Valetiineyden riemuja

Eilen frettien orginaalijengi tuntui heti töistä tullessa tavallista levottomammalta. Aitauksesta kuului jatkuvaa piippailua, eivätkä neidit tuntuneet millään mahtuvan samoihin viltteihin. Etenkin lauman kaksi vanhinta vaikuttivat vähän ärsyyntyneiltä, joten arvelin Hattaran olleen taas liikaa kierroksilla, ja nappasin kaksi nuorinta seurakseni pihalle. Pihalla jatkui kuitenkin sama vääntö, ja Hattara ja Mallu tuntuivat härkkivän toisiaan koko ajan. Tässä kohtaa itseäkin alkoi jo vähän ärsyttää, ja ilmoitin Jussille, että kun hän pääsee kotiin, lähdetään taas Hattaran kanssa vähän shoppailemaan, että saadaan ipanaa väsytettyä. Että eihän tästä tule mitään, jos tuokin lauma alkaa häsätä, vaikka kolme vanhusta on otettu porukasta jo erilleen. 

Maaninen apina on kohta myös mammatukassa

Kotiin palattua Hattara olikin heti menossa Mitellan viereen nukkumaan, mutta ei mennyt kuin hetki, kun Mallu tuli repimään sitä niskasta. Kun menin väliin, Mallu siirtyi nuolemaan Mitellan niskaa, ja koitti kohta napata siitäkin. Siinä kohtaa olisi kai pitänyt jo tajuta mistä on kyse, mutta olin kai liian ärsyyntynyt tekemään laskutoimituksen. 

Vasta tänään, kun piippailu oli jatkunut läpi yön, ja Jussi totesi Mallun koittaneen maanisesti kiskoa kaikki aitauksen viltitkin samaan kasaan, sitä alkoi yhdistää merkit. Mallun hormoni-implantista tulee huomenna tasan kuusi viikkoa. Ja vaikka Suprelorin-implantti on monella tapaa mitä kätevin frettien kiiman katkaisuun, siitä seuraa välillä pieni lieveilmiö: naaraan elimistö tulkitsee joskus hormoni-implantin elimistössä aiheuttamat muutokset tiineydeksi, ja kunnon hormonihyrränä fretti menee täysillä mukaan siihen. Mallu tuntuu uskovan nyt koko kroppansa voimin, että hänen pennut ovat nyt syntyneet, ja parempien pentujen puutteessa laumakaverit saavat kelvata korvikkeiksi. Aikuiset pennut vain ovat ihan mahdottoman huonoja pysymään Mallun vilttipesässä.

Tälläkertaa Hattarakin oli oikeasti liiallisen äitiyden uhri

Hattara pääsi silti rauhassa shoppailemaan

Eli nyt taas odotellaan ja toivotaan, että valetiineys menisi nopeasti ohi, ja kavereiden huumori kestäisi vielä vähän aikaa, ettei tarvitse lähteä ottamaan Mallua jäähylle siksi aikaa että pentuhuurut vähän haihtuvat. Onneksi tämä pahin vaihe ei ole ikinä kestänyt meillä viikkoa kauempaa, joten Noten ja Seran kotiutuessa Mallu on toivottavasti taas oma itsensä.