Ottaessani haisunäädän en ollut kiinnostunut politiikasta. En myöskään arvannut, kuinka paljon se voisi vaikuttaa omaan eläinharrastukseeni, vaikka minua jo silloin varoitettiin, että eksoottisia eläimiä koskeva lainsäädäntö voi muuttua hyvinkin nopeasti. Nyt kun olen omistanut haisunäädän vajaa kolme vuotta, on tässä ajassa eksoottisiin eläimiin liittyen käyty voimakasta keskustelua etenkin kolmen eri lakiuudistuksen tiimoilta.

1. Positiivilista

Keskustelu positiivilistasta käynnistyi alkuvuodesta 2014, kun Suomen eläinsuojeluyhdistysten liitto ry ja Animalia ry julkaisivat yhdeksi tavoitteekseen eläinsuojelulakiuudistuksessa saada uuteen eläinsuojelulakiin positiivilista, eli lista lemmikeistä, joiden pito olisi sallittua. Kaikista positiivilistan ulkopuolelle jäävistä lajeista tulisi positiivilistan myötä automaattisesti kiellettyjä. Positiivilista on nisäkkäiden osalta jo käytössä ainakin Hollannissa.

Positiivilistasta käyty keskustelu johti Suomen eksoottisten lemmikkien harrastajayhdistysten liiton syntyyn, kun eksoharrastajat halusivat saada harrastukselleen enemmän näkyvyyttä ja paremmat edellytykset osallistua poliittiseen keskusteluun. Kahdessa vuodessa SEEL onkin onnistunut pääsemään hyvin mukaan poliittisiin neuvottelukuntiin.

Valitettavasti uutta eläinsuojelulakia ei saatu kuitenkaan valmiiksi alkuperäisessä aikataulussa ja muutokset poliittisessa ilmapiirissä uhkaavat heikentää etenkin tuotantoeläimien asemaa nykyisestäänkin. Sen myötä positiivilista on tippunut Suomen eläinsuojeluyhdistyksen liiton ja Animalian kampanjoinnissa sivuosiin suurempien kokonaisuuksien tieltä. Positiivilista saattaa nousta uudelleen keskusteluun eläinsuojeluasetusta uudistettaessa sitten kun sinne asti päästään. Tällähetkellä kampanjoinnilla pyritään kuitenkin varmistamaan erityisesti eläinten lajityypillisen käyttäytymisen parempi huomioiminen, kivunlievityksen pakollisuus, valvonnan tehostaminen ja koirien ja kissojen pakollinen tunnistusmerkintä muunmuassa pentutehtailun kitkemiseksi ja löytöeläinten aseman parantamiseksi.

SEY:n ja Animalian vetoomus uudesta eläinsuojelulaista löytyy nykyasussaan täältä.


2. Euroopan unionin lista haitallisista vieraslajeista

Loppuvuodesta 2015 EU-maat löivät lukkoon 37 lajia käsittävän listan lajeista, joiden katsotaan muodostavan vieraslajiuhka Euroopan Unionin alueella. Vieraslajiuhan torjumiseksi listalla olevien lajien maahantuonti, myynti ja lisäännyttäminen kiellettiin koko EU-alueella sen ehkäisemiseksi, ettei kenenkään varomaton toiminta voi johtaa näiden lajien levittäytymiseen luontoon missään EU-maassa. Osa lajeista ei välttämättä kykenisi menestymään Suomen korkeudella asti, mutta silti Suomen osalta ainoa sallittu poikkeus on kaupallisesti hyödynnetty täplärapu, joita saa Suomessa yhä pyytää ja myydä. Suomessakaan täplärapua ei saa kuitenkaan enää levittää uusiin vesistöihin.

Tämän listan osalta ehdittiin huokaista jo hetki helpotuksesta, sillä jollakin listan luonnoksista näkynyt haisunäätä ei päätynyt lopulliselle listalle. EU-listan myötä kieltoon menivät kuitenkin muun muassa punakorvakilpikonmna, siperian maaorava, pesukarhu ja kellusvesihyasintti.

EU-lista löytyy kokonaisuudessaan täältä. Listaa tullaan todennäköisesti päivittämään lähitulevaisuudessa.


3. Valtioneuvoston asetus kansallisesti merkityksellisistä haitallisista vieraslajeista

Joitain viikkoja Euroopan vieraslajilistan jälkeen julkaistiin lista kansallisesti merkityksellisistä haitallisista vieraslajeista. Tämä lista täydentää koko EU:ta koskevaa listaa lajeilla, joiden katsotaan olevan kansallisesti haitallisia, ja joita ei sen myötä saa tuoda, lisäännyttää eikä myydä Suomessa. Tähän listaan koitimme vaikuttaa jo sen tekovaiheessa laatimalla Suomen haisunäätä ry:n vetoomuksen, missä perustelimme, miksi haisunäätä ei muodostaisi isompaa uhkaa Suomen luonnolle kuin jo luonnoksessa sallituiksi ajatellut kissa, koira ja fretti. Puheenjohtajan ominaisuudessa vastailin myös SEEL:iä edustaneen Joonaksen minulle välittämiin kysymyksiin haisunäätiin liittyen.

Työmme ei kuitenkaan tuottanut tältä osin tulosta, vaan haisunäätä päätyi kansalliselle listalle. Suomen kansallinen lista poikkeaa EU-listassa siinä, että siinä missä EU-lista koostuu yksittäisistä lajeista, on Suomen listassa kielletty muun muassa koko carnivora-heimo ainoina poikkeuksina koira, kissa ja fretti. Eli Suomen listan myötä kieltoon meni kerralla noin 300 lajia.

Suomen kansallinen lista löytyy kokonaisuudessaan täältä. Myös tätä listaa tullaan todennäköisesti päivittämään lähiaikoina.


Vieraslajilain uudistusten myötä lupamenettelyt myös joiltain osin kevenivät, eivätkä maahan tuotavat linnut ja nisäkkäät tarvitse enää Suomen riistakeskuksen lupaa, mikäli niiden maahantuominen on muuten sallittu. Eksoottisen lemmikin maahantuontia harkittaessa on kuitenkin aina syytä tarkistaa, vaatiiko se mahdollisesti joitain rokotuksia tai muita asiakirjoja kuten CITES-todistuksen, jolla todennetaan, että eläintä ei olla pyydystetty luonnosta. Koska lainsäädäntö elää eksoottisten osalta tällähetkellä voimakkaasti, kannattaa nämä käydä aina huolella läpi, vaikka edellisen samanlajisen yksilön tuomisesta ei olisi kulunut pitkäkään aika.

Valentines Ferret Show

Alkuvuosi on ollut näyttelyiden aikaa, ja lauantaina alkuvuoden näyttelyputki saatettiin päätökseen Valentines-näyttelyssä. Tämän jälkeen alkaakin taas useamman kuukauden näyttelytauko, kun kasvattajien huomio siirtyy näyttelyistä alkavaan pentukauteen. Lauantaisessa Valentinessa olikin jo paljon frettejä, joilla kiima oli lähtenyt hyvin käyntiin ja joiden kohdalla astutusajankohta alkaa olla käsillä. Itsylläkin kiima on jo lähtenyt käyntiin, mutta sen kohdalla ei olla vielä ihan yhtä pitkällä mitä monen muun. Jännitys siis jatkuu.

Näyttelyyn lähdettiin kimppakyydillä Turusta, tälläkertaa suuntana oli Nikinmäen koulu Vantaalla.
Autoksi saatiin tälläkertaa Janin äidin farmarimalli, mikä osoittautui onnenpotkuksi: senkin kanssa kun oli aika Tetristä, että saatiin pakattua kaikki boksit, playpenit ja muut kassit mukaan. Wilmalla, Sariannalla ja minulla kun oli kaikilla kaikki fretit mukana. Farmariperästä huolimattakin kaksi bokseista tuli sitten taakse, ja Snurre ja Esteri sekä Itsy pääsivät bokseineen sylikyytiläisiksi. Mutta onneksi tytöt eivät paina mitään. Sääolosuhteet vähän hidastivat etenemistä ja puolivälissä matkaa meidän pitikin laittaa Jussi soittamaan, että tulemme todennäköisesti myöhästymään. Kaikkein pahimmat myöhästymisarviot eivät kuitenkaan onneksi toteutuneet, kun ajokeli Salon jälkeen parani. Olimmekin lopulta paikalla heti puolen jälkeen ilmoittaumisajan loputtua virallisesti puolelta.

Turun poikia

Aitaukset saatiin nopeasti pystyyn salin etuosaan ja samalla tuli vilkaistua myös luetteloa nopeasti läpi: pieni kiirepaniikki helpotti siinä kohtaa, kun huomasin että Snurre ja Esteri olivat vasta luokassa seitsemän. Aitauksen ja tyttöjen valmisteluun oli siis hyvin aikaa, vaikka arvostelut alkoivatkin melko heti saapumisemme jälkeen. Ehti siinä pyytää sitten apuakin Sariannalta korvien suhteen. Se osoitti taas sen, mitä olin arvellutkin: minulla ja Jussilla on siinä edelleen opeteltavaa. Siinä kohtaa kun korvat olivat minusta olleet jo ihan hyvät, Sarianna pystyi kaivamaan sieltä vielä melkoiset kasat töhnää selvästi varmemmilla otteillaan. Lopputuloksena molemmat tytöistä saivatkin korvista täydet pisteet ja Esteri vielä erityismaininnan "very good!".  Samalla Sarianna huomasi, että Esterillä on lähtenyt toinen kulmureista tummenemaan, eli sekin on nyt sitten tarkkailussa, pitääkö Esterille jossain kohtaa hammaslääkäriaikaa varata.

Heti alkunäyttelystä kävin myös tutustumassa Helin kojulla ihan uudenlaiseen näyttelypalveluun: hierontapisteeseen <3 Oli kyllä taas ihanaa olla kunnolla hierottavana, minulla niska-hartiaseutu kun vetää välillä todella pahasti jumiin. Se oli siinä määrin rentouttavaa, että Heli siskonsa kanssa vitsailikin, että mihin he laittavat lepopisteen hierontatuoliin nukahtaneille, kun eihän siinä voinut muuta kuin istua hiljaa silmät kiinni. Mikäli oma rahatilanteeni olisi parempi, en olisi varmasti noussutkaan siitä tuolista ennen puoltapäivää. Nyt se laittoi kyllä muistuttamaan, mikä on yksi niistä ensimmäisistä sijoituskohteista, kun saan maksettua luottokorttini pois.

Seiskaluokan parhaat

Muuten näyttely etenikin melko normimalliin ihmisten kanssa jutellen ja eläimiä katsellen. Itsystäkin
on tullut kiiman myötä selvästi levottomampi, niin se joutui nyt olemaan valitettavasti enemmän boksissaan. Sylistä kun olisi pitänyt päästä tutustumaan kaikkiin naapuriaitausten poikiin, eikä sitä pystynyt nyt pitämään omien tyttöjen kanssakaan samassa aitauksessa, kun meno meni heti

painimatsiksi. Onneksi boksissaan pieni tumma prinsessa sentään rauhoittui nukkumaan. Snurre ja Esteri ovat implanttiensa kanssa autuaan tietämättömiä tästä kevättalven kiimanhuuruisesta maailmasta: ne viettivät näyttelypäivänsä pitkälti nukkuen, välillä viltin eri poimuissa ja välillä samassa kasassa. Kummatkin niin syvästi viltin sisälle kaivautuneita, että meidän aitaus näytti suurimman osan ajasta tyhjältä. Iltapäivän puolella Jussi lähti käymään Seelin kokouksessa Helsingissä ja minä jäin näyttelypaikalle likkojen kanssa, mikä oli ihan hyväkin, kun kokouksen aikana tuli kutsut re-calleihin, ja tälläkertaa Esteri pääsi taas eteen. Kokous päättyi onneksi niin, että Jussikin ehti mukaan palkintojen jakoon, ja pääsi taas ottamaan kuvia, kun Esteri valittiin toistamiseen luokkansa toiseksi.

Päivän isoin yllättäjä Turkuporukassa oli kuitenkin Nasu, eli Wilman rupumummu, jolle Wilma ei ole koskaan odottanut mitään. Niinpä Wilma ei meinannut edes uskoa, kun Nasu pyydettiin re-calleihin ja hänen piti käydä varmistamassa asia vielä järjestäjiltä, ennenkuin hän antoi tytön heidän mukanaan eteen. Vielä vaikeampi Wilman oli uskoa, kun Nasu julistettiin ensin luokkansa voittajaksi ja hetkeä myöhemmin vielä parhaaksi veteraaniksi. Niinpä kotimatkalle lähdettiin kaikkiaan kolmen palkintokassin kanssa.

Ikäluokkien parhaat

Kotiinpäästyä alkoikin sitten saaliin jako. Itse omin Esterin palkintokassissa olleen suklaalevyn, siinä missä Snurre, Esteri ja Mihail alkoivat jakaa palkintokassista löytyneitä kanafileesuikaleita ja vitamiinitahnaa. Vitamiinitahnan nimi pitää kyllä laittaa heti ylös ja tuote etsintään, kun suureksi yllätyksekseni sekä Snurre että Mihail pitivät siitä molemmat. Esteriä sitä ei vielä saatu syömään, mutta Esterillä meillä nyt on muutenkin ruokailut parhaalla mallilla.

Kiitos vielä paikalla olleille ja järjestäjille, ja viimeistään Tammerferretissä taas nähdään! Ja Turkuporukkaa toki aiemminkin. 

Eläimellistä menoa ilman eläimiä

Tänä viikonloppuna lemmikit ovat saaneet saaneet nauttia rauhallisesta kotiviikonlopusta, vaikka itse on tullut tavattua taas enemmänkin eläinihmisiä. Tälläkertaa otuksia ei kuitenkaan tarvittu mukaan edustamaan, kun ensin vietettiin pikkujouluja Varsinais-Suomen frettiyhdistyksen näätäihmisten kanssa, ja sen jälkeen seuraavana päivänä ajettiin taas Helsinkiin SEELin liittokokoukseen. Tänään aamulla herätyskellon soidessa olin taas hyvin tyytyväinen siitä, että olen absolutisti, koska muuten liittokokoukseen lähtö olisi voinut vähän takuta baarijatkojen jäljiltä.

Pikkujoulut aloitettiin Aninkaisten keilaradalta hohtokeilauksen merkeissä. Minä olin samalla radalla Jussin ja Irenen kanssa ja pääsin tuulettamaan useampaan otteeseen osuttuani keiloihin. Ja osa niistä jopa kaatui!! ...valitettavasti se ei kuitenkaan riittänyt siihen, että minulla olisi ollut mitään saumaa voittaa edes meidän radan mestaruutta, mutta joskus on tyydyttävä siihen että voittaa itsensä xD Keilaradalta jatkettiin sitten grilliravintola Hiileen, jossa päädyin samaan pöytään Jussin, Tonin, Riinan, Sariannan, Wilman ja Irenen kanssa. Pöytä oli kuitenkin niin pitkänmallinen, että sitä huomasi juttelevansa eniten niiden samassa päässä olleiden, eli Jussin, Riinan ja Tonin kanssa, vaikka osa jutuista puhuttiin koko pöydän läpi. Viereiseen pöytään huutelut jäivät valitettavasti vähemmälle, sillä sielä olisi ollut niitä itselle uusia vanhoja naamoja, jotka eivät sitten lähteneet enää jatkamaan ravintolan jälkeen iltaa. Mutta ehkä sitä taas ainakin muutamat uudet kasvot muistaa :) Päällimmäisenä jäi ehkä mieleen keskustelut frettien handicap-luokista näyttelyissä, mitä jossain maissa harrastetaan. Onneksi ne on rajattu Suomessa kokonaan pois, sillä minusta on jo ajatuksena absurdi, että lähdettäisiin palkitsemaan mahdollisimman vammautuneita, epämuodostuneita ja muuten ulkoasultaan kärsineitä eläimiä. Samalla keskustelu eksyi myös muiden maiden frettikulttuureihin laajemminkin, kun Wilma ja Sarianna lähtivät suunnittelemaan näyttelyreissua Viroon, ja Sarianna pohti frettien tuontia Yhdysvalloista. Eikä ole kai ihme, että keskustelua käytiin myös Itsystä. Itsyn aiotulta sulholta on nyt poistettu implantti, eli kiimojen odottelu pääsee nyt todenteolla käyntiin <3

Tänään oli vuorossa Suomen eksoottisten eläinten harrastajayhdistystenliiton liittokokous Helsingissä. Minusta oli aiemmin tälläviikolla ollut todella hyvä idea, että lähdetään Helsinkiin sen verran aikaisemmin, että ehditään poiketa myös joulumarkkinoilla, mitä aamulla ehkä vähän harmitteli. Siinä kohtaa kun en ollut ottanut ehkä ihan huomioon, että sitä tulisi valvottua ;) Eikä sitä oikein lennosta viitsinyt muuttaakaan, kun olimme luvanneet kyydin Helsinkiin myös yhdelle ystävälle. Ei sitä onneksi kuitenkaan ihan kuollut (mennessä) ollut. Kokouspaikallekin löydettiin hyvin, vaikka olimme olleet sielä vain kerran aikaisemmin. Asioina käytiin läpi pääsääntöisesti nyt tekeillä olevaa Suomen vieraslajilakia, Seelin ensivuoden toimintassuunnitelmaa sekä Seelin työnalla olevaa suositusjärjestelmää, jossa eri eläimille annettaisiin samantyyppiset symbolit mitä elokuvien takakansissa on kuvaamaan niiden tilantarvetta, ravitsemisvaatimuksia ja muita keskeisimpiä tarpeita lemmikkinä. Näistä kaikista tulee varmasti olemaan lisää juttua SEELin blogissa sitä mukaa kun ne ovat ajankohtaisia :)  SEELin kannanotto vieraslajeihin liittyvään lainsäädäntöön julkaistiinkin jo heti tänään liiton sivuilla. Kokouksessa valittiin myös uusi liittohallitus seuraavalle vuodelle. Itse tulen edustamaan Suomen lemmikkihaisunäätiä SEELissä. Lisäkseni hallitukseen tuli valituksi myös Jussi. Jussi kuitenkin kuuluu vuoden alusta neljään (tai viiteen) SEELiin alaiseen yhdistykseen (ja toimii miun hovikuskinani ;) <3 ), oli hän mielestäni varteenotettava ehdokas liiton hallitukseen. Pääsee hänkin nyt paremmin muihinkin eksojuttuihin kuin haisunäätäjuttuihin mukaan, Jussin ne omimmat lajit kun löytyvät kuitenkin herppipuolelta :)

Nyt meillä on taas käynnissä huoltotauko Jussin asunnolla, josta jatketaan yöksi miun luokse nääppälauman seuraan. Sitten kun käärmeet ovat saaneet hiirensä ja muut ötökkänsä. Itseä ihan harmittaa kuinka vähälle kaikki perusarkijutut kaikussa nukkumisineen, ruokintoineen ja muineen ovat sekä täällä blogissa että otusten facebuukeissa jääneet, että eiköhän niissäkin koita tsempata lähiaikoina. Ei meidän arki kuitenkaan pelkkää edustuskeikkaa ole ;)

Edustusviikonloppu

Viime viikon lopulla sain Turkuun vieraikseni veljeni ja hänen vaimonsa, jonka lisäksi karkasimme Jussin ja Mihailin kanssa käymään Helsingissä Suomen eksoottisten eläinten harrastajayhdistysten liiton kokouksessa. Loppuviikkoon mahtui siis hyvin valvottuja öitä, paljon pelejä ja edustusreissu. Asta tykästyi Hotelli-peliin jopa siinä määrin, että se lähti mukaan Tampereelle veljentytölle esiteltäväksi - viikonloppuun kun ei vain mahtunut kyllin montaa revanssia. Saa nähdä laittaako veljeni sen paluupostissa tulemaan jo ennenkuin ehdimme vastavuoroisesti sinnepäin pelailemaan ;)

Mihail käyttäytyi omalla reissullaan varsin mallikelpoisesti, vaikka poikaa taas vähän jännittikin uudet ihmiset. Mutta pidettiin sitten toisiamme tassusta kiinni, kun vastailimme yhdistysten edustajien kysymyksiin haisunäädistä. Olin alkuun miettinyt, pitäisikö minun rakentaa jotain luentorunkoa esittelyä varten, mutta totesin kysymysten kautta etenevän esityksen jo ajatuksen tasolla sujuvammaksi. Yhtenä syynä visiittiimme kun oli että Pullin nostettua haisunäädän esimerkkilajiksi postiivilistakeskustelussa, joutuvat myös SEELin edustajat vastailemaan niitä koskeviin kysymyksiin, vaikka liitto edustaakin ensisijaisesti alayhdistyksiään. Niin pystyi nyt sitten keskittymään niihin kysymyksiin, mitä heille on lajista useimmiten esitetty. Normilenkkikysymysten sijaan pohdittiinkin muunmuassa sitä, kuinka hyvin haisunäätä pystyy toteuttamaan lajinomaisia käyttäytymistarpeitaan lemmikkinä, sekä muodostaisiko se potentiaalisen vieraslajiuhan Suomessa. Kadulla vastaantulijat ovat usein kiinnosteneempia siitä, onko poika kesy ja onko siltä poistettu hajurauhaset.

Mihail sai kokouksessa hyvän vastaanoton, ja tällä viikolla saadaan liiton blogiinkin kirjoittamani vieraskynäjuttu haisunäädistä lemmikkinä. Kovasti minua koitettiin myös puhua haisunäätäyhdistystä perustamaan, mutta sen idean jätin vielä hautumaan. Yhdistyksen kautta lajille kun kieltämättä saisi paremmin näkyvyyttä ja se mahdollistaisi liittymisen myös liittoon. Toisaalta harrastajia on Suomessa vielä hyvin vähän, ja oma yhdistysjaksaminen on ollut viime aikoina jo sitä luokkaa, että en aio jatkaa tehtävissäni enää ensivuonna. Tietenkään mikään laki ei säädä, että yhdistyksellä pitäisi olla kovin aktiivista toimintaa, mutta kyllä se silti oman byrokratiansa toisi, vaikka tähtäisi vain muutamiin messu- ja eläinkauppaesittäytymisiin vuodessa nettinäkyvyyden lisäksi. Meidän visiittimme jälkeen SEELin hallitus jäi vielä koostamaan kannanottoaan eläinsuojelulain kokonaisuudistukseen, joka löytyy heidän sivuiltaan.

Tänään sain myös viimein poikettua pyörälenkin jälkeen kaverin luokse skannailemaan, ja sain Donkki-lehdessä olleen jutun itselleni koneelle. Toivottavasti kuvista saa jotain selvää:

Perjantainen joukkorokotus ja muuta härdelliä

Synttäreiden jälkeen aika on mennyt taas nopeasti. Perjantaina käytiin Mihailin kanssa rokotuksissa, ja niiden jälkeen viikonloppu jatkui kavereiden tupareilla, rapujuhlilla ja siskontytön 1-vuotissyntymäpäivillä. Mihail joutui uhrautumaan mukaan kaikkiin paitsi synttäreille, joiden ajaksi se pääsi päivähoitoon äidin asunnolle. Näistä rokotukset olivat pojalle selvästi se pienin paha. Poika olikin kotiin päästyä hyvin väsynyt, eikä ole tuntunut olevan ollenkaan pahoillaan, että olen ollut alkuviikonkin aina iltaan asti menossa, ja poika on saanut nukkua kotisohvan alla.

Rokotuksiin saavuttiin pari minuuttia päälle puoli kuuden ja siinä vaiheessa odotushuone olikin jo täyttynyt freteistä. Jäimme sitten odottelemaan omaa vuoroamme, ja siinä samalla tuli esiteltyä poikaa kiinnostuneille ja kuunneltua mielenkiinnolla frettijuttuja - sekä diilattua eteenpäin pakastetipuja, joihin Mihail kerkesi jo kyllästymään. Yhdessä vaiheessa yksi freteistä päätti tyhjentää anaalirauhasensa, jolloin paikkaa tuuleteltiin odotushuonetta myöten ja käyteltiin ilmanraikastimia. Joku siinä sitten heitti, että toivottavasti Mihail ei päätä tehdä samaa ja arvuutteli, olisiko hajuero millainen. Nyt käytetty rokoteaine Distemink kun kirveli eläimiä selvästi enemmän kuin aiempi Febrivac, mikä sai monet eläimistä reagoimaan sen pistämiseen voimakkaammin kuin rokotteisiin yleensä. Mihail onneksi otti senkin lunkisti, eikä edes hätkähtänyt kumpaakaan pistosta, vaikka olin kokonaan unohtanut pojan lahjusnamit kotiin. Eläinlääkäriltä löytyi kyllä sitten kissannappuloita reippaalle pikku potilaalle, kun toimenpide oli ohi. Penikkatautirokotteen lisäksi Mihailla vahvistettiin nyt myös rabiesrokote, joka on voimassa nyt kaksi vuotta eteenpäin.

Lauantaina matkalla rapujuhliin poikettiin Lemmikkiaseman kautta, kun pojalle piti käydä hakemassa evästä. Poika oli sylissä mukana ja se vähän venyttikin kauppakäyntiä, kun poika keräsi taas ympärilleen joukon ihmettelijöitä. Tämä kun taisikin olla ensimmäinen kerta, kun eksyin liikkeeseen niin että Mihailinkin oli mukana. Yleensä eläinkauppavisiitit kun on tullut tehtyä pyörällä ruokakaupassakäyntiin yhdistäen. Sovittiin siinä sitten samalla skunkkipäivästä kolmen viikon päähän, niin että menen ihan sovitusti pidemmäksi aikaa esittelemään poikaa. Sellaisen kysymistä kun olen miettinyt jo pidempään, mutta aina se on jäänyt, kun on ilmaantunut jotain muka akuutimpaa. Nyt sai kuitenkin otettua itseään niskasta senkin suhteen, kun eksyi taas eksoliiton blogiin, johon oli tullut uusi kirjoitus jossa puhuttiin myös haisunäädistä.

Kyseisen kirjoituksen tiimoilta päädyin ottamaan myös yhteyttä liiton puheenjohtajaan ja tarjoutumaan esittelemään haisunäätiä. Sen tiimoilta onkin nyt sovittu paitsi vieraskirjoituksesta liiton blogiin, että reissusta liiton hallituksen kokoukseen Helsingiin pojan kanssa. Eläinsuojelulainsäädännön kokonaisuudistusta laadittaessa haisunäätäkysymyskin on nyt tapetilla sen noustua esimerkkieläimeksi näistä kaikista supereksoottista otuksista joita ihmiset nykyään nurkkiinsa haalivat, niin nyt pitää sitten koettaa jakaa tietoa siitä, millaisia nämä otukset oikeastaan ovat ja miten ne sopivat lemmikiksi. Monen silmissä haisunäätä kun on edelleen täysi villieläin, jonka paikka ei ole lähelläkään ihmisasutusta.