Koditon äkämä saa paikan

En ollut juurikaan miettinyt parta-agaman hankintaa ennenkuin meille muutti ensimmäinen parta-agama. Sain Herpille Koti ringin kautta viestiä, voisimmeko hakea meille joko sijaiskotiin tai pysyvästi leopardigekon ja parta-agaman, ja siihen mennessä kun näin viestin, Jussi oli jo ehtinyt vastata Joonakselle, että asia onnistuu. Jussi oli ollut myös jo yhteydessä liskojen omistajaan ja sopinut noudon samalle tai seuraavalle päivälle, en enää muista että kummalle. Vain sen, että töiden jälkeen tuli sitten laitettua aika reippaasti kuntoon paikat terraarioille. Kumpikin näistä liskoista päätyi jäämään meille pysyvästi, ja Jesterin myötä rakastuin parta-agamiin ja aloin ymmärtää miksi ne ovat niin suosittuja lemmikkiliskoja.

Luci on aika tyyppi

Jester ei kuitenkaan valitettavasti jäänyt kovin pitkäaikaiseksi asukkaaksi, sillä hän sairastui osteomyeliittiin. Vaivaa koitettiin hoitaa antibioottipistoksilla, mutta lopulta ainoaksi vaihtoehdoksi jäi eutanasia. Joissain tapauksissa hoitona olisi voinut olla myös jalan amputointi, mutta Jesterillä ongelma oli kahdessa saman puolen jalassa, joten asiaa ei edes harkittu. Jesterin kuoleman jälkeen ilmoitin kuitenkin Jussille, että Jesterin vanha terraario pysyisi varattuna uudelle agamalle. Että en halunnut uutta parta-agamaa heti, mutta halusin terraarion tarvikkeineen jäävän odottamaan jotain sopivaa kodinvaihtajaa, ja ilmoitin sekä Hekolle että Tropicalssiin, että kuulisin mielelläni, mikäli heiltä kysyttäisiin äkämälle paikkaa.

Jesterin kuolemasta ehti kulua vähän reilu vuosi, kun saimme yhteydenoton Lucista. Lucin edellinen omistaja oli käynyt puhumassa tilanteestaan Tropicalssissa, ja saanut sekä Jussin että HeKon yhteystiedot, ja Jussi sai sitten liskosta tiedon sekä omistajalta suoraan että HeKon kautta. Päätös syntyi oikeastaan samalla hetkellä kun luimme viestit: odotus oli päättynyt, ja meille tulisi taas agama. Emme olisi kuitenkaan tarvinneet mitään, mitä olimme jättäneet odottamaan sitä hetkeä, sillä Lucin mukaan pakattiin kaikki mitä hän tarvitsi. Luci oli ollut hyvin rakastettu edellisessä kodissaankin, mutta omistajien eron myötä asumiskuviot menivät uusiksi, ja Luci tarvitsi uuden kodin.

"Mistä sinä sitten tiedät, koska Luci haluaa ulos?" Kyllä Luci kertoo,

Vaikka HeKo-tyypit toivotaan meille tervetulleeksi periaatteelle "tule sellaisena kuin olet", ja osan kanssa yhteiselo on aloitettu jännäämällä onko tyyppi siinä kunnossa että siitä on vielä eläjäksi. Niinpä oli ihanaa vaihtelua, kun Lucin kanssa ei todellakaan tarvinnut jännittää mitään. Hän oli terve, hyvinvoiva ja hyvin tietoinen oikeuksistaan lemmikkinä. Meillä menikin sitten suunniteltu terraarion paikkakin aika äkkiä uusiksi, kun Luci ilmoitti tottuneensa jaloittelemaan vapaana, ja pitävänsä kiinni oikeuksistaan myös uudessa kodissa.

Alkuun ajattelimme, että Luci saisi jaloitella meillä matelijahuoneessa, mutta hyvin äkkiä herra neuvotteli vapaaoikeutensa kattamaan koko alakerran. Luci on koittanut neuvotella myös pihalle johtavasta ovesta, mutta siihen olemme joutuneet vetämään rajan mistä ei neuvotella. Ei ainakaan niin, että ovesta olisi vapaa kulku ulos aina herran niin toivoessa. Tästä linjauksesta saan yhä välillä sivusilmää ja mustaa partaa, kun Luci tekee tiettäväksi, ettei hyväksy tälläistä rajaamista. Maunolle Lucin vapaavuorot olivat alkuun pienoinen shokki, ja hän kävi aina tunnollisesti ilmoittamassa karanneesta liskosta. Pikkuhiljaa ilmoitukset kuitenkin jäivät, kun tilanteelle ei ikinä tehty mitään. Nykyään kissat eivät kiinnitä Luciin juuri mitään huomiota.

Akvaarion vieressä oli hyvä hengailupaikka, kunnes minä pilasin sen vaihtamalla siihen huonomman korkkiputken, kun tarvitsin tuon yhteen terraarioon. Törkeää sabotointia. 

Luci on hyvin kiinnostunut ympäristöstään, ja jos esimerkiksi venytän niskaani niskakaaren kanssa lattialla, hän saattaa kiivetä rintakehän päälle katsomaan mitä teen. Luci saattaa myös kiivetä seuroihin, jos Jussi pelaa alakerrassa pleikkaria tai katsomme sielä elokuvaa. Mikäli alkaa touhuilla matelijahuoneessa niin että Luci on vielä suljettuna terraarioonsa, hän tulee useimmiten koputtelemaan lasia, ja ilmoittaa liittyvänsä seuroihin. 

Luci syö mieluiten ulkona. Mikään ruoka terraarioon tarjoiltuna ei ole yhtä kiinnostava kuin terraarion ulkopuolella tarjoiltuna. Ruokakuppi on myös selvästi vähän tylsä ja turhanpäiväinen kapistus, sillä herrasta on paljon mukavampaa, jos jättijauhomadot ja torakat heitetään hänelle niin, että hän saa napata ne kiinni. Toki heiton on syytä osua tarpeeksi lähelle, tai saa varautua mulkaisuun. Rajansa pikaruuan perässä juoksemisellakin on. Parta-agamat ovat periaatteessa sekasyöjiä, mutta Luci ei ole ihan täysin vakuuttunut rehuosion tarpeellisuudesta. Hän antaa niille välillä kyllä mahdollisuuden, mutta ne eivät selvästi ole samalla tavalla oikeaa ruokaa kuin hyönteiset. 

Luci tänään

Luci muutti meille viime vuoden joulukuussa, eli on nyt asunut meillä vajaan vuoden. Ja jos jo Jester sai minut minut rakastumaan lajiin, viimeistään Lucin myötä olen todella ymmärtänyt, miksi parta-agamat ovat pysyneet jo vuosia maailman suosituimpien lemmikkiliskojen kärjessä. Luci on meidän matelijahuoneen tyypeistä selvästi eniten lemmikki. Sellainen tyyppi, jonka kanssa olemme oikeasti vuorovaikutuksessa, ja jota kiinnostaa myös meidän touhut ja niihin osallistuminen. 

Kunnon lemmikin tapaan Luci on luonnollisesti myös vähän hemmoteltu tyyppi. Herra sai mukaansa vanhasta kodistaan kaikki tarvikkeet mukaanlukien hyvänkokoisen terraarion. Mutta kun Tino meni Tropicalssin muuton yhteydessä huutokauppaamaan toisen vanhalla liikkeellä olleista varaaniterraarioista ilmoitin heti Jussille, että haluan sen Lucille. Ja painotin asiaa sen verran, että Jussi tarkisti hyvissä ajoin ennen huutokaupan loppumispäivää mikä meidän laitteista on nopein päivittämään sivun, ja mihin aikaan olisi kriittisintä olla koneella voittohuudon varmistamiseksi. Jussi hoisikin sitten voittohuudon kotiin, ja Luci sai uuden lukaalinsa - olkootkin että hän viettää meidän matelijatyypeistä kaikista vähiten aikaa terraariossaan. 

Lucin nykyinen kämppä

Luci on voittanut myös monet meillä käyneistä puolelleen jaloitteluaikavaatimuksillaan ja sillä, että hän on meidän liskoista ainoa, jonka uskaltaa antaa syliin lähes kenelle tahansa, sillä Luci ei sinkoile tai koita purra (Mustiakin saa meillä välillä silittää, mutta en luota poikaan niin paljoa, että antaisin häntä kaikille syliin - ja vaikka rakastan itse silitellä pojan pääpanssaria, pidän yleensä vieraiden sormet mieluummin vähän kauempana hänen hampaistaan). Luci ottaa myös oikein mielellään ruokaa vastaan kaikilta, jotka ovat häntä halukkaita ruokkimaan.    

Parta-agamien elinikäennuste on yleensä luokkaa 7-15 vuotta, ja Luci on nyt edellisen omistajan mukaan 7-8 vuotias. Eli kyseessä ei ole enää nuori herra, mutta toivomme, että meillä olisi edessä vielä toiset 7-8 vuotta, enkä pidä sitä Lucin kanssa mahdottomana. Mutta olen ilmoittanut Jussille jo nyt hyvissä ajoin, että hänen on turha edes miettiä Lucin nykyistä terraariota millekään muulle lajille edes sitten kun herrasta joskus aika jättää. Sillä kyllä talossa pitää aina yksi äkämä olla. Mutta toivotaan, että Luci pitää äkämän paikan varattuna vielä pitkään.