Muutamia päiviä sitten Jussin huomio kiinnittyi siihen, että merivesialtaan korallit näyttivät vaisuilta ja useampi niistä oli alkanut sulkeutua. Altaan vesiarvot lähtivät selvitykseen, mutta ainoa mikä näytti olevan isommin pielessä oli lämpötila. Altaassa ei ole tällä hetkellä lämmitintä, koska bunkkerin monet terraariot tekevät siitä jo lähtökohtaisesti muuta asuntoa trooppisemman tilan. Mutta nyt yleislämpö oli alkanut kohota osalle lajeista jo haitalliselle tasolle. Osasta terraarioista lämmöt on kytketty pois jo aiemmin yleislämpötilan noustua kesän tullen, mutta koska osa tyypeistä vaatii selvästi lämpimämmän lämmittelypaikan, kaikkien lämpöä tuottavien laitteiden sammutus ei onnistu edes keskellä kesää. Niinpä bunkkerin yleislämpötila oli saatava laskuun muuta kautta.
Sen seurauksena kissoillakin on ollut nyt bunkkeriin avoimet ovet aina kun ollaan kotona, jotta bunkkeri on saatu vahvemmin samaan ilmatilaan takkahuoneen kanssa. Takkahuoneessa kun on ilmastointipömpeli, joka työntää kuumaa ilmaa ulos. Sen lisäksi laitettiin sitten takkahuoneeseen bunkkerin oviaukolle tuuletin työntämään sinne viileämpää ilmaa. Eilen illalla päästiin viilennyksessä siihen pisteeseen, että merivesialtaan lämpötila lakkasi antamasta punaista varoitusta ja palasi vihreälle alueelle. Samalla lämpötila on sitten turvallisemmalla tasolla myös esimerkiksi nuolimyrkkysammakoille sekä siiroille. Meillä monet tyypit kun tykkäävät kyllä lämpimästä, mutta yli 25 asteen yleislämpö alkaa olla liikaa useammallekin lajille.
Nyt on myös alettu sumplimaan kuvauspäivää ensikuun alkuun, että saataisiin taas tyypeistä uusia muotokuvia ja blogin banneri päivitetyksi. Yksi päivä blogin banneriakin katsellessa en voinut olla miettimättä, että ehkei ole ihme, että omatkin varoitusvalot tahtovat tällä hetkellä vääntää heti punaiselle, jos laumassa jollakulla on yhtään mitään poikkeavaa, ja miksi sitä on alkanut ahdistua aiempaa enemmän siitä, että en esimerkiksi näe sokerioravia joka ilta. Nykyisen bannerin kuvat on otettu heinäkuussa 2022, ja nyt bannerin 20 tyypistä meidän kanssamme on enää 11. Kaikkein isoin muutos on tapahtunut frettijengin kokoonpanossa, ja bannerin seitsikosta meillä on enää Nutella. Vaikka joukossa on ollut monta odotettavissa olluttakin lähtöä vanhusten myötä, mukaan on mahtunut myös niitä, jotka ovat onnistuneet vetämään maton kunnolla jalkojen alta. Niin jotenkin alitajuisesti sitä alkaa aina pelätä heti pahinta, jos jotakuta ei näy. Samasta syystä olen ollut ehkä suhteettomankin ahdistunut Suomessa rotilla yhä pyörivästä sieniepidemiasta, vaikka se ei kohdalle osuessakaan olisi mikään kuolemantuomio kenellekään. Sitä pitäisi varmaan alkaa ottaa tavaksi kirjoittaa joka päivä ylös asioita, mitkä laumassa ovat hyvin, jos se auttaisi aijatuksia takertumaan enemmän myös niihin kuin kaikkiin mahdollisiin uhkiin ja poikkeamiin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti