perjantai 18. kesäkuuta 2021

"Jos ajasta ei olisi pulaa..."

Töissä ja koulussa ollessa sitä huomaa ainakin itse jatkuvasti miettivänsä, mitä kaikkea sitä ehtisikään ja voisikaan tehdä, jos vapaa-aikaa olisi enemmän. Nurkissa pyörii harrastusvälineitä odottamassa sitä hetkeä, kun olisi taas aikaa. Ärsyttää, kun koti on välillä kaaoksessa, kun ei ole aikaa siivota. Kesälomalla on kauheat paineet rentoutua JA hoitaa kaikki keskeneräiset askareet, kun on vihdoinkin sitä aikaa, mutta aika on hyvin rajallinen ja juoksee kuin siivillä. 

Pihka loikoilee

Nyt kun sitä aikaa yhtäkkiä on, olen joutunut toteamaan, että minun on ehkä joiltain osin tarkisteltava uudelleen sitä tarinaa jota kerron itselleni. Veikkaan että tämä tulee korostumaan vielä enemmän, mikäli tämä työttömyyspätkä venyy lähemmäs syksyä. Nyt kun seuraava deadline koulun suhteen on marraskuussa, ja olen työnhaussa keskittynyt toistaiseksi oman alan töihin, olen joutunut huomaamaan, ettei mikään maailman aika riitä kaikkiin suunnittelemiini "sitten kun minulla on aikaa" -juttuihin, koska osa niistä ei tule ikinä olemaan tarpeeksi kärjessä prioriteettilistallani. Otetaan esimerkiksi siivoaminen: ensimmäiset viikot työssäoppimiseni loputtua koin huonoa omaa tuntoa siitä, ettei meillä vieläkään ole täysin siistiä, vaikka olen nyt työttömänä ja kaikki päivät kotona. Pitäisihän minulla olla nyt aikaa imuroida, pestä lattioita, kiillottaa listat ja puunata ikkunat. Tosiasia kuitenkin on, että pieni sotkuisuus ei ole ikinä haitannut minua, ja koska monieläintaloudessa siivoamalla siistiä on vain pienén hetken, keskitän tarmoni siihen yleensä vain jos odotan vieraita tai jos meillä on todella sotkuista. Olen kyllä nyt koittanut ottaa rutiiniksi edes pintapuolin järjestellä paikkoja vähän päivittäin, jos sitä kautta päästäisiin pikkuhiljaa siistimpään vaikutelmaan. Mutta olen luopunut toivosta sen suhteen, että vapaa-ajan lisääntyminen loihtisi minusta äkkiä saippuantuoksuista kodin siivousihmettä.

Toinen asia, mikä minun on ollut jo pidempään hankala tunnustaa itselleni on, että en askarteleminen ei ole minulle niin tärkeää, että jaksaisin keskittyä siihen sen vaatimalla tavalla. Ihailen aivan valtavasti ihmisiä jotka tekevät taikoja käsillään, ja rakastan esimerkiksi tutkia nukkekotien minimaailmoja. Kuitenkin omat nukkekotiprojektini ovat olleet vuosia jäissä, koska "minulla ei ole aikaa". Kiinnitän toistuvasti huomiota siihen, kuinka arkivapaat/pitkät viikonloput/lomat/tavallista pidempi lounastunti ovat suoranaisia siunauksia nukkekotiryhmien innokkaille tekijöille, jotka aina tällaisten jälkeen saapuvat innosta hehkuen esittelemään uusia tekeleitään. Minulle edes kesälomat eivät ole olleet riittävän pitkiä, jotta olisin ehtinyt edes ajatella, mitä nukkekotiin voisi tehdä. Askartelua arvostavana ihmisenä minulla on ollut myös iso täyskorkea askartelukaappi täynnä mitä erilaisimpia kuviopapereita, washi-teippejä ja muita korttitarpeita, mutta käytännössä olen silti jo vuosia hankkinut kortit matkanvarren huoltoasemilta, kun olen havahtunut asiaan vasta juhlapäivänä. Tänään otin taas askeleen asian tunnustamisen suuntaan, ja siivosin kaapista taas kestokassillinen askartelutarpeita siskonlapsille, ja toisen onneksi pienemmän pussin roskiin, kun osa askartelutarvikkeista oli taas ehtinyt kuivua ja mennä piloille.  

Yhtenä iltana bongattu puutarhan asukas

Puutarhakaan meillä tuskin tulemaan olemaan ikinä ihan millilleen kuosissa, mutta toisin kuin edellämainittuihin, siihen löydän aikaa mielelläni. Vaikka en jaksakaan stressata nurmikon pituudesta tai ryhtyä neuroottiseksi rikkaruohojen suhteen, rakastan seurata kasvien kasvua ja suunnitella puutarhaa. Etenkin nyt kun olen päässyt laittamaan kasvihuoneelle ja lavoihin valitsemiani kasveja, satoa odottaa ihan eri innolla, kuin viime kesänä kuin kaikki lajit olivat toisen valitsemia. Ideapankki varastoi koko ajan vaikutteita facebookin puutarharyhmistä, nähdyistä pihoista ja puutarhamyymälöistä, jauhaa niitä, muokaa niitä ja asettelee niitä aikajanalle sen suhteen, koska niiden toteuttaminen voisi olla realistista. Silti siihenkin, että pystyisin nimeämään edes murto-osan oman pihani kasveista on vielä pitkä matka.

Sitten on tietenkin vielä se isoin juttu, mihin minulla ei ikinä ole riittävästi aikaa. Se kuitenkin poikkeaa muista siinä, että siinä ajanpuute ei johdu matalasta prioteettiluokituksesta, vaan siitä että se on aina listan kärjessä ja venyy, vanuu ja täyttää kaikki muutkin listat. Kaikki taisivat jo arvata, että kyse on eläinprojekteista. Mikäli ikinä näyttää siltä, että minulla voisi olla liikaa aikaa käsissäni, aukkoon ilmestyy varmasti jokin uusi projekti. Kuten nyt jäätyäni työttömäksi, uskalsin sanoa kyllä kahdelle uudelle hoitofretille ja neljälle hoitokanille, joita olisin varmasti miettinyt paljon pidempään, mikäli en olisi nyt täysaikaisesti kotona. Nytkin haluaisi yhtä aikaa häärätä bunkkerissa (vaikka se tuntuukin aurinkoisina päivinä vähän syntiseltä), loikoilla kissojen kanssa terassilla, keksiä jotain uutta näätien sisustukseen, rakentaa täydelliset kanitilat, etsiä netistä lisää kiinnostavia webinaaritallenteita, koluta läpi kaikki facebookin eläinryhmät, järjestää pakastimet... Tekemisen vaikeus tuleekin useimmiten siitä, että monesti on niin vaikea päättää, mistä aloittaa, ettei saa kunnolla käyntiin mitään projekteista. Välillä taas uppoaa johonkin tunneiksi yhtä soittoa.

Ehkä on myönnettävä, että olen jo pidemmän aikaa löytänyt varsin hyvin aikaa sille, mitä todella haluan tehdä. Olen vain siivonnut sitten ne muut asiat odottamaan sitä "kun on aikaa".   

Pientä parannusta kanien tukikohdan ilmanvaihtoon ikkunaverkolla


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti