perjantai 19. marraskuuta 2021

Perjantaiaamu

Jos puhutaan asioista mitä en ole, aamuihminen on ehdottomasti yksi niistä. Mikäli asia on kyllin tärkeä, pystyn kyllä esittämään kohtuullisen toimintakykyistä ihmistä ennen puoltapäivää, mutta se ei ole minulle millään tavalla luontevaa (olen edelleen sitä mieltä, että olisin ansainnut vähintään Oscarin siitä, että kanalan työpaikkaohjaajani ei olisi ikinä uskonut minua antiaamuihmiseksi, vaikka jokainen työpäivä alkoi klo 6). Niinpä kun yksi vikoista vapaapäivistäni ennen koulun alkua alkoi sillä, että Jussi herätti minut seitsemän jälkeen aamulla kertoakseen että bunkkerin sulake oli palanut ja että hän ehti käynnistää sähköt ennenkuin ehti tarkistaa kauanko ne ovat olleet pois, ensimmäiset ajatukseni eivät olleet julkaisukelpoisia. Meillä kun isoin asia mihin pidempi sähkökatkos bunkkerissa vaikuttaa on akvaario, sillä pysähtyessään suodattimet muuttuvat hapettomiksi, jolloin niissä olevat bakteerit alkavat nopeasti kuolla. Jos suodatin pääsee sen jälkeen käynnistymään ilman välissä tapahtunutta suodattimen pesua, se työntää käynnistyessään koko kuolleen bakteerimassan altaaseen, ja myrkyttää herkästi kalat.

Aamuaskareita

Niinpä Jussin herättäessä minut tiesin, että minun on noustava ja aloitettava vedenvaihto, jotta Jussi pääsee lähtemään töihin. Hetken aikaa uniaivot kyllä kuiskuttelivat, että ei se myrkytys ole välttämättä niiiin paha juttu, jos sen veden vaihtaisikin vasta vähän myöhemmin. Että meillä on kyllä lajistoltaan aika kestävä kalasto. Mutta eihän se niin mene. Kun on haalinut kämpän täyteen eläimiä, eläinten hyvinvointi on pakko laittaa aamutorkutuksen edelle, vaikka kuinka sieluun sattuisi. Niinpä sitä kömpi zombiena kylppäriin, poimi kuivaustelineeltä jotain päälleen ja alkoi hommiin. Onneksi kissat ovat sentään vielä kohtalaisen hyvin minun rytmissäni, joten ne eivät tuohon aikaan jaksaneet kovin innokkaasti pyrkiä osallistumaan vedenvaihtoon, vaan palasivat aika äkkiä petiin huomattuaan ettei aamupalatarjoilu ole aikaisessa.  

Nyt sitten harkitsen ensimmäistä kertaa miljoonaan vuoteen, pitäisikö minun keittää kahvia (jota en normaalisti juo. Itseasiassa en juonut yhtään ennen navettaa ja kanalaa, joissa opin arvostamaan sitä ihan eri tavalla kuin ennen) vai kömpisinkö takaisin peiton alle, missä Ruttu on huolehtinut siitä, että sänky pysyy lämpimänä. Samalla erilaiset hälyttimet, mitkä ilmoittavat puhelimeen sähkökatkoista ja lämpötilan ja kosteudenmuutoksista nousivat hankintalistalla selvästi aiempaa ylemmäksi. Minä kun olisin ollut illalla/yöllä hyvin paljon skarpimmassa kunnossa tähän operaatioon.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti