Hattara on kotona

Eilen tuli se päivä, kun pääsimme vihdoin hakemaan Hattaran kotiin. Omista työssäoppimiskuvioista ja välimatkasta johtuen hakupäivä piti sijoittaa viikonloppuun, josta johtuen Hattaraa hakiessa paikalla oli enää Hattara ja sen kasvattajan luokse jäävä sisko. Emo ja kaksi muuta siskoa oltiin käyty hakemassa omiin koteihinsa jo aiemmin viikolla pentujen tultua luovutusikään jo maanantaina. Vaikka Hattara on meidän 14. oma fretti ja kolmas pikkupentuna tullut, Hattaraa hakiessa jännitti ihan kamalasti. Sekä tietysti se, että millainen tapaus tuosta neidistä vielä kasvaa, kuin myös se, miten saadaan neiti laumaan. Näistä ensimmäinen on aikuisten kodinvaihtajien kanssa helpompi, sillä aikuisten kohdalla luonne on usein paremmin tiedossa, vaikka nekin saattavat alkuun uudessa kodissa testailla vähän rajojaan ja käyttäytyä muutenkin itselleen poikkeavasti. Jälkimmäinen sujuu sen sijaan pentujen kanssa normaalisti hyvin paljon helpommin, mutta koska olemme viimeksi liittäneet pentuja laumaan 2019, tällä kertaa minulla ei ollut niin vahvaa ennakkokäsitystä siitä, miten nämä nykyiset aikuiset suhtautuisivat pennun tuloon.  

Hattara lähdössä kotimatkalle

Riikka oli varoittanut minua, että Hattara on ollut pentueensa äänekkäin ja tuhmin. Kasvattajan luokse päästyä olikin vastassa kaksi täysin erilaista pentua kuin viimeksi. Koska ehdimme katsomaan pentuja vain kerran, halusin nähdä Hattaran ensimmäisen kerran mahdollisimman pienenä. Silloin se olikin juuri avannut silmänsä ja vasta alkanut hiljalleen laajentaa maailmaansa pesän ulkopuolelle. Se nukkui vielä paaaaljon enemmän, ja nukahti äkkiä kädelle maailman söpöimmäksi pieneksi kiepiksi. Nyt kumpikin paikalla vielä olevista pennuista oli jo pahimmassa riiwiöiässä, kun vauhtia piisaa ja naskaleita pitää vielä kokeilla ihan kaikkeen ja ihan koko ajan. Enimmäkseen kevyesti näykkimällä, mutta aina välillä sopivan kohdan löytyessä oikein kipeästi nipistäen. Eli pentukopassa istuessa pentuja saa olla kieltämässä suunnilleen viiden sekunnin välein, ja nostamassa pois varpaiden kimpusta. Siinä taas huomasi, kuinka äkkiä tämän vaiheen on unohtanut, etenkin kun meille ei ole tosiaan tullut montaakaan pentua juuri tässä vaiheessa. Isommilta ihorikoilta kuitenkin vältyttiin - ainakin vielä. Mutta tämän asian kanssa neidin kanssa joutuu tekemään vielä paaljon töitä - etenkin kun neiti vastaa komentamisiin kiroilemalla välillä takaisin.

Pentukopasta siirryttiin sitten tekemään paperit, ja siinä samalla tehtiin sitten se lopullinen arpominen, kumman nimiin Hattara virallisesti tulee. Arjessa sillä kun ei ole meidän taloudessa isommin merkitystä, mutta silti valtaosa meidän tyypeistä on selkeyden vuoksi vain toisen. Vaikka tähän mennessä on saatu aina yhdessä sovittua kaikki asiat hoidosta lopetuspäätöksiin, koen silti parhaimmaksi, että jokaisen kohdalla toisella olisi aina se viimeinen sana, jos jostain syntyisikin isompi erimielisyys. Koska Jussi on toivonut meille Hattaraa jo viisi vuotta sitten, olisin ollut ihan valmis siihen, että Hattara menee Jussin nimiin. Jussi oli kuitenkin sitä mieltä, että Hattara voi olla virallisesti minun. Niinpä paperit tehtiin minun nimelleni. Ennen kotimatkaa autoon pakattiin kasvattajan autotallista vielä vähän ekstraa, ja pentupaketin lisäksi mukaan lähti pari isoa vuotavaa akvaariota terraarioprojekteihin.

Aineksia pariin muuhun eläinprojektiin (ja pentupaketissa tulleen pedin kulmaa)

Kotimatkalla pysähdyttiin pitkästä aikaa ABC:lle niin että mukana oli myös eläimiä. Terassipöydät olivat onneksi sopivasti varjossa, niin uskalsimme pysähtyä syömään. Koska eläimiä ei saa ottaa ollenkaan sisätiloihin, jäin Hattaran kanssa terassille, kun Jussi kävi sisällä tilaamassa meille ruuat. Mutta koska Jussi joutui uhrautumaan tässä (koska halusimme käyttää etukupongin, jota ei voinut käyttää mobiiliappissa, jolla ruuat olisi voinut tilata suoraan pöytään), niin ehdottaessani jälkkärijäätelöitä, Jussi laittoi minut jonottamaan jäätelökioskille, jotta hän sai vuorostaan jäädä Hattaran kanssa pöytään katsomaan kuinka Hattara nukkuu.

Kissat eivät ymmärrä hypetystä ministä, kun se näyttää ja haisee aika samalta kuin muutkin fretit

Kotiin päästyä päästimme Hattaran tutkimaan hetkeksi yläkertaa ilman muita frettejä, ja laitoimme hänelle heti vesikupin hyvin hollille. Kissat tulivat heti uteliaina katsomaan, mitä boksista paljastuu, mutta kun laatikossa olikin vain taas uusi fretti, ne jatkoivat hyvin äkkiä omiin touhuihinsa. Fretit kun on niin nähty, niin miksi uusi olisi yhtään sen ihmeellisempi vain siksi että se on vähän pienempi ja pörröisempi. Kissojen ignoorattua Hattaran, ei Hattarakaan jaksanut kiinnostua niistä sen isommin. Hattara haisteli kissoja hiekan, ja alkoi sen jälkeen tutkia kiinnostuneena olohuonetta ja keittiötä. En ollut vielä tarkkaan päättänyt, miten edetä tästä eteenpäin, mutta koska Hattara vaikutti erittäin reippaalta muksulta, päätin koittaa heti yhdistää sitä laumaan. Lauman ja Hattaran reaktiot kun lopulta määrittäisivät sen, kuinka hitaasti tai nopeasti laumaannuttamisessa voitaisiin edetä.

Mini löysi heti lelukopan

Niinpä nostimme sekä Hattaran että orginaalijengin tarhaan, ja toivoimme parasta ja pelkäsimme pahinta. Hattara alkoi heti muut nähtyään pitää pentuääntelyä (sellaista hyvin tietynlaista möömöö-ääntä, jolla fretinpentu ilmaisee aikuisille freteille olevansa pentu), ja muut kävivät jokainen vuorollaan haistelemassa Hattaran läpi. Sen jälkeen kaikki viisi alkoivat tutkia tarhaa yhdessä. Olin aika häkeltynyt. Tokihan tänä vuonna toivoin luovutusikäisiä pentuja nimenomaan siksi, että ne yleensä menevät laumaan helpommin, mutta silti en ollut osannut odottaa ihan näin iisiä vastaanottoa, kun tiedän millä kiukulla Nutsku kurmuuttaa uusia aikuisia. Kun tarhassa ei tullut mitään sen isompaa konfliktia, kuin että Mitella nipisti Hattaraa kevyesti niskasta sen hypättyä Mitellan päälle Mitellan käytyä nukkumaan, uskalsin avata jengille pääsyn koko yläkertaan ja frettihuoneeseen. 

Lauman taholta Hattara sai hyvin rauhallisen vastaanoton

Yläkerrassa Mallu otti pennun pari kertaa kantoon ja koitti etsiä sille sopivaa pesäpaikkaa. Selvästi jotkin emonvaistot tahtoivat vähän nousta pintaan pennun äännellessä. Mutta koska Hattara ei selvästikään aikonut enää pysyä missään varamamman hyväksi katsomassa luolassa, Mallukin luovutti parin kerran jälkeen, ja keskittyi muihin touhuihin. Ja koska Hattara sai selvästi pennun oikeudelle mennä niin lauman huoneeseen kuin pesiinkin ilman sanomista, päätin nostaa koko jengin yöksi frettihuoneeseen. Jätimme kuitenkin varuiksi makuuhuoneen oven auki, että kuulisimme jos huoneessa alkaisi yöllä metakka (frettihuoneessa on oven sijaan pleksiportti, ja se sijaitsee samassa kerroksessa meidän makkarin kanssa).

Hattara pääsi myös tutustumaan seuroissa lohitahnan ihmeelliseen maailmaan

Aamulla kaikki oli edelleen kunnossa, ja frettihuoneeseen mentäessä Hattara kipitti minua heti vastaan ja kiipesi syliin. Selvästi aikuisten kanssa oli ollut vähän jännää, vaikka kyseessä on maailman reippain muksu, ja vaikka se selvästi nauttii siitä, kun ympärillä on muita frettejä. Vaikka sylissä piti heti koittaa nakerrella vähän myös sormia, ei voi muuta kuin todeta, että ikävästä koronatauosta huolimatta muksu on selvästi erittäin hyvin sosiaalistettu. Vieraskin ihminen koetaan heti tosi kivaksi ja luotettavaksi tyypiksi, johon ei yhtään pelätä ottaa kontaktia. Tästä on sitten hyvä jatkaa, ja koittaa saada neiti pikkuhiljaa muistamaan, ettei hampaiden käyttö ole tuossa määrin suotavaa ihmisten kanssa touhutessa. 

Vappu otti eilen vastuulleen pennun pesemisen

Nyt koneella ollessa Hattaran sirunumero tuli liitettyä Turvasiru-palveluun, josta muukin meidän jengistä löytyy. Ja eiköhän neidin tiedot ilmesty pian myös Frettiliiton rekisteriin, johon annoin myös tietojeni luovutusoikeudet poliisille/löytöeläintahoille papereiden teon yhteydessä. Eli senkin puolesta neidin pitäisi olla turvattu ja yhdistyä jatkossa minuun.  

Tervetuloa kotiin Nightshade's Little Ghost "Hattara"!