Tilankäyttöpohdintoja

Kun muutimme nykyiseen kotiin, eläinten tiloista oli helppo päättää: yläkerran iso vaatehuoneellinen makuuhuone meni freteille, sillä freteillä on huomattavasti enemmän tekstiilitavaraa mitä minulla ja Jussilla yhteensä. Talon isoimmasta ikkunattomasta tilasta tuli luonnollisesti matelijoiden valtakuntaa, sillä sielä ei tarvinnut terraarioita sijoitellessa stressata, että aurinko pääsisi paistamaan suoraan johonkin lasikuutioista, ja kuumentamaan sitä liikaa. Kissat saivat jatkaa vapaata eloaan kaikkialla matelijahuonetta ja vierashuonetta lukuunottamatta, etenkin sen jälkeen kun huomasimme, että isompaan muuton ja vierashuoneen myötä myös siskoni perhe, joka ei aiemmin pystynyt olemaan meillä varttia kauempaa, pystyi oikeasti viettämään meillä aikaa (ja tämä on myös se syy, miksi vierashuone on alun jälkeenkin pidetty eläinvapaana alueena). Tähän muuton jälkeen meille on kuitenkin vaivihkaa muodostunut uusi eläinryhmä, jota meillä ei vielä muutettaessa ollut: muut eksoottiset nisäkkäät. 

Silloin kun tämän kategorian ensimmäinen tyyppi, eli kotipäästäisopossumi Nipsu saapui meille, tyyppi oli helpointa ja loogisinta majoittaa matelijahuoneeseen, ja samoin toimittiin myös tulevien kohdalla. Tämä onkin toiminut enimmäkseen hyvin, mutta jutussa on kuitenkin pari pientä ongelmaa, joista isoimmiksi olen kokenut valaistuksen ja jaloittelun. Terraariotyypeillä kun on joka tapauksessa jokaisella omat lamput ja ajastimilla suunnitellut päivärytminsä, niiden kohdalla ikkunattomuus on tuntunut enemmän helpottavalta tekijältä. Moni nisäkäspuolen tyypeistä taas ei varsinaisesti tarvitsisi erillisiä valoja, mutta kun huoneessa ei ole ikkunaa, pitää niillekin saada jotenkin rakennettua luonnollista vastaava päivärytmi. Nisäkäspuolen tyypit eivät myöskään ole yhtä riippuvaisia asumukseensa luoduista lämpö ja kosteusolosuhteista, joten ne hyötyisivät enemmän siitä, että ne pääsivät tutkimaan välillä myös asumuksensa ulkopuolista maailmaa. Alkuun ajattelin, että saisin tämän soksujenkin kanssa hoidettua bunkkerissa, mutta aika pian jouduimme kuitenkin toteamaan, että vaikka unohdettaisiin terraariohyllyjen ja jatkojohtoviidakoiden aiheuttamat haasteet, myös itse tilassa on haasteita: sekä se, miten bunkkerin ilmanvaihto on järjestetty, kuten myös se, miten teknisenä tilana toimivan tilan putket menevät (tilassa on oikeasti riski päästä talon rakenteiden sisälle). Sokruilta kun ei mitenkään pystyisi estämään pääsyä katon rajassa meneviin putkiin. Tästä on myös seurannut se, että Jussi ei edes uskalla bondailla soksujen kanssa, kun hän pelkää karkuuttavansa ne bunkkeriin. Kolmanneksi ongelmaksi bunkkerissa on muodostunut Mauno. Mauno on alusta asti rakastanut bunkkeria, ja eläinten seuraamista sielä. Tämä ei aiheuttanut valvonnan alla ongelmaa silloin, kun kaikki eläimet olivat vielä umpinaisissa asumuksissa. Kuitenkin sokrujen ja kääpiörottien kalterihäkit ovat mutkistaneet asioita: ne ovat Maunosta ekstrakiinnostavia, kun verkon läpi eläimet aistii paremmin - mutta samasta syystä Mauno ei verkon läpi malttaisi millään keskittyä vain katselemaan, vaan haluaisi myös koskea, mitä ei tokikaan voida sallia - minkä takia Maunolle joudutaan antamaan aiempaa useammin bannit matelijahuoneesta, ellei sitä oikeasti ehdi vahtia tiiviisti ihan koko ajan.

Vaikka näihin haasteisiin on alkanut havahtua pikkuhiljaa, minun on ollut vaikea keksiä niihin ratkaisuja: eihän häkissä asuvia tyyppejä voi missään tapauksessa siirtää samoihin tiloihin missä on kissoja tai frettejä. Niiden siirtäminen vierashuoneeseen taas tarkoittaisi automaattisesti sosiaalisen elämän kaventumista entisestään. Kuitenkin nuo nisäkästyypitkin ovat tulleet jäädäkseen, kun nekin paitsi kiehtovat, sokrutkin voivat tosiaan elää sen yli kymmenen vuotta. Yksi mahdollinen ratkaisu syntyi lopulta puolivahingossa väsymyksen ja hetkellisen vitutuksen masinoimana: Mallun ja Nutellan höykytettyä taas Teklaa, ajattelin että en halua enää ikinä yhdistää mitään frettejä toisiinsa, vaan että jatkossa sitten kun nykyisestä jengistä aika jättää, meille tulee vain sisaruspareja tai trioja, jotka tulevat yhdestä ja samasta pentueesta ja saavat elää koko ikänsä omalla porukallaan. Siitä ajatus sitten eksyi siihen, että jos meillä olisi jatkossa pienempi lauma frettejä, tarvittaisiinko niille oikeasti omaa erillistä huonetta, vai saisinko ehkä Jussin puhuttua siihen, että fretit voisivat olla aina vapaina siinä missä kissatkin (kaikella rakkaudella nykyistä laumaa kohtaan, kahdeksan sisäsiisteyden unohtanutta frettiä sotkee niin infernaalisesti, että nykyisellä kokoonpanolla minun olisi turha edes ehdottaa Jussille, että siirtyisimme jatkuvan vapaana pidon malliin heti). Aloinkin sitten varovasti pehmitellä Jussia, että jos sitten toivottavasti monen vuoden kuluttua, kun frettejä on vähemmän, ne voisivat olla aina vapaina, ja jos frettihuone sitten vapautuisi muuhun käyttöön, niin mitä jos muut eksoottiset nisäkkäät muuttaisivat sitten sinne... sitten vuosien päästä.

Jokainen minut tunteva taitaa kuitenkin jo tietää, että minun päässäni vuodet lyhenevät hyyyvin äkkiä, ja mitä enemmän olen asiaa ehtinyt miettiä, sitä enemmän haluaisin muuttaa frettihuoneen eksoottisten nisäkkäiden huoneeksi. Syitä tähän on oikeastaan kaksi: pyrin joka tapauksessa siihen, että fretit joutuisivat olemaan mahdollisimman vähän jumissa huoneessaan, joten useimpina päivinä ne joka tapauksessa lähinnä nukkuvat sielä, eikä sitä voi olla välillä vähän miettimättä, että nukkumiseen voisi riittää vähän pienempikin olohuoneesta rajattu tila. Toisena, isompana on että huoneeseen saisi mahdutettua niin sokerioravat, kääpiörotat, Tuukka-siilin kuin tulevan pikkusiilitanrekinkin (ja mahdollisesti myös arosopulit, vaikka ne menevätkin hyvin myös terraarioeläimistä), sielä olisi iso ikkuna huolehtimassa päivärytmistä, ja koska huoneessa olisi vähemmän koloja, hyllyjä yms., se helpottaisi sekä sokrujen että kääpiörottien juoksuttamista. Kun huoneen ovella olevan pleksiportin vaihtaisi takaisin oveksi, huone pysyisi rauhassa myös kissoilta. Kaikkien häkissä asuvien tyyppien siirtäminen pois bunkkerista tekisi myös sen, että Mauno saisi kaikki aiemmat bunkkerioikeutensa takaisin, ja se voisi osallistua matelijoiden hoitoon yhtä vapaasti kuin ennenkin. Ainoina isoimpina hidasteina on, että miten sitä toteuttaisi frettien tilat olohuoneeseen niin, että ne olisivat paitsi sellaiset, että minulla ei tulisi morkkista niiden huoneen valtaamisesta muuhun käyttöön, plus että ne olisivat sellaiset, että saisin markkinoitua tämän idean Jussille jo tässä kakkamayhem vaiheessa. En osaa suoraan sanoa, kumpi näistä osa-alueista on haastavampi, sillä minä olen hyvin morkkiherkkä, mitä tulee eläinten tilan rajaamiseen (olkootkin että se auttaisi vähentämään tilan rajaamista vähintään yhtä monelta), ja Jussi on kohtalaisen kypsä tämän hetkiseen sotkun määrään, vaikka isoin osa siitä rajoittuu frettien omaan huoneeseen. Jälkimmäiseen voi toki jonkin verran vaikuttaa tehostamalla siivoamista, mutta ottaen huomioon frettien suolen toimintanopeuden, ja sen että kumpikin meistä käy töissä, en pystyisi kuitenkaan lupaamaan sen suhteen ihmeitä, ellen ihmeen kaupalla keksi, miten saisin lauman hiffaamaan uudelleen sisäsiisteyden salat. 

Alkuun ajattelin, että odotan tämän idean markkinoinnin aloittamisessa ainakin siihen asti, että frettilauma on vähän pienempi tai sisäsiistimpi. Tai kun Tuukasta aika jättää (Tuukka asuu nykyään olohuoneessa). Tai kun jotain. Mutta kun yhtä aikaa haluaisin aloittaa tämän homman tasan nyt ja heti, mieluiten jo tänä viikonloppuna (mikä tuskin tulee tapahtumaan), joutunen aloittamaan neuvottelut, kun Jussi herää. Kirjoittelen tätä postausta nimittäin käytännössä aamuyöstä, nukahdettuani eilen illalla jo vähän yhdeksän jälkeen (töissä oli vähän rankka päivä, olin nukkunut huonosti ja sitten sauna rentoutti sillain kivasti). Onneksi näin kohta yhdeksän vuoden jälkeen Jussi on jo jossain määrin tottunut näihin nopeisiin mestari-ideoihin, joiden pitäisi tapahtua hetinytelleinopeammin. Toisaalta, se kyllä miettii edelleen näin kohta yhdeksän vuoden jälkeen, uskaltaako se oikeasti sanoa minulle tahdon. Mutta tietääpähän sit ainakin, mitä tahtoo, jos siihen uskaltautuu joskus lähtemään.