Viikonloppufiiliksillä

Tämän viikon teema on selvästi "perhosia mahassa", sillä kun pääsin jännittämästä Petterin kastraatiota, tuli ekat eksotunnit meillä kotona ja sitten kaksi työssäoppimispaikkahaastattelua. Kaikista on kyllä jäänyt ihan positiivinen olo, eli nyt mennään aika suurella optimismilla viikonloppuun. Onneksi en ollut jättänyt torstainakaan vikoja siivoiluja aamun etäluennon taustatekemiseksi, kuten alkuun ajattelin, sillä opettaja yllätti aamulla ja reilun kolmen tunnin monologin sijaan laittoi meidät tekemään pienryhmissä koulun klinikalle jakoon tulevia esitteitä päivän aiheesta. Eli aamupäivä menikin sitten ryhmän kanssa pohtiessa, miten kanien lajityypillistä käyttäytymistä voi edistää kotiolosuhteissa, ja mitä omistaja voisi tehdä ja treenata kotona, jotta tulevat klinikkakäynnit olisivat kanille mahdollisimman mukavia. Siinä olikin melkoinen tiivistäminen, kun ennakkotehtävänä tuotettua materiaalia, josta esitetekstiä lähdettiin sitten rakentamaan, oli kaikilla ryhmäläisillä parista neljään sivua.

Etäopiskelu-Pampula

Opiskelijoiden kanssa kierrettiin meidän lauma yläkerrasta alkaen, eli ensin fretit ja kissat, sitten bunkkerijengi ja lopuksi autotalli, eli kanit ja talvehtimassa olevat. Fretit saivat heti eniten faneja, sillä ne olivat uteliaana tutkimassa koko porukan läpi, ja vielä sen verran talvimoodissa, että edes Mallu ei jaksanut haastaa ketään kaikkein eeppisimpiin hammaspainiotteluihin, vaan leikkikutsut olivat huomattavasti hillitympää sävyä. Bunkkerissakin nisäkäsosasto eli Nipsu ja Enigma saivat muita enemmän sympatiapisteitä. Herppiosastosta keskityttiin eniten käärmeisiin, sillä koululle on nyt harkittu ensimmäisen käärmeen hankkimista, ja opiskelijoiden yksi tehtävä on selvittää sopivaa lajia ja mitä sen hyvinvoinnin turvaaminen koululla vaatisi. 

Käärmeisiin liittyi myös ainoa ikävämpi sattumus, joka opiskelijavierailun aikana tapahtui, ja jonka ehkä onnistuin peittämään opiskelijoilta. Talvehtelevia läpikäydessä nimittäin huomasin, että jokin on mennyt Putin talvilevossa pahimmalla mahdollisella tavalla vikaan, ja Putti löytyi boksistaan kuolleena. En kuitenkaan halunnut alkaa käydä tilannetta läpi siinä koko opiskelijaryhmän kesken (mikä voisi varmasti olla kyllä opettavaista, mutta koska tilanne tuli itselleni aika shokkina, ei minusta ollut nyt vetämään oppituntia aiheesta), joten tyydyin toteamaan että yksi tyypeistä näyttää olevan nyt vähän syvemmässä unessa, ja vedin kierroksen loppuun. Kun sitten palasin katsomaan Putin läpi opiskelijoiden lähdettyä, sillä näkyi vatsan kohdalla hieman tummemman näköinen varjo. Eniten tilanteessa ahdistaa se, että havaitsin Putilla jo reilu viikko sitten ihan pientä punoitusta parin mahasuomun ympärillä, mutta koska se oli onnistunut kaatamaan vesikuppinsa boksiin, ja boksi oli mennyt liian märäksi, talvilevon välittömän keskeytyksen sijaan korjasin vain olosuhteet, eli vaihdoin boksiin kuivat aluset, ja jatkoin tarkkailulinjalla. Silloinkin mietin kyllä, pitäisikö keskeyttää horros, mutta koska punoitus oli niin pientä, että Jussin oli vaikea löytää sitä edes sanottuani asiasta, ajattelin että se ei ole mitään, etenkin kun punoitus vaikutti rauhoittuvan alusten vaihdon jälkeen. Nyt tietysti asiasta syyllistää itseään, sillä senhän takia niitä eläimiä katsotaan säännöllisesti läpi myös talvilepoaikana, että tällaisiin saisi puututtua ajoissa. Mutta jos välillä tuntuu, että olen kehoittamassa tyyppejä eläinlääkäriin joka ihonäpystä, valitettavan monen asian takaa löytyy joko näitä omakohtaisia tai kuultuja keissejä siitä, kuinka "ei miltään" näyttänyt asia viekin sitten eläimen hengen. 

Viljisten kämpät. Lämpölamput lisätään tänään tyyppien totuteltua ensin taas huoneenlämpöön.

Putin löytymisen jälkeen tulikin keskeytettyä talvilepo kaikilta viljiksiltä, ja voi olla, että niitä ei tule laitettua enää unille. Niillä kuitenkaan talvilepo ei ole yhtä olleellinen eläinten hyvinvoinnin kannalta kuin vaikka noilla nelivarvaskilpikonnilla, joilla talvilepoa jatketaan yhä, ja jotka laitetaan varmasti talvehtimaan myös jatkossa. Mutta näemmä tässäkin tarvittiin omakohtainen horrorstoori, ennenkuin asiaa oppi jännittämään millään tavalla. Putin terrakin lähti heti myyntiin, sillä ainoa haavelistallani oleva laji, jolle kyseinen terraario sopisi, on pikkusiilitanrekki, joka on talvilevon vaativa nisäkäs. Ja jos kyseinen haave on lykkääntynyt siksi, että minua on jännittänyt ajatus ei-vaihtolämpöisen eläimen talvehdittamisesta, niin voin sanoa, että juuri nyt ei ole se hetki, kun lähden perehtymään asiaan käytännössä. 

Tänään minulla oli tosiaan kaksi työssäoppimispaikkahaastattelua, ja minusta tuntui, että kumpikin niistä meni aika hyvin. Kummassakin on ollut nyt koronan myötä taukoa työssäoppijoista, ja korona varjostaa yhä jonkin verran sitä, kun klinikat miettivät uskaltavatko ne ottaa toiminnan kannalta ei-välttämättömiä ihmisiä vastaanotoille. Mutta uskon että mikäli pääsen ensiviikolla vahvistamaan kumman tahansa paikoista omakseni, minulla olisi varmasti tiedossa antoisa ensimmäinen harjoittelu. 

Supermummuska <3 Se jonka menettämistä pelkään koko ajan eniten, ja joka silti vain porskuttaa menemään <3

Ja on tänne tiedossa jotain lisävipinääkin. Kun minulta torstaina kysyttiin, onko minulla jo visiota siitä, mikä on minun seuraava eläin, vastasin että olen frettien osalta pentujonossa, mutta muuten en tiedä, sillä joskus nämä tilanteet elävät hyvinkin nopeasti. Siitä ei mennytkään sitten montaa tuntia, kun olin luvannut ottaa meille ensiviikolla neljä hoitofrettiä ajaksi x (näitä klassisia parisuhdekeskusteluja: Rakas haittaako jos meille tulisi taas vähän pidempiaikaisia hoidokeita? Ai ei mielellään? No vastaan sit että nyt ei ole paras mahdollinen hetki. Rakas, ne tulee nyt silti, kun ne oikeesti tarvii sen hoitopaikan, ja kyllä me nyt saadaan se sumplittua).