Hiiruja, hoitonäätiä ja vähän muutakin

Mainio lähti tänään, ja pojan lähtö tuntui yllättävän haikealta. Olenhan minä alusta asti tiennyt, että Mainio on vain käymässä, eikä päätös sen lähdön aikaistamisesta ollut vaikea, kun näki miten maaniseksi sen yritykset murtautua muiden seuraan alkoivat käydä. Mutta silti, Mainio on mainio tyyppi, vaikka se ehtikin jo ansaita lisänimen Houdini. Nyt täytyy vain pitää kaikki peukut pystyssä, että kesään mennessä herralla olisi aiempaakin ehompi oma kanilarakennus ja sielä daameja jonoksi asti.

Tänään saapunut herrakerho

Samassa kyydissä jossa Mainio sitten lähti saapui Aapo, Simeoni, Juhani, Eero, Timo, Tuomas ja Lauri, eli meidän uudet seitsemän veljestä. Ihan vielä ei olla kyllä lopullisesti lukittu kuka on kuka. Natalpoikajengin lopullista miesvahvuutta ja nimiä miettiessä päädyttiin tosiaan Aleksis Kiven seitsemään veljekseen. Kaverilla oli mukana yksitoista poikaa joiden keskuudesta valitsimme meidän seitsikon. Tässä kohtaa tärkeimpänä valikointikriteerinä oli että pojat olivat mahdollisimmat eri näköiset keskenään. Luonteisiin tutustuminen alkaa sitten paremmin tästä hetkestä eteenpäin.   

Uutta kämppää tutkimassa

Yläkerrassa taas pientä ihmettelyä ovat aiheuttaneet torstaina saapuneet hoitonäädät Effie, Mana, Tulppa ja Nero. Kukaan nelikosta ei ole aiemmin nähnyt kissoja, joten ensimmäisiin päiviin on mahtunut aikamoisia pulloharjahäntiä ja kyyryjä selkiä, kun hoitofretit ovat koittaneet näyttää kissojen edessä niin isoilta kuin mahdollista. Maunosta se on ollut vähän epäilyttävää, mutta muut kissat ovat tyytyneet enempi ihmettelemään mitä nuo vieraat sekoilevat. Löllö kyllä vähän loukkaantui, kun se
meni hoitonäätien jaloitellessa niiden aitaukseen ratsaamaan lihajemmoja, ja Tulppa tuli siihen sitten härkkimään ja kähisemään, vaikka aina ennenkin täällä on saanut frettien jämät syödä. Löllö koitti sitten diplomaattisesti ottaa lihapullan kantoon, ja poistua muualle syömään, mutta lihapulla mokoma sitten hajosi nostettaessa, ja jäi jälkeen. Sen jälkeen Löllö meni hyväksi toviksi tason päälle tuijottelemaan mokomia vieraita, jotka eivät osaa edes jakaa. Eipä sillä, etteivätkö hoitonäädätkin olisi jo ehtineet harmitella samaa minun ja Jussin suhteen, kun ne olisivat mielellään napanneet osuuden minun ja Jussin kebabannoksista. Minun annokseni ehti käydä jo lattiallakin (onneksi rasian aukeamatta) kun urosfrettien astetta laajempi ulottuvuus pääsi hetkellisesti yllättämään, ja annos lähtikin vaeltamaan. 

Hoitonäätiä on nyt ensimmäisinä päivinä lahjottu oikein kunnolla

Muuten onkin viihdytty Jussin kanssa aika visusti bunkkerin puolella selvittelemässä uusia terraarioita, kasveja, valoja, akvaariokasveja... Kohta sekin alkaa ehkä olla taas sillä mallilla, että pääsee vähän kuvailemaan mikä kaikki sielä on nyt viime päivinä muuttunut. Samalla on myös alettu vähän suunnitella kilpparienkin talviunilta herättelyä, joka tarkoittaa myös afrikkalaisen kääpiösiilin Enigman muuttoa kevätkaudeksi hyönteishuoneeseen, kunnes kilppareilla alkaa taas ulkoilukausi. 

Täysin tärähtänyt, mutta nurkkakakat näkyvät silti: eli tämä kuvaa täysin elämää frettien kanssa :D

Tulppakin haluaisi maistaa