Eläinystäväni-messut 13.-14.4.2019

Eläinystäväni-messuista on nyt viikko, ja nyt on aika sanoa niistä muutama sananen. Itsellä oli tosiaan messuilla taas tuplarooli, ja olin paikalla paitsi bloggaajan, myös lajiesittelijän roolissa esitellessäni frettejä Frettiliiton ständillä. Ensimmäinen hämmennys tulikin jo aamulla ständille suunnatessa, kun lemmikkieläimet oli vaihdettu alahalliin, jossa ennen on ollut Elma, ja Elman maaseutueläimet löytyivät tälläkertaa yläkerran vitoshallista, jossa ennen on ollut lemmikit. Tämän muutoksen myötä kesti hetki hahmottaa vastaus aamun kriittisimpään kysymykseen, eli siihen, missä on wc (jonka sijainnin tietämisestä ei yhtäaikaa lapsimessujen kanssa järjestetyssä tapahtumassa ollut kyllä haittaa myöhemminkään). Sitten oli vuorossa oman aitauksen pystytys, jonka jälkeen ehti vähän silmäillä myös oman ständin lähiympäristöä.

Meidän messujen aikainen tukikohta

Välittömästi meitä vastapäätä oli Primacatin ständi, jolla päädyin tekemään myös isoimman osan messuostoksistani. Sieltä tarttui paitsi herkkuja omille nääpille, myös tuliaisia Nutellan pentujen pentupaketteihin. Kasperi kyllä vähän kiusoitteli miua siitä, että se on selvää kiertotietä shoppailua omille, kun odotetaan pentueesta Mallua kotiin. Primacatin ständillä oli todella hyvään hintaan niin kissanleluja, kuivalihanameja, kuin höyrykypsennettyjä fileitä, jotka kaikki ovat oikein mieleen myös omille neideille.

Heti kun ehti paremmin kiertelemään, otin ensimmäiseksi suunnan herppiharrastajien ständille. Sieltä ja sen välittömästä läheisyydestä löytyi paitsi eniten tuttuja, myös iso joukko kiinnostavia eläimiä. Tänä vuonna menetin sydämeni etenkin paikalla olleille kyille, jotka olivat samaa lajia kuin tämä Suomen luonnossakin tavattava, vaikkakin terraariossa kasvatettua kantaa. Muutamaa yksittäistä luonnossa tavattua lukuunottamatta kyitä on tullut nähtyä eniten kuvissa, joten vietin hyvän tovin terraarion luona molempina päivinä. Vaikka meillä on kotonakin pieniä värikkäitä puukyitä, kyllä tuo kauniin sahalaitainen hillitymmän värinen otus on ehdottomasti oma lempparini. Herppiharrastajien ständiltä löytyi myös etukäteen odottamiani myyntipöytiä, ja monipuolinen kattaus erilaisia myytäviä ruokahyönteisiä. Lauantaina myöhästyimme pikkuisen ja viimeinen rasia argentiinantorakoita myytiin juuri meitä ennen asioineelle, mutta onneksi sunnuntaiksi tuli täydennyksiä, ja saimme torakat silloin.

Kyyt vain ovat niin upeita

Kissapuoli oli sen sijaan hienoinen pettymys. Messuilta puuttui tälläkertaa iso kissanäyttely ja sen myötä kaikki ne kojut, jotka yleensä kiertävät kissanäyttelyaluetta huiskuleluineen, kissojen näyttelyhäkkeineen, erilaisine kantokasseineen ja lemmikkikärryineen. Tämä kyllä säästi itseltä varmasti rahaa, sillä olin odottanut pääseväni hypistelemään etenkin kantokasseja ja kärryjä, jos tyttöjen reissurepulle olisi löytynyt kaveri. Ja tietenkin ison kissanäyttelyn puuttuminen verotti myös kissojen määrää, vaikka paikalla olikin muutamien rotuyhdistysten ständejä ja pieni kissanäyttely. Sieltä löytyi kyllä pari oikein suloista tapausta pahinta kissakuumetta lievittämään, mutta se ei silti ihan riittänyt muuttamaan sitä, että kissapuolelta oli odottanut paljon enemmän. Onneksi paikalle oli kissapuolen pienuudesta huolimatta eksynyt kuitenkin pari tuttua kissabloggaajaa, jotka kävivät moikkaamassa minua ja näätiä kun olin taas tukevasti ankkuroitunut frettiständille.

Kissanäyttelypuoli oli tänävuonna todella pieni

Frettiständillä riitti tasaisesti vilinää koko messujen ajan, ja sen myötä olikin ihan huippua, kuinka monia esittelijöitä näätineen ständille oli saatu mukaan. Pääsi sitten useampikin näkemään myös sitä frettien aktiivisempaa puolta messukooman lisäksi, kun uudet tyypit jaksoivat aina hetken häseltää ennenkuin vetäytyivät unimoodiin. Frettien unenlahjat saivat kyllä osakseen taas paljon ihmetystä messukävijöiltä, sillä todella monen oli vaikea uskoa, kuinka rennosti fretit saattoivat nukkua siinä väkijoukon keskellä kuulutusten pauhatessa ihan ständin kohdalla olevasta kaiuttimesta. Mutta fretit ovat siinä tosiaan kuin ikuisia pentuja: kun uni iskee, se todella iskee. Lauantain puolella meidänkin neideillä riitti kuitenkin vielä virtaa kokeilla agilityä, ja Jussin suureksi ylpeydeksi meidän neideistä Huisku onnistui selvittämään koko radan jännistä hajuista ja muista häiriötekijöistä huolimatta. Ihan voittopallille ei kuitenkaan päästy Huiskun ajan ollessa yli 4 minuuttia, siinä missä voittaja selvitti radan 30 sekunnissa.

Frettiständillä Huisku varasti monia sydämiä messujen aikana

Itsylle agilityalueen valkoinen pressu oli vähän turhan epäilyttävä, kun kaikkea jännää oli muutenkin niin paljon

Samaan aikaan Eläinystäväni-messujen kanssa oli myös ELMA, Lapsimessut, Outlet ja HupiCon. Näistä itse tuli tarkistettua Eläinystäväni lisäksi myös ELMA. Sielä isoin odotuksen aihe oli alpakka-agility, ja sitä pääsinkin seuraamaan sunnuntaina, kun iltapäivästä pyörähti käyntiin lajienväliset agilitykisat, joissa kilpailijoina oli alpakka, hevonen, poni, koira ja possuja. Vähän kyllä Jussille vitsailin, että olisi kipaissut äkkiä hakemaan alakerran puolelta yllätyskilpailijaksi vielä fretin, niin oltaisiin saatu vielä laajempi lajikirjo. ELMAssa alpakat olivat muutenkin ehdottimia suosikkejani, samoin kuin lampaat ja aasi. Tältä puolelta tarttui mukaan myös ruokaostoksia juustojen ja makkaroiden muodossa. Lintuja en sen sijaan onnistunut bongaamaan ELMAn puolelta yhtään, vaikka kuinka koitin etsiä kanoja, ankkoja tai muita siivekkäitä tuttavuuksia, joita muistan aiempina vuosina nähneeni. En kuitenkaan ollut ainoa, joka niitä ei löytänyt, eli varmaan niitä ei tänä vuonna sitten ollut.

Jostain syystä Jussi otti taas sen kannan, että laamat ja alpakat eivät sovi kerrostaloon

Mutta katsokaa nyt noita naamoja!

Eläinystäväni puolelta ostoksia tarttui mukaan vielä Forthgladen ständiltä, jossa oli esillä koiran viljattomia märkäruokia 90% lihapitoisuudella. Olin harkinnut näiden testaamista aikaisemminkin mahdollisena matkamuonana, mutta nyt kaksi kolmen hinnan sai ottamaan kokeiluun kana-, ankka ja lammasversiot. Ottaen huomioon neitien aiemman suhtautumisen erilaisiin kissojen lähes täyslihasäilykkeisiin toiveet eivät ole kovin korkealla, mutta olen sitäkin iloisempi, jos nämä laumalle kelpaavat. Meillä osa freteistä kun ei koske mihinkään nappuloihin, ja välillä reissatessa olisi kätevä, jos löytyisi jokin huoneen lämmössä säilyvä vaihtoehto, mitä raakailijat suostuisivat syömään. Näissä olisi lihan lisäksi muunmuassa merilevää, ja makuvaihtoehdoista löytyy useampi possuton ja naudaton vaihtoehto, eli näissä olisi selvää potentiaalia, mikäli raadilta ei tule täystyrmäystä.

Osa näätien messutuliaisista

Kokonaisuutena tein messuilta ehkä parhaat messualelöydöt muutamaan vuoteen ja pari kivointa bongausta aikoihin, mutta samaan aikaan kokonaisuudesta puuttui mielestäni paljon sellaisia aikaisemmilta vuosilta tuttuja juttuja, joista olen tykännyt. Joiltain osin tarjonnan suhteen kyllä huomasi myös sen oman roolin kaksinaisuuden: me olemme monilla messuilla mukana myös sisällön tuottajina. Nyt kun Miikkis on jätetty eläkkeelle messujutuista, useampi tuli kysymään, miksi messuilla ei ole haisunäätiä (niitä alkaa olla nyt jo sen verran vähän, että messujen kokoinen tapahtuma vaatisi kaikkien panostuksen, että ständi saataisiin pystyyn, ja eläimet eivät rasittuisi liikaa). Samaten Jussin kysymykseen sammakkoeläinten vähäisyydestä vastattiin hyväntahtoisesti, että tule ensikerralla herppiständille ja tuo, teillähän niitä sammakoita on. Moni näytteilleasettaja kun on kuitenkin yhdistys, ja se mitä ne pystyvät tarjoamaan on yhdistyksen aktiivien varassa, kun messuja tehdään yhdistyksissä monesti pienellä porukalla ja pienellä budjetilla.

Nyt otetaankin chillisti syksyn Tampereen messuja odotellessa