Eka viikko

Ensimmäinen viikko ensimmäisessä työssäoppimispaikassa meni aika vilauksessa. Uusi paikka, uudet käytännöt ja ihmiset ovat vaatineet paljon opettelua, vaikka asiat ovatkin jossain määrin tuttuja jo koulusta. Samaan aikaan stressin purkautuminen, jatkuva maskin käyttö ja kevätaurinko ovat saaneet migreenin muistuttamaan itsestään, ja pari iltaa olenkin ollut täysin poissa pelistä ja lauma Jussin vastuulla. Silti en ole malttanut niinä muina iltoina täysin pidättyä uusista projekteista, ja tällä kertaa pistettiin vuorostaan kissojen vessa-asioita vähän uusiksi, kun niillä ollut kaappiratkaisu alkoi olla sen verran puhkipissitty (eräs nimeltä mainitsematon nakuneiti kun haluaa aina pissata naama peräseinään päin ja nostaa pepun kunnolla ylös). Haettiin sitten kokeeksi Ikeasta pari sermiä, joilla saatiin vähän naamioitua olohuoneessa olevia kissanvessoja, ja samalla kissoille vähän lisää yksityisyyttä vessa-asiointiin. Huomenna on vuorossa sitten vähän erilaista härdelliä, kun viedään ja haetaan tavaroita, ja poiketaan siskonpojan synttäreille.  Sunnuntaina on tarkoitus vain kotoilla ja olla. 

Olohuoneen uusi huussinurkka

Alkuun ajattelin laittaa tähän kaksi päältäkuljettavaa, mutta päädyin vaihtamaan toisen avomalliin. Pitäähän elämässä olla vaihtoehtoja.

Kesän suhteen alkoi tulla pieni paniikki, kun potentiaalinen työssäoppimispaikka toisensa jälkeen ilmoitti, että heillä on jo opiskelijapaikat täynnä, tai että he eivät ota kesäksi uusia perehdytettäviä, kun lomat pyörivät ja pitää opastaa sijaisetkin. Mutta koska tilanne tuntui olevan aika sama kaikkialla, kysyin sitten nykyisestä työssäoppimispaikasta pääsisinkö sinne myös kesäksi, nyt kun perehdytys saadaan keväällä hyvin alkuun. Alustavasti sain sieltä vihreää valoa, joten ehkä asia nyt ratkeaa niinkin mukavasti. Toki se tarkoittaa sitten yhtä erilaista paikkaa vähemmän työssäoppimisiin, mutta toisaalta parempaa mahdollisuutta keskittyä perustaitojen haltuunottoon, kun paikat ja ihmiset pysyvät hetken samoina. Ihan vielä hommaa ei kyllä lyöty lukkoon, vaan työpaikkaohjaaja haluaa vielä rauhassa katsoa toisen jakson tavoitteet ja lomalistat.

Kevään etenemisen huomaa myös siitä, että nyt kumpikin niistä frettipareista joilta on toivottu meille perheenlisäystä on astutettu. Nyt kalenteriin onkin merkitty sydämin päivät 19.3. ja 13.4., joina saamme toivottavasti kuulla, onko meille tulossa tänä vuonna pentuja - ainakin jollain varmuudella. Tässä kohtaa hommassa kun on toki vielä monta epävarmuustekijää, kuten ovatko naaraat tulleet kantaviksi, montako pentua ne saavat jos ovat, mitkä kasvattaja haluaa jättää itselleen jalostukseen... Etenkin nyt kun olen luvannut Jussille, ettei meille tänä vuonna tule sijoitusfrettejä, joten en voi koittaa puhua niitä jalostukseen jätettäviä itselleni. 

Yhteispäikkärit - koska pörröpeti nyt vain on paras, vaikka sen joutuisi jakamaankin.

Kaiken tämän keskellä en ole jaksanut kauheasti stressata Ukrainan kriisiä ja sen mahdollista leviämistä. Toki stressiä osaltaan lievittää se, että tiedän minun olevan turha miettiä maastapakoa tai yleisten väestönsuojien lemmikkikieltoja, vaikka sota leviäisi Suomeen. Ellei jotain todella radikaalia tapahdu, me emme kuitenkaan pääsisi lähtemään tämän lauman kanssa, joten realistisin vaihtoehto olisi suojautua kotiin niin hyvin mahdollista. Sillä kynnys siihen, että lopettaisin kaikki tai lähes kaikki eläimet, että pystyisin tarvittaessa jättämään Suomen on erittäin korkealla. Vielä isompi kynnys olisi vain jättää eläimet ilman hoitoa ja tietoa siitä, pystynkö palaamaan niiden luokse, ja jos, millä aikataululla.