä sitten koronan alun. Jos ehditään saada omat ilmoittautumiset sisälle ennen näyttelyn täyttymistä, siitä tulee Mitellan ensimmäinen näyttely veteraaniluokassa. Se tuntuu omalla tavallaan aika oudolta. En kuitenkaan halua innostua näyttelystä liikaa ennenkuin ilmot aukeavat ja saan vahvistusviestin siitä, että ollaan mahduttu mukaan. Jos frettinäyttelyt täyttyivät pahimmillaan minuutissa jo ennen koronaa, voin vain kuvitella miten äkkiä näyttely täyttyy nyt, kun kyseessä on ensimmäinen näyttely yli kahteen vuoteen. Toki voi olla, että ihan kaikki eivät vielä halua lähteä näyttelyihin, vaikka kyseessä onkin ulkonäyttely. 

Supermummo kasvihuoneella

 

Tänään tuli otettua myös Justiinaa ihmettelemään kevättä kasvihuoneelle. Sitä sielä katsellessa minun teki niin taas mieli perua koko lopetuspäätös, ja jatkaa vielä tarkkailulinjalla. Mutta sitten kun miettii, että mitä sitä sitten haluaisi odottaa. En minä oikeasti halua nähdä sitä lopullista romahdusta, sitä kun tuo maailman reippain tapaus menisi oikeasti siihen kuntoon, että elämänhalu sammuisi ja se luovuttaisi. Sillä Justiina on juuri semmoinen tyyppi, että se ei ihan hevillä jätä käyttämättä yhtään mahdollisuutta santsitahnaan, ja alta lipsuvat takajalat ja tasapainoa heikentävät kasvaimet ovat vain hidasteita.