Tänään oli Rutun vuoro lähteä kanssani kouluun. Tänään meillä oli pääosin teoriapäivä, ja kävimme läpi klinikoilla tehtäviä laboratiotutkimuksia. Teorian ohessa myös otimme ja tutkimme erilaisia näytteitä, kuten veri-, virtsa- ja korvanäytteitä. Koska Rutun kanssa ei olla vielä käyty senioritarkissa ja meillä oli joululomalla korvapunkkeja, ilmoitin Rutun vapaaehtoiseksi sekä veri- että korvanäytteisiin.
Olin jotenkin kuvitellut, että verinäytteen ottaminen nakulta kävisi huomattavasti helpommin kuin karvalliselta tyypiltä, kun ei ole karvoja peittämässä näkyvyyttä (tai ajeltavana näkyvyyden tieltä). Varsin äkkiä sitä sai kuitenkin huomata, että ihon pigmentti yhdessä sitkeän nahan kanssa teki suoneen pääsystä yllättävän vaikeaa. Ensimmäisen yritykseni epäonnistuttua ja Rutun käydessä varsin äänekkääksi protesteissaan (siltä oli jäänyt tämän takia aamupalakin saamatta!), vaihdoimme kurssikaverin kanssa paikkaa, ja minä tulin pitelemään Ruttua. Että oli sitten omat kädet siinä ekana hollilla, jos rouvalla olisi asiasta valittamista. Sfinksin äänimaailma kun ei selvästi ollut kaikille ihan tuttu, ja se kuinka paljon melua pienestäkin mieliharmista saa. Opettajan avustuksella verinäytteet saatiinkin sitten otettua, ja labralaitteet pyörimään - ja mikä vielä tärkeämpää, Ruttu myöhäiselle aamupalalle omaan näyttelyhäkkiinsä kahvihuoneeseen. Rutun onneksi verikokeissa kaikki arvot osuivat hyvin viitearvojen sisäpuolelle, joten niiden puolesta Rutulla ei ole aihetta epäillä mitään alkavaa kremppaa tai miettiä uusia verikokeita ihan lähitulevaisuudessa.
 |
| Takaisin kotona, mutta boksi on silti yhä paras |
Myöhemmin päivällä otettu korvanäyte jännitti itseäni vielä verikoettakin enemmän, vaikka koko lauma hoidettiinkin kerralla sen jälkeen kun Mintulta löydettiin korvapunkit joululomalla. Huojennukseni korvanäytteestä ei kuitenkaan löytynyt mitään elämää, eli toivottavasti punkkiongelma saatiin taputeltua pois päiväjärjestyksestä kerralla. Jotain sellaisia liikkumattomia pisteitä värjätyssä korvanäytteessä kyllä näkyi, mitä meidän opetuutorikaan ei osannut nimetä, joten korvanäyte laitettiin sivuun niin että se on mahdollista katsoa huomenna vielä uudelleen läpi niin että eläinlääkärikin on paikalla.
Vaikka toimenpiteistä seurasi melkoiset jupinat, heti kahvihuoneelle päästyä Ruttu oli taas sama kehräävä puskutraktori kuin aina ennenkin, ja sitä olisi saanut kyhnyttää vaikka kuinka, ennenkuin se vetäytyi nukkumaan omaan pörröpetiinsä. Eli eiköhän päivän kiusaamiset ole jo annettu anteeksi. Eikä koulureissusta noin muutenkaan tainnut jäädä isompia traumoja, sillä vaikka kotiuduimme jo yli tunti sitten, Ruttu on vetäynyt uudelleen kantoboksiinsa nukkumaan, sillä sielä oleva lämpötyyny on yhä mukavan lämmin. Omakin olo on huojentunut, sillä sen jälkeen kun Löllöltä löytyi alkava munuaisten vajaatoiminta, toki sitä vähän jännitti tuon seuraavankin kymppikerholaisen veriarvot.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti