keskiviikko 22. syyskuuta 2021

Somen varjopuolia

Etenkin englanninkielisissä frettisomeissa on voinut viime päivinä törmätä hashtägeihin #justiceforlucas ja #petsnotprops, jotka viittaavat molemmat samaan surulliseen tapaukseen. Tapaukseen jossa frettivideoillaan tunnetuksi ollut tiktokkaaja, jolla oli lähes 15 miljoonaa seuraajaa kertoi omalla sometilillään jättäneensä mielenterveys ja rahaongelmistaan johtuen frettinsä ruokkimatta kahdeksi päiväksi. Tämä on jotain, josta perusterve fretti olisi voinut vielä selvitä hengissä (ja neljä henkilön freteistä selvisikin), mutta joka koitui yhden hänen frettinsä, Lucaksen, kuolemaksi. Lucas kärsi insulinoomasta, eli samasta sairaudesta kuin toinen meidän ensimmäisistä mummofreteistä. Insulinooman hoidossa kaikkein keskeisin asia on säännöllinen lääkitys- ja ruokintarytmi, sillä verensokerin heittelyt voivat käynnistää voimakkaita kohtauksia, kuten Lucaksen kanssa kävi. Joidenkin kuvankaappausten mukaan Lucaksella ehti olla jopa parikymmentä kohtausta, ennenkuin se lopulta toimitettiin eläinlääkärille, jolloin kaikki oli Lucaksen osalta jo liian myöhäistä. Montaa henkilön seuraajista järkytti myös se, että kyseinen henkilö oli kuvannut frettiä myös sen kuoleman jälkeen, ja julkaissut videon jossa frettiä oli kuvattu kuolleena.

Meidän ekat fretit Snurre & Esteri <3

Tapaus on herättänyt paljon keskustelua lemmikkien hoidon vastuullisuudesta, eläinten käyttämisestä sometykkäysten kalasteluun sekä lemmikkien omistajien mielenterveysongelmista. Tässäkin tapauksessa tilanne kun oli ehtinyt kehittyä ilmeisen pitkään, sillä jo viime vuoden syyskuussa henkilö oli ilmaissut hankaluuksistaan huolehtia olemassa olevista eläimistään, jolloin hän oli saanut monelta taholta myös taloudellista apua frettiensä eläinlääkärikustannuksiin. Kuitenkin uusimmassa postauksessaan jossa hän kertoi frettinsä kuolemasta hän tuntui nostavan melkein ylpeyden aiheekseen sen, että ei ollut enää ottanut taloudellista apua vastaan keneltäkään. Kun kohu lähti leviämään, hän puolusteli uusimpia postauksiaan halulla "syvällistää tilinsä sisältöä" sekä "levittää tietoa myös frettien hoidosta" pelkkien hauskojen frettivideoiden sijaan. Kun tämä ei sitten saanutkaan tukea, hän koki joutuneensa syyttä silmätikuksi, ja frettiharrastajien kiusaamaksi. 

Kuitenkin todella moni ihminen avautui tukipostauksissaan myös omista mielenterveysongelmistaan, ja niiden tuomista haasteista. Tosiasia kun kuitenkin on, ettei kukaan voi varmuudella tietää, etteikö oma mielenterveys joskus pettäisi. Silti kaikkien oli vaikea hyväksyä sitä, että tilanteen oli annettu mennä niin pitkälle, että se maksoi Lucaksen hengen, sillä apua olisi varmasti ollut saatavilla, mikäli henkilö olisi ajoissa ilmoittanut ettei hänen kuntonsa tai taloudellinen tilanteensa enää mahdollista frettien pitämistä. Kyseisen henkilön kotimaassa kun toimii jopa useita pelkästään fretteihin erikoituneita rescueita, jotka olisivat voineet auttaa eläinten uudelleen sijoittelussa. Tämä on kuitenkin yleinen ongelma monen muunkin eläinsuojelutragedian taustalla: omasta julkisivusta ja itsemääräämisoikeudesta halutaan pitää kiinni viimeiseen asti, ja sitten kun tilanne paljastuu, ollaan jo niin pahoissa ongelmissa, että osa tai kaikki eläimistä ovat lopetuskuntoisia. Tässä tapauksessa asiaan varmasti vaikutti myös se, että mikäli henkilö olisi päättänyt luopua freteistään, hän olisi menettänyt samalla myös miljoonat seuraajansa, sillä hän ei olisi voinut enää tuottaa heille uutta somesisältöä. 

Meidän tyypeistä Miikkis on ollut ehdottomasti kautta aikain fanitetuin, ja monella olikin pettymys, kun se päätettiin sokeutumisen myötä jättää eläkkeelle kaikista eläintapahtumista

Kyseisen henkilön osalta asia on mitä todennäköisemmin etenemässä oikeuteen. Paikalliset harrastajat ovat olleet yhteydessä alueen eläinsuojetoimijoihin, ja koonneet heille kattavan aineiston kyseisen henkilön laiminlyönneistä. Kuitenkin kyse on enemmästä kuin vain yhdestä fretistä. Tapauksen myötä jokaisen olisi syytä muistaa, että kaikessa eläinten kanssa tapahtuvassa toiminnassa eläinten hyvinvoinnin pitäisi olla keskiössä. Se ei toki tarkoita, etteikö eläimistä saisi kuvata kivaa sisältöä someen. Tai edes sitä, etteikö saisi olla hyvän mielen tilejä, joilla kaikki on pelkkää pinkkiä ja hattaraa. Mutta vaikka niitä vastoinkäymisiä ei haluaisi kuvata ja tuoda julki, ne pitäisi tiedostaa, ja muistaa, ettei ihmisten huvittaminen saisi koskaan mennä eläimen hyvinvoinnin edelle. Toisaalta taas silloin, kun ihminen on ajoissa hakemassa apua, pitäisi muistaa kiven heittämisen sijaan ojentaa se auttava käsi, että mahdollisimman moni uskaltaisi tunnustaa jaksamisensa rajat ja ottaa apua vastaan - vaikka toki sillä avullakin on usein rajansa, jos sitä käytetään ongelman ratkaisemisen sijaan vain tilanteen pitkittämisen mahdollistamiseksi. Joskus kun eläimen paras voi vaatia sen, että sille etsitään väliaikaisesti tai pysyvästi uusi koti, vaikka välillä sekin voi riittää, että autetaan omistajaa selviämään yllättävässä tilanteessa seuraavaan rahapäivään. 

Eläimen arvo on kuitenkin jotain muuta kuin sillä saadut sometykkäykset

Vaikka eläinpiirit voivat näyttäytyä välillä hyvin tuomitsevina, silloin kun tapahtuu jotain tällaista, joka järkyttää ihmisiä laajasti, se on kuitenkin vain yksi puoli totuudesta. Vaikka moni tuomitsee itsekkyyden ja idiotistismin, etenkin jos se koituu jonkun eläimen kohtaloksi, se ei kuitenkaan tarkoita etteivätkö samat piirit osaisi olla myös hyvin empaattisia ja auttavaisia, jos ihminen on valmis myöntämään omat rajansa ja asettamaan lemmikkinsä edun omien ongelmiensa edelle. Silloin eläin- ja etenkin frettipiireissä venytään välillä aika uskomattomiinkin yhteisponnistuksiin, jotta tarinalle saataisiin onnellinen loppu. 

Lemmikkien kanssa eläminen on parhaimmillaan jotain todella antoisaa, ja eläimet voivat olla monelle yksi elämän tärkeimpiä tukipilareita ja sisältö. Silti eläintenpito vaatii työtä, aikaa, rahaa ja muita resursseja, eikä ole välttämättä mahdollista kaikille jokaisessa elämäntilanteessa. Joskus on ihan okei ja välttämätöntä keskittyä välillä vain itseensä ja omaan jaksamiseensa - kunhan vain huolehtii, että vastuu mahdollisista lemmikeistä on sitä ennen siirretty jollekin muulle. 

2 kommenttia:

  1. Tuo on niin totta. Freteistä kissoihin...Moni haluaa kissan mielellään ilmaiseksi, eikä ollenkaan tule ajtelleeksi niitä satoja euroja mitä menee ruokaan, hiekkaan, eläinlääkäriin jne. Eläimen, yhtään minkään eläimen, pitäminen ei ole ilmaista. Eikä eläimellä ole ketään muuta kuin palvelijansa, joiden huolenpitoon hän luottaa.
    Onneksi on sellaisia ihmisiä kuin te, jotka ottavat uusiokotiin eläimiä kun elämä heittelee edellistä kotia, eikä eläimestä pysty syystä x huolehtimaan ♥

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Monesti joo ne ilmaiset eläimet ovat kaikkea muuta kuin ilmaisia. Kaikkien eläinten kohdalla perushoito maksaa, ja monen etenkin vähän vanhemman kodinvaihtajan kohdalla rahaa voi palaa heti alkuun eläinlääkärille paljonkin. Meilläkään kolmesta viimeisimmästä kissasta ei maksettu mitään, mutta kun kaikki ovat noin kymmenvuotiaita, ja kaikkien edellisistä hammaslääkärikäynneistä oli jo jonkin aikaa, on niihin mennyt vajaassa vuodessa jo parin rotupennun verran rahaa. Tämä oli toki tiedossa, jo kun kissat otettiin, kun huomioi niiden iän. Samaten pariin meidän ilmaisista freteistä meni jo ensimmäisen kuukauden aikana lähes pennun hinta hammaslääkäriin.

      Aina kun joku toteaa, että on itsekin miettinyt aikuista kodinvaihtajaa, kun pennut ovat niin kalliita, tekisi mieli kaivaa eläinten kansioista vino pino eläinlääkäripapereita, että mietipä nyt vielä.

      Poista