tiistai 11. toukokuuta 2021

Hupsis

Vihaan myöhästymistä ja sen myötä minulla onkin taipumus krooniseen aikaisteluun. Tänään meinasin kuitenkin tehdä henkilökohtaisen ennätykseni siinä, sillä heräsin aamulla puoli tuntia ennen kellon soittoa, ja aloin vielä varmistella, että onhan minulla varmasti oikea päivä ja aika koulupaikkahaastattelulle. En ollut tajunnut ottaa kuvankaappausta nimenomaisesta ajanvarausexelistä, mutta haastattelupäivistä kyllä, ja siinä olin aivan oikeassa, että oma haastatteluni on tiistaiaamuna klo 8.00. Ainoa missä olin erehtynyt, oli päivämäärä, joka onkin vasta 25.5., eli kahden viikon päästä. Minulla onkin vielä pari viikkoa aikaa keräillä perhoskokoelmaa. Näin järjellä ajatellen tässä on kyllä järkeä, sillä onhan se reilua, että ihmisille annetaan muutama viikko aikaa järjestellä työvuorojaan ja muita aikataulujaan, jotta kaikilla on mahdollisuus osallistua haastatteluun. Mutta itse olisin jo niin kovin menossa tuonne kouluun, että olin jotenkin päässäni katsonut ajat heti haastattelua seuraavalle viikolle. Tuplavarmistettuani asian vielä herättämällä Jussin ja jakamalla kuvan haastattelupäivämääristä perheryhmään (missä kukaan ei odotetusti huudahtanut, että tänäänhän on 25.5., koska ei ole), aloin itsekin jo nauraa asialle. Täällä sitä vaan ollaan lähtökuopissa, todistukset valmiina kassissa, suosittelijalista printattuna ja auto eilen illalla täyteen tankattuna. Vaatteet valittuna ja pää täynnä argumentteja, miksi minut pitäisi valita. 

Kesäkeidas on alkanut rakentua

Kultareunuksena asiassa minulla on nyt paperit valmiina todella hyvissä ajoin, ja minulla on pari viikkoa lisää aikaa tutustua eläinlääkärivastaanoton arkeen nykyisessä työssäoppimispaikassani. Jos olen kuluneen viikon aikana nähnyt jo melkein enemmän koiria, kuin muissa työssäoppimispaikoissani yhteensä, pariin viikkoon tulee varmasti mahtumaan vielä useita erilaisia ja eriluontoisia tapauksia. Eli sitten kun haastattelu todella on, uskon olevani siihen vain aiempaa valmiimpi. Ja koska haastattelu onkin vasta kahden viikon päästä, jodun odottamaan tuloksia koulupaikasta sen jälkeen vain kaksi viikkoa. Tänään olen myös todella iloinen siitä, että onnistuin saamaan juuri toivomani haastatteluajan, eli tiistaiaamun, sillä tiistaisin ajanvarauskalenteri aukeaa työssöoppimispaikassani vasta klo 10. Eli en joutunut sumplimaan työvuorojani päästäkseni haastatteluun, eivätkä ne mene uusiksi tämän myötä. 

Eli parin viikon päästä sitten uusiksi, ja nyt antamaan laumalle aamupalaa.

2 kommenttia:

  1. Ajoissa on aina hyvä olla. Hih, toisinaan siitäkin hyötyä, että on tooooodella ajoissa; huomaa mitä ehtii vielä tehdä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Onneksi sentään huomasin asian jo kotona, enkä alkanut ihmetellä vasta Paimiossa missä haastattelijat oikein viipyvät :D

      Poista