Korona-ajan arkea

Eilen tuli se viesti, mitä olen pelännyt opintojen alusta asti, ja valtaosa teoriaopetuksesta siirtyi etäopinnoiksi. Onneksi tällä kertaa käytännönnönopetukseen ei tullut samalla yhtä kovia rajoituksia kuin viimeksi, vaan käytännöntunnit koulun klinikalla jatkuvat normaalisti (mikä tarkoittaa samalla, että Petteri menettää pallinsa suunnitellusti huomenna). Ja koska käytännön pienryhmäopetus saa jatkua, myös meille kotiin kaavaillut eksoottisten eläinten tunnit perustutkinto-opiskelijoille toteutuvat ainakin tällä viikolla suunnitellusti. Torstaina pääsen siis vaihteeksi hyppäämään opiskelijan roolista opettajaksi. 

Tästä jätkästä kun oppisi ottamaan mallia <3

Vaikka en erityisemmin rakasta sitä, että opinnoista isompi osa on taas ruudun tuijottelua kotona, loman loppuminen ei ollut pelkästään ikävä asia. Minulla on ollut lomalla ihan liikaa aikaa stressata työssäoppimispaikka-asiaa, ja ihan liian vähän mahdollisuuksia tehdä asialle mitään, kun kaikki muutkin ovat olleet lomalla. Mutta tänään pääsi purkamaan asiaa hieman opetutorin kanssa, ja sai vahvistettua haastatteluajan seuraavaan paikkaan tämän viikon perjantaille. Eli eiköhän se homma tästä etene, vaikka välillä tuntuu että mie olen se viimeinen pahnanpohjimmainen paikkahaussa (tätä ajatusta kyllä helpottaa, kun katsoo Saparomäen sivuilla Paavon kuvia - Paavohan oli pahnanpohijimmainen, ja kuinka hieno siitä kasvoikaan kun sai siihen mahdollisuuden!). Mutta varmasti jokainen ylianalyyttinen ja neuroottisuuteen taipuva ihminen tietää, kuinka miljoonaan atomiin jokaisen haastattelun ja sähköpostin pystyy purkamaan, kun on aikaa ja itselle tärkeä asia kyseessä. Nyt pitää koittaa vain saada iskettyä stressinsiemenet hedelmällisempään maastoon, ja hyödyntää kaikki mieleen tulleet pointit tämän viikon haastattelussa ja tulevissa hakemuksissa. 

Akvaariotäydennykset

Siinä kohtaa lomaa (tai teknisesti tarkemmin etäviikkoa, mutta sain etätehtävät purkkiin jo viikko sitten) kun huomasin että stressitasot ovat joka tapauksissa taivaissa, eikä rauhallisesta rentoutumisesta tahtonut tulla mitään, päätin käydä läpi kaikki akvaario- ja herppikamat ja tehdä niiden osalta tarvittavat täydennystilaukset, sekä myllätä vielä kertaalleen kanilan. Lämpölamppujen laskeminen ja uv-putkien vaihtovälin muisteleminen auttoi saamaan ajatuksia kasaan ja keskittymistä johonkin kehittävämpään. Kanilan mylläyksessä poikien tilat kutistuivat taas aavistuksen, mutta samalla saatiin isompi väli Petterin ja Pampulan aitauksille, ja pojille katto. Nyt kun kuitenkin toivoo, että tämä olisi hyvin väliaikainen tilanne, ja kun kuukauden päästä päästään yhdistämään Petteriä ja Pampulaa, niin jos totutus etenee hyvin, niin pääsisi pian taas kahteen laumaan.

Kanila viimeisimmän järjestelyn jäljiltä

Pojille tuli aiempaa tukevampi aitaus, jossa on myös paremmat ovet

Ihan kaikilla eläintavaran osa-alueilla en osaa kuitenkaan vieläkään rationaalista varastonhallintaa, eli sitä että käydään ihan oikeasti kynän ja paperin kanssa läpi mitä puuttuu, missä varasto on vähissä ja miltä päiväykset näyttävät. Sorruin nimittäin tekemään taas myös yhden petitilauksen, vaikka ihan varmasti millä tahansa keksittävissä olevilla mittarilla (ja minulla on hyvä mielikuvitus!) meillä on varmasti ihan riittävästi tai jopa liikaa näätä- ja kissapetejä. Mutta kun kaveri mokoma oli mennyt käyttämään ompeluksissaan Finlaysonin pesue-kangasta... Eli petimanian osalta jatketaan harjoituksia. 

Käytiin myös viikonloppuna pyöräyttämässä vähän sohvatetristä siskon luona, samalla kun käytiin tiputtamassa Tampereelle ne joululahjat jotka eivät mahtuneet aiemmin siskon autoon. Sielä eletäänkin nyt aika odottavissa tunnelmissa, kun kummipoika Isac on saamassa loppukuusta pikkusiskokseen sfinksineiti Ilon. Itsekin on nyt pyytänyt muutamia frettikasvattajia kuiskailemaan toiveitani mammaehdokkaille, mutta koska frettien pentukausi starttailee paremmin vasta lähikuukausina, meidän talouden osalta on vielä liian aikaista sanoa, saadaanko tänä vuonna perheenlisäystä.  

Suuri ja hurja Pampula