Valmistautuminen frettinäyttelyyn

Frettinäyttelyiden startatessa ensikuussa yli kahden vuoden näyttelytauon jälkeen, minulta pyydettiin blogipostausta näyttelyyn valmistaumisesta, sekä siitä, mitä näyttelyyn kannattaa pakata mukaan. Tässä siis omia kokemuksia aiheesta.

Meidän lauman numerolappuja

1. Ilmoittautuminen

Homma lähtee aina liikkeelle näyttelyyn ilmoittautumisesta. Homman ollessa hulluimmillaan ennen koronaa, näyttelyt saattoivat nopeimmillaan täyttyä alle minuutissa. Nyt koronan jälkeen ongelmana on ollut enemmän saada riittävästi osanottajia näyttelyihin. Mutta koska tilanne lähtee toivottavasti jossain kohtaa taas vilkastumaan, mikäli jokin näyttely kiinnostaa erityisen paljon, kannattaa pyrkiä ilmoittamaan omansa heti kun ilmoittautuminen aukeaa. 

Fretin ei tarvitse olla rekisteröity, jotta se voisi osallistua näyttelyyn, eikä siltä vaadita edes mikrosirua. Ihan jokainen fretti voi siis osallistua, kunhan sillä on vaadittavat rokotukset. Vakituisesti Suomessa asuvalle fretille rittää normaalisti voimassa oleva penikkatautirokote. Nyt koronatauon ja rokotteen saatavuusongelman johdosta rokotusehtoa on hieman kevennetty aiemmin rokotettujen aikuisten ja veteraanifrettien osalta. Mikäli jokin ilmoittautumisessa kysytyistä tiedoista, kuten fretin väri, värikylläisyys tai turkinpituus mietityttää, voi aina ottaa yhteyttä näyttelyn järjestäjään, ja kysyä apua, jotta fretti saadaan sijoitettua oikeaan luokkaan. Mikäli fretin tarkka syntymäpäivä ei ole tiedossa, riittää mahdollisimman tarkka arvio. Meillä näyttelyharrastus aloitettiin Snurren ja Esterin kanssa, vaikka kummastakaan ei tiedetty syntymäaikaa eikä toisesta edes synnynyinmaata.

Ilmoittautumisen yhteydessä on jo hyvä tarkistaa, että fretin rokotuskortti on tallessa, ja ottaa siitä varuiksi vaikka vielä kuva kännykän kuvagalleriaan. Rokotuskortti tarkistetaan näyttelyaamuna sisäänkirjautumisen yhteydessä. Osissa näyttelyissä myös riittää, että lähettää kuvan rokotuskortista etukäteen ilmoittautumisten vastaanottajalle, jolloin itse korttia ei tarvitse muistaa ottaa mukaan näyttelyyn.

Kuvan oikeassa reunassa näkyy myyntipöytää, jotka ovat minulle vähän heikko kohta

Näyttelyaitauksia (selvästi jostain vuosien takaa, kun Marshallin aitauksia on vielä selvästi enemmän kuin nylonaitauksia)

2. Kotona ennen näyttelyä

Fretit eivät yleensä vaadi kauheasti puunausta näyttelyitä varten. Useimpia frettejä ei tarvitse esimerkiksi pestä ollenkaan. Meillä edes vaaleimpia tyyppejä ei yleensä pestä rutiininomaisesti, elleivät ne ole kirjaimellisesti kierineet esimerkiksi kakassa. Ideaalitapauksessa, mikäli tarvetta pesulle on, fretti olisi hyvä pestä ainakin viikkoa ennen näyttelyä, jotta turkin luonnollinen rasvakerros ehtii vähän palautua ennen näyttelyä. Käytännössä tähän ei yleensä pysty vaikuttamaan, sillä jos fretti päättää pyöriä kakassa esimerkiksi kuljetusboksissa matkalla näyttelyyn, on se toki parempi pestä vaikka näyttelypaikan vessassa tuntia ennen arvostelua, kuin antaa arvosteluun yltä päältä kakassa. 

Kynnet on hyvä leikata aina ennen näyttelyä. Paras ajankohta on yleensä muutamia päiviä ennen näyttelyä, jotta kynnen kärki ehtii vähän pyöristyä ennen fretin arvostelua, mutta kynnet ovat silti yhä sopivassa mitassa. Mutta tähän pätee sama kuin pesemiseen, eli jos huomaa näyttelyä edeltävänä iltana tai näyttelypaikalla ennen omaa arvosteluvuoroa että kynnet ovat jääneet leikkaamatta, ehtii ne toki leikata myös siinä, että eivät ole ainakaan liian pitkät.

Myös fretin korvat on hyvä puhdistaa ennen näyttelyä. Osa käyttää tähän korvapuikkoja, mutta niillä voi aiheuttaa enemmän haittaa kuin hyötyä, mikäli korvapuikko pääsee lipsahtamaan liian syvällä esimerkiksi fretin heilauttaessa päätään. Eli mikäli ei ole täysin varma mitä tekee, kannattaa jättää korvapuikot käyttämättä. Niiden sijaan korvan voi puhdistaa kaatamalla sinne korvanpuhdistusluosta, ja hieromalla sen mahdollisimman syvälle korvaan. Sen jälkeen fretin annetaan ravistaa liuos korvasta, ja esiintullut näkyvä moska pyyhitään esimerkiksi vanulapulla tai kosteuspyyhkeellä. Koska tämä voi hieman sotkea, kannattaa tämä tehdä jo useampia päiviä, tai esimerkiksi viikkoa ennen näyttelyä. Näyttelypaikalla voi tehdä sitten vielä viimeisen tsekkauksen, ja pyyhkiä mahdolliset näkyvät moskat kosteuspyyhkeellä. 

Fretti kannattaa myös tarkistaa kokonaisuudessaan hyvin läpi, eli vilkaista korvien lisäksi fretin hampaat, ikenet ja suu, tunnustella fretti läpi käsikopelolta ja katsoa silmämääräisesti läpi sen ulkoiset sukupuolielimet. Samassa yhteydessä fretti olisi hyvä myös punnita. Tätä ei ole haittaa toistaa vaikka viikottain muutenkin kuin näyttelyn lähestyessä, sillä se paitsi totuttaa frettiä käsittelyyn, auttaa huomaamaan ajoissa mahdolliset hammasongelmat, sekä esimerkiksi alkavan kiiman. Tässä itselläkin olisi kyllä selvästi petrattavaa, että tämä tulisi tehtyä kyllin säännöllisesti kaikkien kanssa. Ihan alkuun itse kävin näyttelyissä pitkälti siksi, että joku minua kokeneempi katsoi nämä säännöllisesti läpi, ja sain sitä kautta tietoa, missä kunnossa omat frettini ovat. Esimerkiksi Itsyn hammasongelmat huomattiin ensimmäisen kerran sen ensimmäisessä näyttelyssä. 

Aitauksen sisustusta (Nemon ostin kyseisestä näyttelystä, enkä raahannut kotoa)

Toinen meillä käytössä ollut näyttelyaitaus

Ja kolmas. Vaihtoehtoja siis riittää.

3. Näyttelyyn pakkaaminen

Frettiä varten näyttelyyn tarvitsee mukaan: 

-sen jo aiemmin mainitun rokotustustodistuksen

-näyttelyaitauksen (tähän käy mikä tahansa pentuaitaus, jossa oma fretti pysyy sisällä. Nykyään paljon suosiota ovat saaneet nyloniset kevytaitaukset, jotka toimivat monilla freteillä).  Mikäli omaa aitausta ei ole, voi aina koittaa kysellä näyttelyn tapahtuvasivulla, olisiko kenelläkään laina-aitausta.

-vesikupin/pullon, jonka saa pysymään aitauksessa sen kaatumatta

-vessalaatikon/pissaalustoja aitaukseen. Joissain näyttelyissä on jaossa puupellettjä vessalaatikkoa varten, mutta tästä on usein maininta näyttelyvahvistuksessa, jos näin on. 

-viltin/petejä aitaukseen. Näyttelypäivät ovat yleensä pitkiä, ja fretti käyttää päivästä yleensä ison osan nukkuen.

-pieni/pienehkä kuljetusboksi, jossa fretti viedään arvosteluun. Tässä boksissa ei saa olla merkittynä fretin/omistajan nimeä, tai ne tulee peittää esimerkiksi teipillä. Tässä boksissa ei myöskään saa olla muuta sisustusta, kuin jokin imukykyinen alusta (esimerkiksi pyyhe) pohjalla. 

-lisäksi mukaan voi varata esimerkiksi jotain evästä fretille, valjaat hihnoineen (etenkin ulkonäyttelyissä on välillä kiva käydä jaloittelemassa frettien kanssa), kosteuspyyhkeitä (ne ovat käteviä, jos huomaa juuri ennen arvostelua esimerkiksi töhnää korvassa tai fretin astuneen pissaan), leluja... Ulkonäyttelyissä jokin vaalea/valoa heijastava peite/varjo/teltta voi olla kätevä, mikäli näyttelypäivä sattuu olemaan kuuma.

- itselleen kannattaa varata myös mukaan jotain evästä/tarkistaa kuinka kaukana näyttely on ruokapaikoista/ruokakaupoista. Jos haluaa varmistaa istumapaikan itselleen, retkituoli voi olla kätevä (tuolien määrä näyttelypaikalla riippuu hyvin paljon näyttelypaikasta). Monessa näyttelyssä on myös pieni kahvio tai tuotemyyntiä, joten pienestä määrästä käteistä ei ole yleensä ainakaan haittaa. Etenkin jos ei tiedä, uskaltaako/jaksaako heti viettää koko päivän tutustuen muihin harrastajiin, kannattaa mukaan varata myös jotain tekemistä, kuten kirja luettavaksi, pelejä tms.

Palkintopöytää ja tuomarityöskentelyä

arvostelu käynnissä

4. Näyttelypäivänä

Meillä lauma pakataan aina aamulla isompaan kuljetusboksiin, jossa on myös iso riippari, johon koko lauma mahtuu. Tämä lisää yleensä suuresti todennäköisyyttä sille, että fretit pääsevät puhtaana näyttelypaikalle, sillä yleensä aina jollain tulee boksissa hätä, mutta pissa/kakka ei pääse valumaan riippariin. Puhtaana pysymistä edistää myös se, että ei anna freteille edellisenä päivänä sisäelimiä tai kananmunaa, joista tulee yleensä löysempiä kakkoja. Mikäli käyttää samaa koppaa fretin kuljettamiseen näyttelyyn ja sen arvosteluun menoon, täytyy riippumatto irrottaa boksista päivän ajaksi. 

Itselle tulee valittua mahdollisimman mukavat ja rennot vaatteet, joissa on kiva nukkua vaikka päikkärit. Frettinäyttelyissä lökärit ja villasukat ovat hyvin tavallinen näky, joten omaan tälläytymiseen ei tarvitse panostaa sen enempää kuin yleensäkään, ellei nimenomaan itse tahdo.

Näyttelypaikalla fretit käydään ilmoittamassa saapuneiksi, ja samalla saadaan niille näyttelynumerot, jotka kiinnitetään fretin koppaan kun on sen vuoro mennä arvostelevaksi. Muun ajan numerot voi pitää esimerkiksi aitauksen päällä, niin kaikkien on helpompi bongailla, ketä tyyppejä näyttelyssä on (paikalla jaettavista näyttelyluetteloista löytyy jokaisen fretin nimitiedot). Tuomarin pöydiltä löytyy numerotaulut, joista näkee, koska oman fretin arvosteluvuoro lähestyy.

Numerolapun saamisen jälkeen on hyvä hetki kasata fretin aitaus, ja fretin käytyä vessassa tarkistaa, onko se sotkenut itseään.  Viimeinen tarkistus kannattaa tehdä vielä siinä vaiheessa, kun nostaa fretin aitauksesta arvosteluboksiinsa, ja lähtee viemään sitä näytettyyn paikkaan, jossa fretit odottavat omaa arvosteluvuoroaan. 

Fretin käytyä arvostelussa, seuraakin taas lisää odottelua. Kun kaikki fretit on arvosteltu (ja joskus myös yksittäisten isompien luokkien jälkeen), tuomari saattaa pyytää nähtäväkseen joitain frettejä uudelleen. Tällöin näyttelynjärjestäjä ilmoittaa niiden frettien numerot, jotka halutaan uudelleen eteen. Oman fretin näyttelynumero kannattaa siis painaa mieleen, tai ottaa itselleen ylös. Mikäli oman fretin numero mainitaan,  fretti viedään arvosteluboksissa näyttelynjärjestäjän ilmoittamaan paikkaan. 

Kun tuomari/tuomarit ovat saaneet järjestyksen päätettyä, seuraa palkintojen jako. Mikäli oma fretti sijoittuu, on tapana, että palkinnot käydään hakemassa yhdessä sen voittaneen fretin kanssa, ja voittajasta napataan kuva. Palkintojen jaon jälkeen jaetaan vielä frettien arvostelulomakkeet, jonka jälkeen porukka on vapaa lähtemään siivottuaan vähintään oman paikkansa. 

Näyttelypaikasta riippuuen välillä ollaan tiiviimmissä tunnelmissa

Ja välillä väjemmin

5. Missä tahansa välissä, jos jokin epäilyttää/mietityttää

Aina voi kysyä lisätietoa/ohjeita, joko ottamalla yhteyttä näyttelynjärjestäjään, kysymällä facebookin frettiryhmissä, kommentoimalla tähän, kysymällä viereisen aitauksen tyypeiltä (ihmisiltä saa yleensä selkeämpiä vastauksia kuin freteiltä, vaikka osa freteistäkin vastaa kyllä mielellään, kun niille juttelee)... Eli yksin ei tarvitse jäädä pähkäilemään. 

Näyttelyihin saa tulla myös ilman frettejä, ja ne ovatkin mitä mainoimpia paikkoja tutustua lajiin, kasvattajiin ja kasvattajien jalostuseläimiin, mikäli harkitsee oman fretin hankintaa. Tai haluaa vain nuuhkia frettien tuoksua pitkän fretittömän kauden jälkeen (tähänkin löytyy varmasti ymmärrystä, ja kysymällä löytää taatusti frettejä, joita saa syliinkin).

Muunnostensa parhaat rivissä