Löllö 12v

Löllö Lölländer, Rikosetsivä Lölländer, Komisario Lölländer. Kotibuddha. Masurapsumies. Rakkaalla lapsella on monta nimeä. Joskus villeinä pentuvuosinaan herra on kuulemma tunnettu hetken aikaa myös nimellä Sasu. Lähes jokainen Löllön tavannut on kuitenkin yhtämieltä siitä, että Löllö nyt vain on harvinaisen nimensä näköinen kissa. 

Löllö tuli meille melko tarkkaan 2,5 vuotta sitten kuukaudeksi hoitoon, ja tuo kuukausi on osoittautunut varsin pitkäksi ja tapahtumarikkaaksi. Kaikkein eniten siitä on kuitenkin varmasti nauttinut Mauno, joka rakastaa uutta isoveljeään enemmän kuin ketään muuta koko maailmassa, koska veljen kanssa voi pussailla ja painia miehekkäästi. Löllön ja Maunon välillä on jotain, jota talouden naaraspuoliset eivät vain tajua. 

Vaikka Löllö ei ole vielä missään nimessä vanha - korkeintaan pikkuhiljaa arvokkaan miehekkäässä iässä, askel tahtoi alkaa vähän jo epäröidä etenkin portaissa kuljettaessa. Kuitenkin sen jälkeen kun Löllölle aloitettiin Solensia-lääkitys, vauhti ja leikkisyys lisääntyivät taas selvästi, eikä Löllö todellakaan häviä vauhdissa Maunolle. 

Jotain muuta pientä ikä tuntuu kuitenkin tuoneen mukanaan. Siinä missä Löllö oli tullessaan porukan kohteliain ja vaatimattomin, joka ei ikinä tullut sänkyyn jos ei pyydetty, tai vaatinut itselleen mitään, viimeisen vuoden aikana Löllö on alkanut löytää äänensä. Mikäli paijaustarve iskee, Löllö osaa raivata tiensä tyynylle niin että masu kääntyy hyvin paijausetäisyydelle. Ja mikäli joku edes katsoo namikaappille päin, Löllö jyrähtää kuin Nikke Knatterton namien perään. Vaikka Löllön jyrähdys ei vedä ihan vertaansa leijonalle, jotain pyynnön arvovaltaisuudesta kertoo se, että Löllön pyytäessä nameja, muutkin kissat suuntaavat yleensä optimistisina keittiöön. Silloin taas jos vastaavan pyynnön esittää Ruttu, kukaan ei nouse ennenkuin namipurkki on oikeasti avattu.  

Hyvää syntymäpäivää meidän 12-vuotiaalle!