Lauantaipuuhia

Eilen tuli uskaltauduttua mukaan markkinahumuun, ja käytiin Jussin kanssa katsastamassa Eurooppa-markkinat jokirannassa. Lähtöpäätökseen saattoi hieman vaikuttaa netissä nähty American Donut Companyn mainos, jonka lisäksi toivoimme löytävämme markkinoilta Ruoveden herkun maustekojun. Donitsien ja mausteiden lisäksi mukaan tarttui lopulta myös juustoja, metallisia sisustuskylttejä sekä Dewin kannatustuotteita. Dewin koju tuli meillä vastaan viimeiseksi ennen lähtöä (olin kaikesta ennakkomarkkinoinnista huolimatta kokonaan unohtanut, että eilen oli Dewipäivä), ja jo aiemmin miettimäni seinäkalenterin lisäksi sieltä lähti mukaan myös heijastin, leluhiiri, pari postikorttia ja heijastinpipo. Mistään ei huomaa, että olen taas alkanut herätä syksyn pimenemiseen vasta, kun tienvarsilla on alkanut tulla vastaan kokomustia hahmoja, jotka ovat ihan yhtä jäljessä heijastinasioissa kuin minä itse.  

Tämmöisistä piti sitten koittaa valita

Iltapäivästä oli vuorossa Amen synttäribingo kissabloggaajien kanssa Teamsin välityksellä. Hetken kyllä jo pelkäsin, etten pääsekään osallistumaan, kun tajusin vasta osallistumislinkkiä painaessani, että olen aina käyttänyt Teamsia koulun tunnuksilla, ja nyt kun olen valmistunut edellisestä tutkinnosta, eikä seuraava ole vielä alkanut, minulla ei ole toimivia tunnuksia. Lopulta tekninen tukeni (eli Jussi) ratkaisi ongelman tuomalla minulle oman tablettinsa, johon on asennettu hänen tunnuksensa. Onneksi en ollut ainoa, jolla oli vähän säätämistä tekniikan kanssa, niin ehdin mukaan heti bingon alkuun. Huolimatta siitä että minulla oli lähes koko bingon ajan tiimissäni viisi kissaa, en onnistunut saamaan yhtään riveistä täyteen ensimmäisenä. Itseasiassa sain ensimmäisen täyden rivini vasta kun joku huusi jo kolmea täyttä riviä bingona. Muiden tiimikaverien bongailu kameroiden kautta oli kuitenkin niin mukavaa, ettei se niin haitannut, etten päässyt huutamaan bingoa - tälläkertaa. Mutta selvästi sitä pitäisi päästä pelaamaan bingoa useammin. 

Osa Dewin pöydältä mukaan lähteneistä kannatustuotteista

Bingossa oli hyvin monenlaisia kissoja. Osan voisin pölliä itsellenikin, kaikkia en mielelläni näkisi missään roduissa esiintyvien terveysongelmien vuoksi.

Loppupäivä menikin sitten nenä kirjassa vaihtelevien lukukaverien kanssa. Aamulla olimme käyneet hakemassa kirjastosta kolme uutta eläinkirjaa, ja niistä kaksi menikin illan aikana lähes yhdeltä istumalta. Helena Telkänrannan Pienlemmikin virikeopasta olen miettinyt omaankin käsikirjastoon, ja sen olin lukenut jo ainakin kerran aiemmin sen ilmestyessä 2006. Savonia ammattikorkeakoulun Perustietoa röntgensäteilyn käytöstä pieneläinhoitajille -kirja minulla tuli vastaan sattumalta, kun selailin netissä kirjastojen eläintietokirjatarjontaa, ja se tuli varattua ihan mielenkiinnosta, vaikka se onkin varmasti osin vanhentunut, kun senkin julkaisusta on jo 14 vuotta. Ainakaan kohta jossa kehoitettiin käyttämään omistajia eläinten kiinnipitelijöinä röntgenkuvauksen aikana vakituisen henkilöstön röntgenaltistuksen pienentämiseksi ei vastannut sitä kokemusta, mikä minulla on omien lemmikkien röntgenkuvien otosta eläinsairaaloissa. Jotenkin minun on vaikea uskoa, että tämä ohje menisi nykyisellään läpi, sillä jo kirjassa todetaan että altistuminen röntgensäteille on erityisen haitallista raskauden ensimmäisellä kolmanneksella, ja lemmikin omistajissa on hyvin paljon nuoria naisia. Vaikka asiasta kysyisi lemmikin omistajilta, ihan raskauden alussa moni ei välttämättä ole edes itse tietoinen asiasta (josta johtuen lisääntymisikäiset naiset on rajattu varotoimina pois myös monista lääke- yms. tutkimuksista), mikä lisää riskiä. Mutta nykykäytännöistä pääsen kuulemaan varmasti lisää sitten kun koulu alkaa ja edetään opinnoissa röntgenkuvantamiseen asti.  

Perjantaina bongattiin meidän pihakettukin toistamiseen. Vaikka meidän tuttavuus lähti liikkeelle kamalimmalla mahdollisella tavalla, minun on myönnettävä, että ketut ovat aina kuuluneet suosikkieläimiini.