Musta viikonloppu

sunnuntai 27. marraskuuta 2022

Lauantaina olivat hautajaiset, joten lähdimme jo perjantaina Tampereelle. Perjantaina emme ehtineet olla avuksi juuri missään, sillä saapuminen meni taas melko myöhäiseksi, kun töiden jälkeen piti ennen lähtöä hoitaa lauma kotona. Mutta ainakin pääsimme paremmin avuksi lauantaina heti aamusta. Vaikka ei sielä rehellisesti sanottuna ollut aamullakaan enää paljoa tehtävää, niin tehokkaita äiti, siskoni perhe ja äidin työkaverit olivat edellisenä päivänä olleet.

Itse hautajais- ja muistotilaisuudet menivät niin hyvin, kuin tämän tyyppiset tilaisuudet nyt voivat mennä. Livemusiikkiakin soi tilaisuudessa niin uruilla, huilulla, haitarilla kuin kitarallakin, sillä vainaja oli musiikkimiehiä. Ja virsien lisäksi oli Popedaakin. Tarjoilut olivat hyviä, ja niitä oli riittävästi. Silti kun pääsimme hautajaistilaisuudesta siskoni luo, sitä huomasi jonkin jännityksen purkautuvan välittömästi, ja ensin iski migreeni jonka jälkeen nukahdin joksikin aikaa, vaikka olimme hädin tuskin iltapäivän puolella. 

Koko loppupäivänkin oli jotenkin veto pois. Eikä vain minulla vaan myös Jussillakin, minkä huomasi etenkin siitä, että kotiin päästyä kävi jotain, mitä meillä ei ole sattunut ikinä aiemmin. Mauno pääsi livahtamaan ulko-ovesta meidän tullessamme, ilman että kumpikaan huomasi mitään. Kaikki muut neljä kissaa olivat vastassa, ja vaikka sitä puolittain ihmetteli, kuinka Mauno ei ole ensimmäisenä vastassa, sitä oli aivan liian disorientoitunut että hälytyskellot olisivat alkaneet soida. Niinpä sitä jatkoi yläkertaan, että sai päästettyä fretit hetkeksi iltavilleille ennenkuin olisi kissojen iltapala-aika.

Tapansa mukaan fretit sinkosivat heti jääkaapille kerjäämään lohitahnaa, ja Jussi onnistuikin vielä kaivamaan jostain esille yhden tuubin lopun. Siitä tahnaa puristettaessa lattialle tippui kuitenkin jotain sinistä ja muovisen näköistä, jonka Nutsku ehti salamannopeasti nappaamaan suuhunsa ja nielaisemaan. Jussi tuli sitten kysymään minulta ensiapuohjeita, ja muistutin missä meillä on parafiiniöljypullo. Nielty pala kuulosti onneksi niin pieneltä, että olin melko luottavainen sen suhteen, että vähän liukastettuna se mahtuisi tulemaan läpi. 

Tarjottaessa parafiiniöljyä Nutskulle, Jussin huomio kiinnittyi siihen, että Mauno oli ikkunan takana tarhan oven luona, ja hänelle kesti hetki ennenkuin hän tajusi, että poika oli aivan väärällä puolella tarhan ovea. Eli eikun Nutella äkkiä alas ja terassitarhaan avaamaan ovea Maunolle. Mauno onneksi livahti hyvin äkkiä itse sisälle heti tarhan oven auettua. Mauno oli selvästi ehtinyt jo havahtua siihen, että hän ei ikinä ulkoile yksin ilman valjaita, ja yksin ulkona lumisessa talvi-illassa on vähän pelottavaakin. Tassunjäljistäkin näki, että ensimmäisen parin spurtin jälkeen Mauno on alkanut kiertämään ovia ja koittanut etsiä mistä pääsee takaisin sisälle. Mauno on onneksi meidän aktiivisin valjastelija, niin sillä on erittäin hyvä kuva siitä, mistä kuljetaan ulos ja sisälle.  

Sen jälkeen keskityttiin sitten vain saattamaan pakollisimmat eläintenhoitotoimet loppuun ja siirryttiin petiin. Aamulla itse tuli herättyä aika aikaisin tsekkaamaan että Nutella on kunnossa, olkootkin että frettien ollessa talvimoodissa niistä on hyvin haastavaa sanoa, ovatko ne normaalia flekmaattisempia. Mutta Nutsku vaikuttaa onneksi olevan kunnossa. 

Koko viikon sähköposti, Facebook ja kaikki muut ovat piipanneet ja muistuttaneet kuinka nyt on vuoden mustin viikko, Black Week, Black Friday, vuoden paras shoppailupäivä. Kaiken tämän muun ohella mainokset ovat ärsyttäneet tavallistakin enemmän, ja olen klikkaillut itseni pois mahdollisimman monelta niitä mainostaneista postituslistoista sekä blokannut mahdollisimman monen mainokset muilla alustoilla. Kaksi sortumista pääsi kuitenkin ärsytyksestä ja tämän hetkisestä rahatilanteesta huolimatta käymään: töistä tarttui mukaan useampi säkki kissanhiekkaa, ja tilasin syksystä saakka haaveilemani paljasjalkakengät. Tämän hetkiset pääasialliset käyttökengät ovatkin olleet aika toisesta ääripäästä, kun olen viimeiset pari vuotta käyttänyt varastohommista jääneitä metallivahvisteisin turvakenkiä lenkkarien sijaisena. 


5 kommenttia:

  1. Muistan taas yhden syyn lisää, miksi rakastan Jussia. Jussi heräsi nyt, ja ilmoitti nukkuneensa vähän katkonaisesti, kun on herännyt parin tunnin välein kuuntelemaan Nutellan suoliäänet, että se on varmasti kunnossa ❤️ Maailman paras näätädaddy ❤️

    VastaaPoista
  2. Olipa jännää että pääsit seikkailemaan yksin ulos. Mutta sitten taisi alkaa vilu hiipiä ja mietit miten päästä sisälle. Mä olisin ainakin hermostunut jos ei ekalta ovelta olisi päässyt sisään - Max

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tassunjäljiltä kyllä näki, että oli tää Maunostakin aika käsittämätöntä, että tollain vain laitettiin ovi takana kiinni, eikä kukaan lähtenyt perään. Ei vaikka aina jaksetaan hokea, ettei yksin saa ulkoilla.

      Poista
  3. Hui! Otsikon perusteella odotin jotain peruuttamattoman mustaa, mutta olihan tuossakin kommelluksia kerrassaan!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Onneksi ei juu sentään uutta ihan niin mustaa. Vaikka toki läheisen kuolema pysäyttää aina miettimään, kuinka vahvasti mekin on Jussin kanssa rakennettu tätä arkea yhdessä, ja kuinka moni asia hajoaisi ja muuttuisi, jos toinen olisi äkkiä poissa. Ei sitä onneksi oikein pysty edes kuvittelemaan.

      Poista

 
BLOG TEMPLATE BY MAIJA SUNI