Criminal Minds -jengi

Hoitofretit ovat olleet meillä nyt kuukauden. Silloin kun sitoudun ottamaan kotiin pidempiaikaisia hoidokkeja, hommaa joutuu aina miettimään vähän samaan tapaan kuin omia lemmikkejä otettaessa. Vaikka pitempiaikaistenkin hoidokkien kanssa hoitojaksot ovat usein selvästi lyhyempiä kuin eläimen elämänkaari, ne pitää kuitenkin saada ihan eri tavalla osaksi arkea kuin vaikka viikonloppuvieraat. Pari päivää sitä kun venyy ja vanuu vaikka mihin nukkumatta ja pomppimalla miljoonien aitojen yli, mutta pidemmällä tähtäimellä sitä on oikeasti jäätävä riittävästi aikaa koko arkipaletin pyörittämiseen, mihin kuuluu paitsi omatkin eläimet, koulu, siivoaminen, ruokahuolto... Eli hommat eivät saa mennä liian monimutkaisiksi.

3/4 hoitotyypeistä tänään

Edellisten hoitokissojen pidemmän hoitojakson ehtona meillä oli, että se onnistuu mikäli saadaan ne osaksi omaa laumaa. Meillä kun ei ole yksinkertaisesti mitään fiksuja tiloja, missä saisi pidettyä kolmea kissaa täysin erillään omista viikkokausia, mutta kuitenkin niin, että kaikki saisivat samalla riittävästi ihmisseuraa ja tilaa touhuta. Lyhytaikaisesti saadaan kyllä järkättyä hoitokissoillekin tarvittaessa oma huone, mutta ei niin kätevästi, että lähtisin siihen pitkäaikaisten hoidokkien kanssa. Mutta tämä on heti yksi, mikä tekee frettihoidokeista haastavampia: edes usean viikon tai muutaman kuukauden hoitojakso ei ole niin pitkä, että minun olisi mitenkään järkevää edes koittaa vieraita aikuisia frettejä oman laumani sekaan. Nutella ei voi sietää etenkään vieraita aikuisia naaraita, ja Vappu ja Mallu ottavat mallia Nutellan reaktioista. Mitella taas suhtautuu vähän epäluuloisesti kaikkiin vieraisiin fretteihin. Eli hoitofrettien kohdalla lähdetään aina poikkeuksetta siitä, että niitä ei edes yritetä majoittaa frettihuoneeseen, eivätkä ne tule edes jaloittelemaan samaan aikaan omien kanssa. Totutuskuviot ovat kestäneet meillä pisimmillään jopa puolisen vuotta (silloin kun ovat ylipäätään onnistuneet), joten siihen lähdetään vain niiden frettien kanssa, jotka ovat jäämässä pysyvästi osaksi omaa laumaa - ja viime kesän jälkeen olen alkanut tulla siihen tulokseen, ettei meille tulla koittamaan aikuisia kodinvahtajanaaraita niin kauan kuin Nutella elää. 

Eli kun lupasin ottaa kaverin frettinelikon meille ainakin pariksi kuukaudeksi, jos tarve niin vaatii, alkoi ensimmäisenä sen miettiminen, mihin saisin lauman tukihdan niin, että ne saisivat olla tarpeeksi seuroissa, niitä olisi helppo päästää juoksemaan, mutta että ne eivät silti pääsisi liian suoraan kontaktiin omien kanssa. Meillä on aika paljon erilaisia metallisiakin pentuaitauksia, mutta tämän kokoonpanon kanssa ne tippuivat laskuista heti, sillä hoitolaumassakin on nuorehkoja frettejä, joista osa on yhtä atleettisia kuin omat, ja yhtä epäluuloisia vieraiden naaraiden suhteen. Eli kaltereilla erottamisessa olisi riskinä paitsi se, että joku keksii miten päästä yli, myös se, että kalterien läpi koitettaisiin ottaa kunnolla yhteen. Hoitojengi ei ollut myöskään aiemmin tavannut kissoja, joten jaloittelut piti saada hoitumaan joko eri tiloissa kissojen kanssa, tai niin että sitä olisi helppo olla koko ajan samassa tilassa valvomassa vuorovaikutusta. 

Tulpan ja Jussin palaveri

Asiaa pyöriteltyäni meidän oma mummuska Justiina muutti tosiaan alakertaan, ja hoitojengi sai yläkerran umpiseinäisen pleksiaitauksen, jonka läpi yhteenotot omien kanssa eivät olisi mahdollisia. Samalla tyypit olisivat olohuoneessa enemmän seuroissa, kuin vaikka kodinhoitohuoneessa, johon tarvitsisi mennä aina erikseen pitämään niille seuraa. Jaloittelun suhteen päädyttiin siihen, että Criminal Mindsit ovat hoitonäätien jaloitteluaikaa. Meillä on nimittäin Jussin kanssa tapana syödä päivällinen olkkarissa tv:n ääressä, ja katsoa samalla 1-2 jaksoa Criminal Mindsia. Talouden isoin tv on olohuoneessa, joten silloin olemme kumpikin yläkerrassa ainakin sen 45-90 minuuttia, ja usein vähän pidempäänkin. Omat kun uskaltaa jättää yläkertaan juoksemaan silloinkin, vaikka poikkeaisi välillä autotallissa tai bunkkerissa, mutta hoitonäätien kanssa pidettiin etenkin ensimmäisinä viikkoina tiukasti kiinni siitä, että ne olivat vapaana vain kun vähintään jompikumpi on koko ajan läsnä vahtimassa. Kissat kun olivat hoitonäädistä alkuun todella jänniä, ja huomasi että parin kissankin oli alkuun vähän hankala suhtautua siihen, miksi nuo karvamadot käyttäytyvät niin oudosti verrattuna omiin, kun toiset koittivat selkä kyyryssä häntä pulloharjana näyttää isommilta kuin ovatkaan. Aika äkkiä tilanne lähti kuitenkin rauhoittumaan, sillä omat kissat ovat kuitenkin ehtineet nähdä niin paljon frettejä, etteivät ne kauaa jaksaneet ihmetellä vieraiden outouksia. Ja kun kissat alkoivat ohittaa fretit noteeraamatta niitä oikeastaan ollenkaan, hoitonäädätkin alkoivat pikkuhiljaa rentoutua kissojen seurassa ja todeta, että olivat ne sitten mitä tahansa, ne tuskin edustavat kummoistakaan uhkaa. 

Aika äkkiä hoitonäädät oppivat myös Criminal Minds rutiiniin, ja nyt jo kun alkaa valmistella jakson päälle laittoa, huomaa kuinka pleksiaitauksessa aletaan heräillä. Viimeistään siinä kohtaa kun tv menee päälle ja lasketaan lautaset sohvapöydälle, Mana tulee yleensä koputtelemaan portin pieltä, että nyt ovi auki, nyt on heidän villivuoro. Portin auettua juostaan sitten äkkiä Jussin seuraksi keittiöön kysymään, liikenisikö heillekin jotkin pienet jaksoherkut vaikka tahnan muodossa. Aika usein liikeneekin, sillä Tulppa osaa heittäytyä söpösti selälleen Jussin jalan päälle. Sen jälkeen vedetään sitten kunnolla rallia pitkin yläkertaa, ja käydään monesti myös testailemassa kissanpyörää, jotta saadaan varmasti vedettyä tarpeeksi kierroksia. Viimeistään toisen jakson loppuun mennessä osa jengistä on yleensä vetäytynyt sohvan alle nukkumaan, tai makuuhuoneessa oleviin peteihin. Silloin on hyvä hetki kerätä hoitotyypit takaisin tukikohtaan ja vapauttaa omat. 

Nykyään kissojen vierailutkaan eivät ole enää kriisin paikka

Lyhytaikaiset hoidokit majoitan yleensä jo lähtökohtaisesti mieluiten kokonaan eri kerrokseen omien kanssa, niin että jaloittelutilatkin pysyvät erillisinä. Tämä on osin jo ihan tautisyistä, että sekä omat että hoidokit ovat turvassa mahdollisiltya toisten piileviltä sairauksilta (freteillä esimerkiksi virustauti ECE on valitettavan yleinen, ja oireetonkin fretti voi olla kantaja). Tällä pyrin myös vähentämään kaikkien stressiä, sillä fretit osaavat olla aika reviiritietoisia. Pitkäaikaisempien hoidokkien kanssa tämä ei yleensä ole yhtä helppoa, koska silloin hommassa on otettava huomioon myös arjen sujuvuus, ja erilaiset eristämiset eivät yleensä helpota arkirutiinien suorittamista. Tämän takia meille myös saa eläimiä huomattavasti helpommin lyhyt- kuin pitkäaikaiseen hoitoon. Ja tämän takia en ole ainakaan toistaiseksi lähtenyt mukaan sijaiskotitoimintaan kissoilla, vaikka se välillä houkuttaisi - en vain koe, että saisin eristettyä ne omista niin hyvin, että omien tautiriski pysyisi kyllin pienenä, mutta että sijaiskotilaiset saisivat samalla tarpeeksi seuraa, huomiota ja oikeasti kodinomaiset olosuhteet. Ei meidänkään lauma elä ihan suljetussa kuplassa, mutta esimerkiksi meillä vierailevat siskon kissat ovat täysin sisäkissoja, ja tiedän tarkalleen niiden saamat rokotukset ja muut hoidot. Kun on muutaman kerran nähnyt läheltä, mitä se on kun jonkun tutun eläintiloihin leviää kissarutto, giardia tai muu tarttuva, sitä ei voi kuin nostaa hattua, kuinka moni on kaiken sen uhallakin valmis majoittamaan kerta toisensa jälkeen esimerkiksi populaatiokissoja, ja auttamaan niitä uuden elämän alkuun (toki jo moni yhdistys muunmuassa edellyttää sijaiskotien omilta kissoilta tiukempaa rokotusohjelmaa kuin muuten olisi ehkä tarpeen, jotta homma pysyisi mahdollisimman turvallisena kaikille osapuolille).