Yön yli reissussa

maanantai 6. syyskuuta 2021

Viikonloppuna tuli tehtyä jotain kertakaikkisen villiä, ja jäimme siskontytön syntymäpäivien jälkeen Jussin kanssa molemmat yöksi Tampereelle. Voi hyvin olla, että tämä oli ensimmäinen kerta koko korona-aikana kun olin yötä pois kotoa. Etenkin sen jälkeen kun kissamäärä kasvoi viiteen on vain ollut niin paljon helpompi tehdä pelkkiä päiväreissuja, sillä edes karvakavereiden mukaanottaminen ei ole niin yksinkertainen ja helppo homma, että siihen viitsisi lähteä ilman pakottavaa syytä. 

Kummipoika Isac

Viihdyn sen verran hyvin kotona, että enimmäkseen tämä ei ole ongelma, ja nytkin lähtö vähän viivästyi aiotusta, kun kotona iski pienimuotoinen stressi onhan kaikki nyt varmasti siinä kunnossa että porukka pärjää yön yli. Lähdimme vasta päivällä ja tulimme seuraavana päivänä päiväsaikaan, joten kissat ja fretit saivat päivän kummatkin kaksi ateriaansa, joskin toiset ateriat poikkeavaan aikaan ja normaalia pidemmällä välillä. Lisäksi olin jäädyttänyt kissoille vedellä lantrattua vitadrinkkiä, ja jemmasin niille pienen määrän nappuloita ympäri asuntoa, jotta niillä olisi kehittävämpiä tapoja purkaa pahinta nälkäkiukkua. Freteille laitoin päiväruuaksi vähemmän lemppari jauhelihaa, jota kaikki kyllä syövät, mutta jota ei ikinä ahmita kerralla, vaan käydään närppimässä sitä mukaa kun nälkä iskee.

Kaikki hommat ruokinnoista vessojen siivoukseen koitti tehdä "ihan vikaksi ennen lähtöä", mikä sitten lopulta johtikin pieneen myöhästymiseen. Viimeiseen asti tuli mietittyä sitäkin, pitäisikö sitä kuitenkin kysyä, josko joku pääsisi käymään illasta vielä tsekkaamassa että kaikki on kunnossa yötä vasten, mutta päädyin sitten kuitenkin siihen, että kyllä porukka selviää kun kyse on kuitenkin vain yhdestä yöstä. Etenkin kun Nutellan laskettu aika oli (ja meni) nyt viikonloppuna, niin en halunnut vaivata Sariannaa tai Mellua tällä, koska jos Nutskun synnytys olisi käynnistynyt, heillä olisi ollut paljon kriittisempää tekemistä muualla. 

Järkytettiin Isac lähtiessämme viemällä mukanamme 20 kiloa lihoja, jotka oli hankittu siskon kanssa kimppaan.

Siskolle tulikin sitten tunnustettua, että vaikka rakastan olla kotona eläinten kanssa, enkä vaihtaisi tätä laumaa mihinkään, niin nyt kun on ollut kotona useamman kuukauden lähes 24/7, sitä on alkanut haaveilla ihan pienestä lomasta. Vaikka viikonlopusta kylpylässä niin että siihen mahtuisi ihan kokonainen vuorokausi ilman että on vastuussa kenestäkään ja voisi vain rentoutua: syödä hyvin, käydä hieronnassa, nautiskella porekylvystä. Jussinkin kanssa sellaisesta on ollut jo vähän puhe, mutta sitten pitäisi vain löytää joku eläin-/talovahdiksi, koska meilläkin nuo kissat ovat sen verran sosiaalista sakkia, että niille jo viikonloppu niin että joku kävisi vain ruokkimassa ne kerran pari päivässä olisi todella pitkä aika, kun meilläkään ei ole oikeasti nyt mitään pakottavaa syytä lähteä mihinkään. Rentoutumista kun ei oikein edistä jos joutuu stressaamaan miten toiset pärjäävät sen aikaa. 

Sisko sitten totesikin, että kyllähän hän perheineen voisi tulla. Että he ovat kuitenkin asuneet täällä sen verran monta viikkoa ja viikonloppua, että tuntevat kissat, ja kun kyseessä olisi tuon verran lyhyt aika selviäisivät varmasti muistakin. Bunkkerissakin kun on loppujen aika vähän tyyppejä jotka syövät joka päivä tai edes joka toinen päivä, niin sieläkin tärkeintä olisi lähinnä katsoa että tekniikka pelaa ja kaikilla on vettä. Nyt tuntuukin vähän hassulta, että tuo haave mitä on pyöritellyt hiljaa mielessään voikin oikeasti toteutua jo tämän vuoden puolella, nyt kun sen sai sanottua ääneen. 

Iskän luona järkytettiin puolestaan Aatu viemällä autollinen hyviä oksia

Eikä laumalla nytkään ollut ollut mitään hätää, jos ei akuuttia halipulaa lasketa. Etenkin Aino, Ruttu, Minttu ja Löllö ottivat eilen illalla ja yöllä aika hanakasti takaisin menetettyjä paijauksia ja peiton alla nukkumisia. Mutta jos ottaa huomioon mitä kävi edellisen kerran, kun olin useamman tunnin poissa kotoa ja palasin vasta iltamyöhään ei ole ehkä ihme, että päässä on nyt kunnon mörköfaktori pitämässä huolen että sitä käy varmasti läpi mielessään aiempaa isomman liudan mahdollisia ja mahdottomia asioita mitkä voisivat mennä pieleen.

4 kommenttia:

  1. Onneksi kaikki oli laumalla hyvin ja pääsettä aika todennäköisesti ottamaan pienen irrottelun vielä tänä vuonna ♥

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Se olisi kyllä kiva <3 Isommat irroittelut kun saavat joka tapauksessa odotella sitä, että koronatilanne on jotain muuta kuin tämä nykyinen. Jos sitä enää edes osaa lähteä minnekään kokonaiseksi viikoksi.

      Poista
  2. Mahtavaa, että yöreissunne onnistui. Itseäni hieman jännittää, kun syyskuun lopussa pitäisi ensimmäisen kerran olla viikonloppu pois kotoa niin, ettei ole enää miestä. Äitini ja hänen miehensä ovat lupautuneet kissavahdiksi, mutta kyllä hieman jännittää, koska Herra Karvajalka on esimerkiksi tottunut ulkoilemaan joka päivä. Mitä, jos ulkoilusta ei tulekaan mitään, tai mitä jos kissa valvottaa äitiäni ja hänen miestään koko viikonlopun.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Rutiinit luovat turvaa, niin vaikka niitä kuinka tahtoisi välillä rikkoa, onhan se myös samalla aika jännittävää. Uskon että teilläkin kaikki menee kuitenkin ihan hyvin, kun Herra Karvajalalla on kuitenkin kokonaiset kaksi palvelijan sijaista ratkomassa mahdollisia haasteita.

      Poista

 
BLOG TEMPLATE BY MAIJA SUNI