Katsaus viime vuoteen

tiistai 5. tammikuuta 2021

Itselläni pudotus pois tutuista arkirutiineista ja vakiintuneista kuvioista tapahtui jo ennen kuin korona ehti rantautua Suomeen. Kun suljin työpaikkani oven perässäni 31.12.2019, tiesin että seuraavasta vuodesta tulisi jotain täysin erilaista ja poikkeavaa. Oltuani lähes päivälleen seitsemän vuotta varastohommissa, odotin innolla tammikuussa alkavia eläintenhoitajaopintoja, sekä sitä, että ensimmäistä kertaa vuosiin en tiennyt tarkalleen, mitä kaikkea arkeni tulisi olemaan. Se kuinka poikkeava vuodesta tulikaan valkeni sitten pikkuhiljaa. 

Tammikuu

Koulu alkoi. Sitä ennen pidin tammikuun ensimmäisen viikon lomaa, ja vain fiilistelin tulossa olevia muutoksia. Koulussa opeteltiin ajamaan traktoria, mikä jännitti alkuun todella paljon, ja oli hyvänä lähtölaukauksena pois omalta mukavuusalueelta astumiselle. Korona oli vasta jokin juttu mikä tapahtui jossain kaukana. Harrastusrintamalla elettiin siis normaalisti: oltiin esittelemässä frettejä Peten Koiratarvikkeen Pirkkalan myymälässä ja käytiin näyttelyssä. Alettiin odotella sijoitustytymme Mallun kiimaa ja havahtua siihen, että Miikkis alkaa oikeasti olla aika pappa. 

Toinen koulupäivä

Helmikuu

Miikkis, Justiina ja Itsy käytettiin pappa ja mummutarkeissa ja Vappu sai ensimmäisen hormoni-implanttinsa. Miikkiksen, Itsyn ja Vapun kanssa ei tullut isompia ylläreitä, mutta Justiinalle tuli lähete isompaan hammasoperaatioon, ja sen varpaasta poistettiin patti, josta lähetettiin koepala patologille. Patologinen tutkimus osoitti kasvaimen pahalaatuiseksi, joten loppukuusta Justiinalta lähti katkenneiden kulmurien juurien ohella myös yksi varpaista siinä toivossa että onnistuisimme kitkemään kasvaimen juurineen ennenkuin se lähettää etäpesäkkeitä. Tässä onnistuttiinkin ilmeisen hyvin, sillä vaiva ei ole ainakaan toistaiseksi uusinut. Helmikuussa kävimme myös vuoden toisessa näyttelyssä, jota emme vielä siinä vaiheessa arvanneet samalla vuoden viimeiseksi. 

Reipas potilas Justiina

Maaliskuu

Mallua päästiin astuttamaan ja sitä kautta alettiin jännäämään koska Sariannalla piippaa. Koulun osalta sain sovittua kolme ensimmäistä työssäoppimista, mutta samaan aikana koronatilanne eteni siihen pisteeseen, että kaikki muut menot alkoivat peruuntua, ja koulu siirtyi ensimmäistä kertaa etäopetukseen. Tilanne harmitti, sillä olin odottanut koulun mukanaan tuomia uusia sosiaalisia kuviota, mutta samaan aikaan olin kiitollinen siitä, että meillä kaikki oli pandemian alun aiheuttamasta sekavuudesta huolimatta varsin hyvin. Etäopetus takkuili alkuun hieman, mutta pian kaikki oppivat käyttämään uutta opetusympäristöä. Peruuntuneiden tapahtumien myötä keväältä tippuivat pois niin messut kuin näyttelytkin.

Ensitreffit näätähuoneessa

Huhtikuu

Mallun tiineys varmistui, ja sain ensimmäisen työssoppimiseni pakettiin. Huhtikuu täyttyikin karitsoista, lampaista ja Mallun mineistä. Itselläni ei ollut entuudestaan käytännössä mitään kosketuspintaa lampaisiin, joten neljä viikkoa lampolassa opetti minulle todella paljon uutta. Samalla lampola tarjosi erittäin miellyttävän pakopaikan tautihässäkästä: eläimet on hoidettava tapahtui mitä tahansa, ja kun ei tapahtunut oikeastaan mitään muuta, välillä tuli tehtyä pidempääkin päivää esimerkiksi kerintöjen aikaan. Kuun puolivälissä pakattiin Mallu autoon ja vietiin Sariannan luo mammailemaan. Mallun tiineyden kanssa kaikki ei kuitenkaan edennyt ihan ongelmitta, eikä synnytys käynnistyttyään edennyt kuten sen olisi kuulunut. Mallun synnytettyä kaksi kuollutta pentua ja supistusten sitten loputtua, päädyttiin Mallu viemään hätäsektioon. Sektiolla ulos saatiin vielä kuusi elävää ja yksi kuollut pentu. Sektion jälkeen asiat lähtivät kuitenkin onneksi sujumaan, ja Mallu alkoi heti imettää ja toipui ihan uskomattoman nopeasti.

Kevään ensimmäisiä ulkoiluja

Mallu ja minit leikkauksen jälkeen

Toukokuu

Mallun pennut kasvoivat, ja itsellä kasvoi kunto ollessani toisessa työssäoppimispaikassani koirahoitolassa. Vaikka koirahoitolassa oli huomattavasti normaalia hiljaisempaa, päivähoitolaisia riitti onneksi jonkin verran. Ulkoilusäät vaihtelivat räntäsateesta lähes helteisiin päiviin, ja osan toukokuuta olikin jo täysi kesä. Odotin innolla myös kolmatta sovittua työssäoppimistani, mutta harmikseni se peruuntui, kun paikka linjasi ettei uskalla koronan vuoksi ottaa ollenkaan uusia ihmisiä kesäkuussa. Tässä kohtaa toukokuuta oli enää viikko jäljellä, joten päätin siirtää kesälomani kesäkuulle, ja sainkin sovittua uuden työssäoppimispaikan heinä-/elokuulle, jossa olin alkuun ajatellut pitää lomani. Vanhan kotimme putkiremontti alkoi lähestyä, ja väistöasuntoa miettiessämme törmäsin aivan ihanaan myytävään omakotitaloon. Uskoimme talon olevan täysin budjettimme ulottomattomissa, mutta koska kyseessä oli ensimmäinen talo johon olimme molemmat ihastuneet, päätimme kokeilla onneamme pankin kanssa.

Mallun minit 5 viikkoisina

Kesäkuu

Muutaman viikon neuvottelujen jälkeen pankki näytti lopulta vihreää valoa, ja muuttomme nykyiseen kotiin varmistui. Muuttoajankohdaksi sovittiin elokuun alku. Sen tuntui olevan yhtä aikaa todella pian että ikuisuuden päässä, etenkin kun vanhan kodin pihapiirissä ja naapuriasunnossa oli jo aloiteltu remonttia, ja oma lauma oli selvästi stressaantunut remonttihälystä. Kesäkuu taisi muutenkin olla koronavuoden tapahtumarikkain, sillä sen aikana suoritin myös Kaniinkasvattajien tuotantokanikurssin, järjestin frettien Turun joukkorokotuksen ja olin mukana luovuttamassa Mallun minejä uusiin koteihin. Tuotantokanikurssin käymisestä huolimatta lihakanien ottaminen on tuskin ainakaan lähimmän muutaman vuoden projekti. Turun joukkorokotuksessa taidettiin rikkoa uusi kävijäennätys, sillä osallistujia tuli Turun lisäksi Pirkanmaalta ja Pääkaupunkiseudulta, kun osa muista rokotustapahtumista oli peruuntunut.

Kotiklinikan valmistelua joukkista varten

Heinäkuu

Heinäkuu kului pitkälti kaapeissa ja laatikoissa valmisteltaessa muuttoa. Pakkaamiseen meni taas aikaa yllättävän paljon, vaikkei meillä olekaan olevinaan hirveästi muuta kuin eläintavaraa - eläintavaraa onkin kyllä sitten useamman talouden edestä. Samaan aikaan aloitin kolmannen työssäoppimiseni paikallisen eläinsuojeluyhdistyksen kissatalolla (mikä ei todellakaan tehnyt hyvää pentukuumeelle...). Meille muutti myös yksi uusi perheenjäsen, pieni kotipäästäisopossumipoika Nipsu. Eläinlääkärireissuiltakaan ei täysin vältytty, kun tunnelisammakko Hypnolle tuli kieliongelmia. 

Laatikkojen hamstraus aloitettu

Nipsu matkalla kotiin

Elokuu

Elokuun voi hyvin tiivistää yhteen sanaan: muutto. Olen muuttanut elämäni aikana paljon, mutta tämänkertainen otti niin voimille, että toivon sen olevan yksi elämäni viimeisistä muutoista. Luulin, että homma olisi mennyt jo jouhevasti tutulla rutiinilla, mutta sitä tuli pian huomattua, että emme ole ikinä ennen muuttaneet yhtä isosta kodista yhtä ison eläinmäärän kanssa. Vaikka uusi koti olikin heti mieleinen, ei elokuussa jaksanut vielä mahdottomasti fiilistellä sitä, kun keskittyi saamaan eläintiloja kuntoon. 

Yksi eläinkuormista matkalla kohti uutta kotia

Väsynyt remppamies frettiturvallistamassa portaikkoa

Syyskuu

Syyskuussa toivuttiin muutosta ja vähän muustakin. Itsy joutui syyskuussa pernanpoistoleikkaukseen, jossa paljastui pernan ja vatsanpeitteiden väliin päätynyt monta senttiä pitkä puinen vierasesine. Miikkis puolestaan oli antibioottikuurilla anaalirauhastulehduksen vuoksi. Samaan aikaa talosta alkoi kuitenkin muodostua koti, ja sen myötä päätimme tehdä yhden kauan vaiheessa olleen asian: laskea Snurren ja Esterin tuhkat. Tähän asti ne olivat olleet kotona kaapissa, koska sopivaa paikkaa ei ollut ollut. Nyt ensimmäiset mummuskat lepäävät kotipihassa alppiruusujen keskellä. Koulussa oli vaihteeksi enemmän teoriaa, kun elokuussa alkaneet eläinten hoito ja hyvinvoinnista huolehtimis- ja hevoskurssit jatkuivat. Syyskuun lopulla alettiin kuitenkin siirtyä taas enemmän käytäntöön, kun minulla oli ensin opintoihin kuuluvat neljän päivän sikalapäivystys, jonka jälkeen aloitin työssäoppimisen tallilla. Meille muutti kaksi kodinvaihtajana tullutta nelivarvaskilpikonnaa Rafaella ja Donatella.

Syyskuun lääkekattausta

Snurren ja Esterin lepopaikka

Lokakuu

Itsyn kanssa lähdettiin taas eläinlääkäriin, tälläkertaa hampaiden takia. Hampaita jouduttiin poistamaan yksi alhaalta. Työssäoppiminen tallilla yllätti raskaudellaan ja olin ensimmäiset viikot fyysisesti täysin rikki, poikki ja pinossa, ja koitin saada väsymyksestä huolimatta hoidettua myös oman lauman kunnialla. Onneksi Jussi oli apuna niinä päivinä, kun olin eniten poissa pelistä. Puolivälissä kuuta kroppa teki sitten tenän, ja minulle tuli pakkolomaa flunssan muodossa. Samalla tuli koettua ensimmäistä kertaa koronatesti. Pikkuhiljaa kroppa onneksi tottui ja toipui, ja loppujakso tallilla sujui vähän helpommin.

Väsynyt mie ja maailman rakkain apina Mallu

Marraskuu

Tallijakso tuli päätökseensä, ja sen myötä koin että minulla on jaksamista taas jollekin muullekin kuin pakolliselle. Kuun puolivälissä meille saapuikin kolme hoitokissaa oman jengin jatkoksi. Aluksi oli puhetta, että hoitokissat olisivat täällä kuukauden, ja lähtisivät ennen joulua. Tilanteet kuitenkin vähän elivät, ja hoitokissat ovat täällä edelleen toistaiseksi. Hevosen työssoppimisen rinnalla itselläni oli ollut koko ajan tuotantoeläimen iltaluennot, jotka kestivät vähän hevosen työssäoppimista pidemmälle. Työssäoppiminen kaksiosaisella työpäivällä ja siihen päälle luennot 2-3 päivänä viikossa kuormittivat sen verran, että joulukuun työssäoppimisen sopiminen jäi vähän viime tinkaan. Sain sen kuitenkin lopulta lyötyä lukkoon marraskuun lopussa. 

Hoitokissat Löllö ja Ruttu (ja kuvassa näkymätön Minttu) ovat juuri saapuneet

 

Joulukuu

Joulukuun alkaessa minua hirvitti, miten ikinä tulisin selviämään navettatyössäoppimisen aikaisista aamuvuoroista. En ole ikinä ollut aamuihminen, ja tänä vuonna minun ei ole tarvinnut yrittää sopeutua yhtä aikaiseen rytmiin kuin varastolla ollessa. Heti ensimmäisten päivien aikana huomasin kuitenkin viihtyväni navetalla niin hyvin, ettei lievä unenpuutekaan haitannut. Lehmät ovat ihan mielettömän mukavia otuksia, ja navetalla jossa olen on todella mukava työskentelyilmapiiri. Koulu jatkui työssäoppimisen rinnalla etänä yhtenä päivänä viikossa, ja meidän olisi pitänyt laatia luokkalaisteni kanssa yhteisenä kurssityönä Tallin joulu -joulutapahtuma. Viikko ennen tapahtumaa koronarajoitukset kuitenkin tiukkenivat uudelleen, ja Varsinais-Suomessa tuli voimaan rajoitus maksimissaan 20 hengen ulkotapahmista, mikäli tapahtuma-alue ulkona on rajattu. Niinpä meidänkin tapahtuma päätyi peruttujen listalle. Huolimatta viihtymisestäni navetalla, yksi vuoden 2020 parhaita päätöksiäni oli kuitenkin itselleni varaama kahden viikon joululoma. Se tuli erittäin tarpeeseen, ja sain viettää sen lähes kokonaan sisarusteni kanssa. Kahden viikon yhdessäolon jälkeen olikin melkein haikeaa kun sisko ja veli perheineen lähtivät takaisin Tampereelle arjen alkaessa. 

lemmu <3

Vuosi 2020 näyttää paketoitunakin kaikenkaikkiaan varsin mukavalta. Siihen mahtui paljon uuden oppimista, monia mielenkiintoisia kohtaamisia työssäoppimispaikoilla ja tavallistakin laajempi kattaus erilaisia eläimiä. Silti voisin monen muun tapaan toivoa parempaa uutta vuotta 2021 - minua ei nimittäin yhtään haittaisi, vaikka tästä vuodesta tulisi vielä hienompi.


4 kommenttia:

  1. Kyllä on ollu tapahtumarikas vuosi. Näin kun luki putkeen, niin sulla on ehtiny olla tooosi monta työharjottelujaksoakin. Toivottavasti tämä vuosi menee kaiken suhteen kivasti. Ainaskaan ei ole muuttostressiä. Mut miten mahtaa käydä kun kevät tulee ja pääsee omaa pihaa tuunaamaan...?!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Aikuispuolella tutkinto rakentuu onneksi todella paljon työssäoppimisten varaan. Työssäoppimiset kun olivat mahdollisia myös koronavuonna, vaikka useampia tilavierailuja ja käytännönkertoja jouduttiin perumaan, kun kokoontumisrajoitusten ollessa tiukimmillaan koko ryhmä ei olisi voinut olla samassa tilassa, ja ylimääräisiä kontakteja piti muutenkin välttää. Eläinhommia kun oppii kuitenkin parhaiten käytännön kautta.

      Ainakin tässä vaiheessa vuotta itselläni on vakaa aikomus keskittyä pihahommissa enemmän kasvimaahan, kasvihuoneeseen ja pihatarhoihin, ja koittaa muun pihan osalta keskittyä enempi ihasteluun, ihmettelyyn ja sen opetteluun mitä sielä jo on. Täällä kun on jo valmiiksi ihan mielettömästi kaikkea, eli pihaa ei joudu rakentamaan todellakaan alusta.

      Poista
  2. Itsekin olen aikoinani käynyt tuon eläintenhoitajakoulutuksen. Hienoa, että olette päässeet opettelemaan myös traktorilla ajoa. Itse on tullut kyllä ajeltua opiskeluiden jälkeen aikalailla traktorilla, täällä maalla kun asutaan Pirkkalassa ja maatöitä riittää. Nyt olisi edessä traktorin renkaiden vaihto. Ihania nuo pienet pennut!

    VastaaPoista
  3. Paljon on yhteen vuoteen mahtunut. Hauskaa, että pääsit jo toisena koulupäivänä traktorin rattiin. Itsekin tulee täällä maalla ajeltua traktorilla aika säännöllisesti. Tosin nyt tuo yksi Case IH kone kaipaisi huoltoa, pitäisi päästä tekemään taas lumitöitä. Ihania otuksia nuo näädät!

    VastaaPoista

 
BLOG TEMPLATE BY MAIJA SUNI