Niinhän siinä sitten kävi, että oloni oli perjantaina sen verran parempi, että uskoin selviäni työpäivästä. Ja pienellä lääkitysbuustilla selvisinkin työpäivästä. Homma ampui kuitenkin itseään jalkaan jo samana iltana, kun kroppa ilmoitti aika voimalla, että lepo olisi ollut ainoa järkevä vaihtoehto. Oireet palasivat aiempaa voimakkaampina, mukanaan tämä uusi, joka on liittynyt minulla viime vuosina todella usein hengitysinfektioihin, eli minulta meni (taas!) ääni. Lauantaiaamuna olikin sitten varsin selvää, etten saisi itseäni millään tempuilla esittelykuntoon. Vaikka saisinkin lääkkeillä muut oireet kuriin, se ei muuttaisi sitä, että olin saanut nukutuksi vain pari tuntia ja ääntä ei tullut. Plus edellisestä päivästä viisastuneena tiesin, että lepo oli tällä kertaa ainoa vaihtoehto. Jussi oli luvannut tarvittaessa paikata minua, mutta koska hänelläkin oli tullut voinnissa pientä takapakkia ensimmäisen sairasloman jälkeisen työpäivän jälkeen, hänkin hieman mietti omaa esittelykuntoaan. Koska tällä kertaa kyse ei ollut meidän kahden showsta, vaan kääpiörottaesittely järjestettiin Lemmikki- ja showkesyrottien agilitykilpailujen ohessa, kehoitin Jussia juttelemaan Saijan kanssa, mikä tapahtuman muu miehitys on, ja päättämään sitten sen jälkeen miten hän haluaa toimia. Puhelun aikana selvisi, että toinenkin jonka piti tulla esittelemään kääpiörottia oli sairastunut, ja muu jengi olisi aika kiinni agilitylisassa, joten Jussi päättää jaksaa, että tapahtuma saataisiin vedettyä läpi ilmoitetussa laajuudessa.
 |
| Tyttöjen reissuhäkki. Vakituisena kämppänä tämä olisi minimikoko 2-3 tyypille, olkootkin että isompi on aina parempi. |
Jussi ei ole aiemminkin osallistunut kääpiörottien (tai rottien kanssa ylipäätään) muihin tapahtumiin kuin näyttelyihin, joten hän oli etukäteen vähän jännittänyt miten tyypit reagoisivat esimerkiksi koiriin. Aika pian tapahtuman alettua Jussi laittoi kuitenkin viestiä, että tyypit touhuilevat häkissä aivan kuin kotonaan, ja Pihlaja tulee hakemaan samalla tavalla rapsuja ihan vierailtakin tyypeiltä. Tällä kertaa jengillä kun oli vähän näyttelyboksia väljempi majoitus, kun esittelyssä haluttiin samalla vähän näyttää majoituspuoltakin, olkootkin että käytännön syistä esillä ollut häkki oli tyttöjen normihäkkiä pienempi. Sen verran olimme kuitenkin pelanneet tapahtuman suhteen varman päälle, että mukana ei ollut koko meidän lauma, vaan muunmuassa jengin ujoin eli Usva ja reippain sekä liukkaimmin häkistä omille retkille livahtava tyyppi eli Kasi jäivät kotiin.
Esittelyn ideana oli tuoda tätä vähemmän tunnettua mutaatiota laajemmin ihmisten tietoon, sillä moni rottia kyselevä vähän vierastaa ajatusta kääpiöistä. Kääpiörotta on kuitenkin hyvin eri asia, kuin vaikkapa hiirissä afrikkalainen kääpiöhiiri. Rotissa kun kyse on kahdesta saman lajin kokomuunnoksesta, siinä missä hiirissä tuo yleisemmin myytävä kääpiö on kokonaan oma lajinsa. Kääpiörottien ja standardirottien kohdalla isoin ero liittyykin nimenomaan kokoon, vaikkakin se toki tuo mukanaan myös joitain muita muuttujia. Jussi on esimerkiksi ihastunut vahvasti nimenomaan kääpiöihin muunmuassa siksi, että pienempinä myös niiden ulosteet ovat pienempiä, joten häkki pysyy pidempään puhtaana ja hajut paremmin kurissa. Saija kuulemma joutuikin sitten käymään välillä vähän puolustelemassa stanttuja, kun Jussi intoutui puhumaan siitä, kuinka paljon stantut haisevat kääpiöihin verrattuna. Kääpiörotat poikkeavat myös hiirissä tavatuista minihiiristä siinä, että kääpiökoko on seurausta mutaatiosta, eikä siitä, että oltaisiin yhdistetty aina vain poikueiden pienimpiä niin, että koko oltaisiin saatu alas valikoivan jalostamisen kautta. Kääpiörottiin pystytään siis hakemaan geneettistä vaihtelua ja tuomaan esimerkiksi uusia väri- ja turkkimuunnoksia yhdistämällä niitä standardikokoisiin, mikä estää myös sitä, ettei kanta käy ajan kuluessa koko ajan sisäsiittoisemmaksi, mikä johtaa helposti myös terveystilanteen heikkenemiseen (minkä takia minihiiriä ei tällähetkellä taidetakaan juurikaan kasvattaa ainakaan Suomessa).
 |
| Edessä lauman nuorin Erika ja taustalla lauman vanhin Pihlaja. Pihlaja sai paljon huomiota paitsi värityksellään, myös sillä, kuinka virkeä tyyppi on vielä 2,5-vuoden iässäkin <3 |
Esittelyn jälkeen kotiin palasi väsynyt, mutta selvästi vähän myös ylpeä rottaiskä. Kääpiörotat ovat kivunneet Jussin lemmikkilajien top-listalla kakkoseksi heti kissojen jälkeen, ja vaikka Jussi ei olisi varmasti lähtenyt tähän esittelyhommaan, ellei minun olisi pitänyt alkuun olla mukana siinä, Jussi kyllä myös tykkää kertoa siitä kuinka hienoja tyyppejä meillä on. Olkootkin että hän usein tykkäisi vielä enemmän olla kotona pelaamassa. Mutta kyllä me sitten illalla saimme Roll player -lautapelinkin pöytään, vaikka käytännön syistä eilinen menikin enemmän tv-sarjaa katsellessa ja lukiessa omia kirjoja, sillä näissä aktiviteeteissa sanallisen kommunikaation tarve on pienempi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti