Edustusviikonloppu

Viime viikon lopulla sain Turkuun vieraikseni veljeni ja hänen vaimonsa, jonka lisäksi karkasimme Jussin ja Mihailin kanssa käymään Helsingissä Suomen eksoottisten eläinten harrastajayhdistysten liiton kokouksessa. Loppuviikkoon mahtui siis hyvin valvottuja öitä, paljon pelejä ja edustusreissu. Asta tykästyi Hotelli-peliin jopa siinä määrin, että se lähti mukaan Tampereelle veljentytölle esiteltäväksi - viikonloppuun kun ei vain mahtunut kyllin montaa revanssia. Saa nähdä laittaako veljeni sen paluupostissa tulemaan jo ennenkuin ehdimme vastavuoroisesti sinnepäin pelailemaan ;)

Mihail käyttäytyi omalla reissullaan varsin mallikelpoisesti, vaikka poikaa taas vähän jännittikin uudet ihmiset. Mutta pidettiin sitten toisiamme tassusta kiinni, kun vastailimme yhdistysten edustajien kysymyksiin haisunäädistä. Olin alkuun miettinyt, pitäisikö minun rakentaa jotain luentorunkoa esittelyä varten, mutta totesin kysymysten kautta etenevän esityksen jo ajatuksen tasolla sujuvammaksi. Yhtenä syynä visiittiimme kun oli että Pullin nostettua haisunäädän esimerkkilajiksi postiivilistakeskustelussa, joutuvat myös SEELin edustajat vastailemaan niitä koskeviin kysymyksiin, vaikka liitto edustaakin ensisijaisesti alayhdistyksiään. Niin pystyi nyt sitten keskittymään niihin kysymyksiin, mitä heille on lajista useimmiten esitetty. Normilenkkikysymysten sijaan pohdittiinkin muunmuassa sitä, kuinka hyvin haisunäätä pystyy toteuttamaan lajinomaisia käyttäytymistarpeitaan lemmikkinä, sekä muodostaisiko se potentiaalisen vieraslajiuhan Suomessa. Kadulla vastaantulijat ovat usein kiinnosteneempia siitä, onko poika kesy ja onko siltä poistettu hajurauhaset.

Mihail sai kokouksessa hyvän vastaanoton, ja tällä viikolla saadaan liiton blogiinkin kirjoittamani vieraskynäjuttu haisunäädistä lemmikkinä. Kovasti minua koitettiin myös puhua haisunäätäyhdistystä perustamaan, mutta sen idean jätin vielä hautumaan. Yhdistyksen kautta lajille kun kieltämättä saisi paremmin näkyvyyttä ja se mahdollistaisi liittymisen myös liittoon. Toisaalta harrastajia on Suomessa vielä hyvin vähän, ja oma yhdistysjaksaminen on ollut viime aikoina jo sitä luokkaa, että en aio jatkaa tehtävissäni enää ensivuonna. Tietenkään mikään laki ei säädä, että yhdistyksellä pitäisi olla kovin aktiivista toimintaa, mutta kyllä se silti oman byrokratiansa toisi, vaikka tähtäisi vain muutamiin messu- ja eläinkauppaesittäytymisiin vuodessa nettinäkyvyyden lisäksi. Meidän visiittimme jälkeen SEELin hallitus jäi vielä koostamaan kannanottoaan eläinsuojelulain kokonaisuudistukseen, joka löytyy heidän sivuiltaan.

Tänään sain myös viimein poikettua pyörälenkin jälkeen kaverin luokse skannailemaan, ja sain Donkki-lehdessä olleen jutun itselleni koneelle. Toivottavasti kuvista saa jotain selvää: