sunnuntai 16. toukokuuta 2021

Hyviä ideoita

Kukapa olisi arvannut, että betoni painaa. Vaikka täytyy kyllä myöntää, että en ihan kauheasti tullut edes miettineeksi asiaa, kun Facebookin Marketplacessa tuli sattumalta vastaan betonisia pengerryskiviä. En ollut ikinä aiemmin edes törmännyt vastaaviin missään, mutta heti nähtyäni kuvan, tiesin haluavani niistä edes osan. Tai ollaan ihan rehellisiä: tiesin haluavani ne kaikki, mutta Jussin katsottua minua hieman alta kulmien, olenko ihan tosissani idean suhteen, päädyin kysymään hinnat sekä koko satsille että kymmenelle kappaleelle. Saatuani kuulla, että hinta olisi sama, ei muusta kuin koko satsista enää edes neuvoteltu.  

Kuskaussuunnitelma a osoittautui epätyydyttäväksi monella tapaa

Koska edellinen lecaharkkosatsi oli haettu sujuvasti Peugeotilla, ajattelin että sama konsti toimisi hyvin nytkin: penkit vain matalaksi ja kivet kyytiin. Ottaen huomioon että kiviä olisi kaikkiaan 21kpl ja ne painaisivat oletettavasti vähän enemmän kuin lecaharkot, päädyin laskelmissani siihen, että riippuen kuinka hyvin kivet pinoutuisivat, saattaisimme joutua hakemaan pari kuormaa kaikkien kivien siirtämiseksi. Hakumatka olisi puoli tuntia suuntaansa, joten kyseessä olisi maksimissaan vähän reilun parin tunnin punnerrus. 

Kivien edellinen käyttäjä tuli moikkaamaan

Uusi yritys paremmin varustautuneena

Jos siis unohdetaan se, että "vähän enemmän kuin lecaharkko" osoittautui käytännössä arviolta ennemmin yli viideksi lecaharkoksi, josta myös seurasi se, ettei noita 50-60 kiloisia mötiköitä ihan niin vain heiteltykään kyytiin ja pinottu kivasti lomittain kuormatilan maksimaaliseksi hyödyntämiseksi. Saatuamme pungerrettua ensimmäiset viisi peson kyytiin, totesimme molemmat, että kyseisellä tyylillä meillä menee ikä, terveys ja peson penkit ennenkuin koko pino on uudessa osoitteessa. Vaihtoehtoja pikaisesti mietittyämme päädyin ehdottamaan, että haetaan loppuja kiviä varten peräkärry vuokralle Puuilosta. Sielä kärryvuokra on kuitenkin vain 20€/vrk, ja pesossa on koukku. Jussin ilmeestä päätellen hän harkitsi hetken, että olisi ajanut vain suoraan kotiin ja laittanut minut tyytymään viiteen harkkoon, mutta hetken asiaa mietittyään hän suostui ideaani.

Kivet olisivat pinoutuneet näinkin nätisti, jos niitä olisi jaksanut paremmin pyöritellä

Seuraava haaste tuli kuitenkin Puuilon pihassa. Vaikka kuinka yritimme, peson irtomallia oleva vetokoukku ei suostunut naksahtamaan paikoilleen. Koska arvioitu kuorma oli yli 800 kiloa, ei sitä edes harkittu lähdettävän vetämään koukulla, jonka kiinnityksessä oli jotain häikkää. Mahdollisia vaihtoehtoja uudelleen puntaroituamme muistin, että Jussin isän autossa, jonka Jussi oli juuri hakenut Turkuun laittaakseen sen myyntiin, oli koukku. Eli kävimme vuokraamassa pikaisesti peräkärryn ennen Puuilon sulkeutumista ja jatkoimme sitten ilman kärryä Turkuun auton vaihtoon.

Toisella hakukierroksella laskimme, että kaikkien kivien mukaan saaminen kerralla olisi peräkärrynkin kanssa vaatinut kivien pinoamista. Vaikka tämä olisi onnistunut hyvin tukevasti laittamalla kiviä lomittain, päädyimme että sekä pakkaamisen ja purkamisen kannalta olisi huomattavasti helpompi käsitellä kivia jos ne eivät olisi pinottuina. Niinpä päädyimme pinoamisen sijaan tekemään vielä kolmannen hakukierroksen - tosin vasta seuraavana päivänä. 

Jussin isän auto tuli avuksi

Milopetistä aikoinaan hankittu kärry osoittautui kerrankin korvaamattomaksi, kun siirreltiin kiviä tontilla

Kun tähän vielä lisää sen, että kärry oli myös purettava kivistä, tähän mukavaan helppoon parin tunnin hommaan saatiin kulumaan koko lauantai-ilta ja osa sunnuntaista. Mutta loppu hyvin, kaikki hyvin: kivet ovat nyt kotipihassa. Enkä minä ole varmasti ainoa, joka näkee noissa ihan selvästi monen eläimen mentäviä tunneleita, tasoja ja tähystyspaikkoja. Näin alkuun noita tulee menemään sekä kilpikonnatarhaan että terassitarhaan, jonka lisäksi aloin ideoita noista puutarhaistuimia ja täydellistä kanitarhan sisustusta (ja ennenkuin joku kysyy: ei, meillä ei ole kaneja - mutta se ei silti tarkoita, etteikö tässä joku vuosi sellaisiakin saata ilmestyä, jos sitä vaikka vähän vuoraisi leikkimökkiä maatilavanerilla ja tekisi aitausta sen ympärille...). 

Mutta tällain ihan äkkiä vain, kun tuli idea ja inspiraatio iski. Taas kerran.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti