Kahdenlaisia allasbileitä

sunnuntai 17. tammikuuta 2021

Toissayönä minun piti äkkiä heittää Nipsulle vielä pieni yöpala juuri ennen nukkumaan menoa. Näätien iltapalalta oli jäänyt broilerinsydämiä, ja ajattelin että Nipsukin arvostaisi niitä. Kello oli yhden pintaan yöllä, ja väsymys alkoi jo painaa. Tartuin bunkkerin kahvaan ja avasin oven. Kaikki valot olivat jo pimeänä, mutta ajattelin että Jussi oli käynyt laittamassa huoneen jo yöpuulle. Epäilykset heräsivät kuitenkin jo paria sekuntia myöhemmin, kun valokatkaisijasta ei tapahtunut mitään, ja huone tuntui normaalia viileämmältä. Yhden lampun syttymättömyys olisi voinut vielä selittyä lampun palamisella, mutta nyt bunkkerista oli napsahtanut koko sulake. Kaikki bunkkerin pistorasiat ovat saman sulakkeen takana, eli tilanne koski kaikkien valoja, lämpöjä, ajastimia sekä kaikkea akvaariotekniikkaa. Näistä nopeimmin kriittinen on viimeisin: ulkosuodattimessa elää suuri hyödyllinen bakteerimassa, joka hajottaa vedestä kaloille haitallisia yhdisteitä. Bakteerit tarvitsevat kuitenkin elääkseen happea, jota saapuu suodattimen sisäosiin jatkuvalla syötöllä sisään virtaavan uuden veden muodossa. Mikäli virtaus jostain syystä katkeaa, kuten sähköjen katketessa, bakteerit käyttävät hyvin nopeasti loppuun kaiken suodattimessa olevan hapen, ja hapen loputtua sielä seuraa joukkokuolema. Jos suodatin ehtii tällaisen joukkokuoleman jälkeen käynnistyä uudelleen virran palatessa, se pölläyttää koko kuolleen bakteerimassan kalojen sekaan - ja koska kuolleet bakteerit olisivat ne, jotka normaalisti huolehtisivat kaloille myrkyllisen nitriitin hajottamisesta, voimakkasti supistunut bakteerikanta yhdistettynä äkilliseen ylikuormitukseen myrkyttää altaan äkkiä elinkelvottamaksi kaloille.  

Uima-altaan talvikäyttöä

Niinpä huolimatta siitä, että kello oli yli yksi yöllä, ei ikävä kyllä ollut sitä vaihtoehtoa, että sulake olisi vain napsautettu päälle, ja säädetty ajastimet aamulla uudelleen. Kalojen hyvinvoinnin varmistamiseksi aivan minimitoimenpide oli puhdistaa ulkosuodatin, mutta päätimme sen lisäksi vaihtaa myös varuiksi veden ja lisätä maksimiannoksen vedenparannusainetta, jotta saatiin todennäköisesti isolta osin tuhoutuneelle bakteerikannalle paras mahdollinen startti elpymiseen. Koska ilman hyvin toimivaa bakteerikantaa kaloilla ei ole altaassa mitään mahdollisuuksia ilman jatkuvia monta kertaa viikossa tapahtuvia vedenvaihtoja, ja niiden kanssakin tilanne olisi kaloille hyvin kuormittava. Onneksi altaan sisäpinnoilla, kuten pohjalla sekä kantojen ja kasvien pinnoilla eläviä bakteereja happikato ei uhkaa yhtä nopeasti kuin suodattimessa olevia, joten bakteerikannan elvytykseen ei yleensä tarvitse lähteä nollatilanteessa edes ulkosuodattimen päästyä hapettomaksi kuolinloukuksi. 

Touhua piti hetki ihmetellä tukikohdasta käsin

Itse menin nukkumaan lopulta viiden aikaan, ja Jussi jatkoi bunkkerissa vielä puoli seitsemään. Sen myötä eilinen menikin aika zombiemoodissa, eikä saatu juuri aikaiseksi muuta kuin käytyä koronatestissä. Eilinen kun oli meidän viimeinen virallinen karanteenipäivä. Vaikka olenkin viihtynyt kotona hyvin ja rakastanut sitä kun asiat ovat edenneet, voin myös sanoa, että nyt arvostaa taas ihan eri tavalla sitä, että esimerkiksi kauppa-asiat on mahdollista hoitaa vain menemällä kauppaan. 

Lysti <3

Tänään otettiin sitten hieman hauskemmat allasbileet. Pakkanen lauhtui täällä niin, että useamman päivän parinkymmenen asteen pakkasten jälkeen tänään oli enää miinus seitsemän. Sen myötä uskaltauduin vihdoin kokeilemaan ideaa, jonka sain jo pari päivää sitten, eli frettien vapauttamista takapihan uima-altaaseen. Allas on kauttaaltaan niin syvä, että en uskonut että edes junnut pääsisivät hyppäämään sieltä pois muuten kuin korkeintaan matalan pään puolesta, jota olisi helppo vahtia. Altaaseen oli nyt viime päivien aikana satanut useita kymmeniä senttimetrejä lunta, eli sielä oli huomattavasti enemmän kaiveluvaraa kuin kylpyhuoneessa. Ja koska altaan pohja on kauttaaltaan betonia ja läpiviennit joko frettien ulottumattomissa, liian pieniä tai jään alla, fretit saattoi kerrankin laskea irti ulkona porukalla ilman valjaita ja antaa niiden oikeasti kaivella mielin määrin. Etenkin Nutsku, Vappu ja Mitella innostuivat kaivuu-urakasta, ja pisimmistä tunneleista tuli yli kolmimetrisiä.  Ja väsähdettyään neidit vetäytyivät kaikki itse boksiin nukkumaan, niin ei tarvinnut edes lähteä kaivamaan tunneleita auki sisälle palatessa. Tämä täytyy ehdottomasti ottaa udelleenkin niin kauan kuin Turussa riittää lunta. 

Ilman lumivallia laidat olisivat vain hidaste

2 kommenttia:

  1. Hiii, tuo on tooosi hauska idea. Osaan kuvitella kuinka siellä on oikein irroteltu ja otettu kaikki ilo irti.

    VastaaPoista

 
BLOG TEMPLATE BY MAIJA SUNI