Suppiksen minit 5vk

Suppiksen minit täyttivät tänään viisi viikkoa, ja Saija kävi eilen kuvaamassa minit. Ja ite on ehkä vähän nolona nyt, kun Saija oli kysynyt, ovatko kaikki mineistä dumboja, ja ite olin ihan kirkkain silmin vastannut että joo, olkootkin että omaan silmääni osalla korvat olivat laskeutuneet vähän hienommin kuin toisilla. Eiköhän se syy sille, miksi osan korvat olivat laskeutuneet vähän hienommin kuin toisilla ollut se, että ne joilla ne olivat laskeutuneet enempi olivat dumboja ja ne kaksi muuta eivät olleet. Piti sit laittaa heti Seitallekin viestiä, että kun on välillä mietitty, että oonko mie vaan niin puusilmä, kun en erota noita sokruja toisistaan, niin vastaus on mitä todennäköisemmin että ehdottomasti. Tän takia minä en ole myöskään ikinä harkinnut kouluttautumista minkään lajin ulkomuototuomariksi. Etenkin kuvissa toinen näistä pojista tuntuu pitävän korviaan vielä tavallistakin pystymmässä kuin huutomerkkinä, että kato nyt vähän :D

Tähti <3 Postauksen kuvat: Saija Forsström

Suppiksen minit ovat olleet muuten oikein reippaita, mutta yksilökuvat kirkkaasti valaistussa kuvausteltassa järjestelmäkameran naksutellessa olivat selvästi muutamasta ministä tosi jännä juttu. Etenkin nenätäplämies oli selvästi sitä mieltä, että kuvausteltassa turvallisin paikka olisi ollut teltan takimmaisessa kulmassa oksan alla. Saija vain oli hieman eri mieltä siitä, kuinka kuvauksellinen pelkkä pieni kaistele peppua olisi ollut. Nenätäplämies on noista muutenkin eniten emonsa oloinen muutenkin kuin ulkonäöltään: sellainen utelias, mutta vähän herkkis. Suppis kun oli nuorempana aina ensimmäisenä tutkimassa kaikkea ja moikkailemassa, mutta sitten kun neitiä otettiin syliin, tuli itku, kun ei olisi saanut tarttua kiinni. Ainakaan vielä kukaan mineistä ei ole kuitenkaan osoittanut taipumusta samaan, sen sijaan mineistä useampikin on aloitellut sylissä naksuttelun jo pari viikkoisina. Suppiskin on kyllä nykyään hyvin syliteltävä tapaus, ja usein änkemässä muksujen kanssa samaan kasaan, kun minejä menee vaikka rapsuttelemaan niiden ollessa riipparissa.

Poju 1, joka on ollut meillä lempinimeltään Pahkis

 

Poju 2, eli Salama

Poju 3, eli Nenätäplämies

Poika 4, jota onn kutsuttu vähän tylsästi vähempi läikikkääksi laukilliseksi

Poika 5, joka on ollut sit kirjavampi laukillinen.

Kaikilla viidellä pojalla myös pallit ovat laskeneet siihen malliin, että päädyimme eilen erottamaan Suppiksen ja Tähden pojista. Suppis ja Tähti pääsivät toiseen meidän poikashäkeistä tutustumaan aikuisiin likkoihin, siinä missä minimiehet saivat jäädä tuttuun poikashäkkiin ihmettelemään eloa ilman emoa toistaiseksi vielä tutulla porukalla. Aikaisintaan viikon päästä aletaan sitten katsoa luovutuksia, jos kaikkien minien painot menevät yli 60 gramman. Tuntuu jotenkin ihan uskomattomalta, että viikot ovat menneet taas niin äkkiä, ja pian pitää alkaa valmistautua muksujen maailmalle lähtöön.  

Ensiviikolla ehkä myös selviää, saadaanko Tähdelle toinen muksu kaveriksi, kun Saija menee katsomaan yhtä poikuetta, josta sellainen voisi löytyä. Vaikka Tähti on todella reipas aikuistenkin seurassa, niin olisi ikätoveri lauman sisällä kuitenkin aina ikätoveri. Tällähetkellä lauman toiseksi nuorin kun on Suppis, joka on nyt 9kk, ja rottamittapuulla se on jo hyvinkin aikuinen ikä. Alkuun kun olin vähän kysellyt Saijan tuontilikoista kavereita Tähdelle, mutta voi nyt olla, että ne jatkavat karanteenia astutuksiin asti, joten heistä ei olisi oikein seuraa tähän vaiheeseen.