Akvaarion kalasto

Koska tämä vuosi on nyt tullut aloitettua kartoittamalla tänne bloginkin puolelle millaista ja minkäikäistä sakkia meiltä tällä hetkellä löytyy, jatketaan ainakin vielä hetki samalla linjalla ja otetaan tarkastelun alle akvaarion kalasto. Akvaariossa asuvat lajit ovat löytyneet jo aiemmin Lauma tänään -postauksesta, mutta siitä on alusta asti tullut jätettyä pois kalojen määrät, koska niissä on ollut vaihtelua, ja parvien ollessa isoimmillaan yksilöiden määrää on ollut vaikea laskea. Valitettavasti kuitenkin etenkin meidän haarniskamonneilla on alkanut tulla ikä vastaan, ja isoimmillaan viisitoistapäisestä parvesta on jäljellä enää kolme, ja nämä kolme nuorintakin ovat jo yli viisivuotiaita, siinä missä haarmisskat elävät monesti 8-10 vuotta. Myös muut parvet ovat käyneet helpommiksi laskea.

Tällä hetkellä altaassa asustaa:

3 haarniskamonnia

9 leväbarbia

4 mysteerirasboraa (tulleet Turun edesmenneeseen Faunattareen toisenlajisten rasborojen parven seassa)

1 partamonni

1 lehtikala

Altaan kanssa on eletty jo jonkin aikaa pientä hiljaiseloa, eikä sinne ole tullut vähään aikaan sen enempää uusia kaloja kuin kasvejakaan, Kapun viime vuotista lyhyeksi jäänyttä taivalta lukuunottamatta. Aiemmin haarniskat olivat altaassa se eniten tilaa ja huomiota vienyt pääparvi, mutta nyt niitä ei enää samalla tavalla hääri koko ajan jossain, kun porukka on harventunut ja iän myötä rauhoittunut. Viimeinenkin kolmikko aika usein lähinnä hengaa jossain, ja viimeisimmästä kuplapesästäkin on jo useampi vuosi. 

Länsikeskuksen Faunattaren lopettaessa käytiin hakemassa sieltä loput leväbarbit, niin niitä on nyt altaan isoin parvi, ja seassa on jo kunnolla aikuiseksi ehtineiden lisäksi selvästi nuorempaa sakkia. Niillä siis riittää vielä vauhtia, ja jos kaikki menee hyvin, nämä tyypit voivat olla meillä vielä pitkään. Koska leväbarbikaan ei ole kaloista sieltä pienimmästä päästä, näiden parvea ei välttämättä olla ainakaan heti kasvattamassa tästä nykyisestä.

Mysteerirasboroiden kohdalla nykyiset saavat olla elonsa loppuun, mutta näitä meille on tuskin tulossa lisää. Ainakin parven lisääminen vaatisi tarkemman lajin selvittämistä, ja sen selvittelyä, saako näitä mistään tukusta. Nämä kun tulivat tosiaan Faunattareen toisenlajisten kalojen mukana, ja niistä koottiin pikkuhiljaa oma pikkuparvi Faunattaren hoitamaan kahvila-akvaarioon, josta ne muuttivat meille, kun kahvilan allas tyhjennettiin. Niin kauan kuin Länsikeskuksen Faunatar oli vielä toiminnassa, olin kyllä luvannut ottaa näitä tarvittaessa lisää, jos näitä vielä ilmestyisi. Mutta kyseisen liikkeen lopettamisesta tulee tässä kuussa vuosi. 

Lehtikalan kohdalla on aina välillä mietitty uuden kumppanin hankintaa, mutta käytännössä toimivin tapa olisi yleensä hankkia parvi nuoria lehtikaloja, ja sitten odottaa, mitkä niistä muodostavat parin ja luopua lopuista. Tässäkään ei kuitenkaan ole takuita, että joku nuorista kaloista päättäisi pariutua juuri Mary-Annin kanssa, ja sitten pitäisi keksiä mistä löytää uuden altaan parittomaksi jääneille. Voi siis olla, ettei tähän enää lähdetä, vaan Mary-Ann saa olla loppuikänsä leskenä. 

Partamonneja altaaseen mahtuisi toki useampikin, mutta koska kyseessä ei ole lisääntymispuuhia lukuunottamatta sosiaalinen kala, ei se kaipaa seuraa vain seuran vuoksi - ja koska partamonnit ovat erittäin tehokkaita lisääntymään, ja niistä on toistuvasti ylitarjontaa, morsiammen hankkimista Väinämöiselle ei edes mietitä. 

Nyt onkin vähän harkinnassa, mihin suuntaan kalastoa lähdettäisiin seuraavaksi viemään, kun nykyinen jengi on alkanut vanheta. Pieniä värikkäitä parvikaloja ei ole ollut useampaan vuoteen, sillä yhdessä kohtaa mietimme käärmekalaa, joka ei sopisi pienten kalojen seuraan. Käärmekalat ovat kuitenkin mestareita karkaamaan altaasta, ja voivat olla hyvin ronkeleita syömään, miksi se haave on jäänyt ainakin toistaiseksi toteuttamatta. Käärmekalan kanssa kun pitäisi keksiä, millä verkottaa kaikki ruokintakulmatkin altaasta, ja varautua kikkailemaan ruokinnan kanssa. Samalla joutuisi luopumaan ruokinta-automaatin käytöstä muilla, koska ruokinta-automaatti vaatisi mahdollisen karkausaukon jättämistä käärmekalalle. Pienet parvikalat olisivat siis selvästi helpompi vaihtoehto, mutta se sulkisi taas käärmekalan pois vaihtoehdoista useammaksi vuodeksi.

Yhtenä vaihtoehtona olisi tietenkin jokin kirjoahven pari tai rihmakalahaaremi, nyt kun Mary-Annilla ei ole enää paria, eli lehtikaloilla ei ole tilaa vaativia kutuseremonioita. Useampaa kirjoahvenlajia kun ei ole halunnut yhtä aikaa siksi, koska silloin muiden kalojen elinala jää helposti todella pieneksi, jos kirjoahvenet päättäisivät alkaa yhtäaikaa kutupuuhiin ja valtaamaan reviireitään. Kuitenkin jos sitä innostuisi uudestaan kasvattamaan kasvimäärää altaassa, kirjoahvenet eivät pohjaa mylläävinä ole välttämättä se kasviystävällisin valinta.

Jossain kohtaa haluaisin meille myös pitkästä aikaa miljoonakaloja, mutta poikkeavien vesiarvovaatimusten myötä se on kokonaan erillinen akvaarioprojekti, eikä yhdistettävissä tähän lehtikalan ja leväbarbien takia.   

Voi siis olla, että tänä vuonna lähdetään kala- ja kasvikaupoille hakemaan uutta eloa ja ilmettä altaaseen. Tai voi olla, että hiljaiselo jatkuu vielä tämän vuoden, kun mietitään toimivaa pitkän tähtäimen suunnitelmaa. Tekniikkapuolellakin olisi päivitettävää, kun altaan toinen ledivalo on temppuillut, ja nykyinen suodatinkombo tahtoo kerrostaa hiekan altaan toiseen päätyyn, vaikka niitä kuinka pyörittelisi. Tämä on saanut vähän miettimään vanhan ulkosuodattimen päivittämistä tehokkaammaksi ja sisäsuodattimesta luopumista tai sen vaihtamista pienempään.