Zooplus-paketit eivät tulleetkaan tilausjärjestyksessä, ja tänään oven taakse ilmestyi kiipeilypuun sijaan uusi isompi kissanvessa edusmattoineen. Paketissa tuli lisäksi Bozitaa ja kissanhiekkaa kissoille, sekä lohiöljyä freteille.

Lähtötilanne kodinhoitohuoneessa

Etenkin suositumman vessan edusta imitoi usein saharaa

Tähän asti meillä on ollut kodinhoitohuoneessa kolme kissahiekkalaatikkoa: yksi puupohjaisella hiekalla oleva toisessa päädyssä, ja kaksi mikrohiekalla olevaa toisessa päädyssä. Näistä syvennyksessä oleva mikrohiekalla oleva vessa on ollut selvästi suosituin, ja sen viereistä vessaa on käytetty jonkin verran. Kolmannessa kodinhoitohuoneen vessoista käy joku pissalla ehkä joka toinen tai joka kolmas päivä. Kodinhoitohuoneessa olevien vessojen lisäksi meiltä löytyy kissanvessat kylpyhuoneesta (pieni Modkat, ei päivittäisessä käytössä kellään), takkahuoneesta (vähemmän suosittu, mutta käytössä päivittäin) ja olohuoneesta (ehdottomasti suosituin kaikista kuudesta vessasta). Kuten viime postauksessa mainitsin, vessojen paikat eivät ole olleet meillä kauhean tarkkaan harkitut: omien kolme laatikkoa vain sijoitettiin muuton yhteydessä jonnekin, ja hoitokissojen tullessa laatikoiden määrä tuplattiin. Tämän myötä kodinhoitohuoneen vessoista yksikin oli suoraan parin harvemmin käytössä olevan kaapin edessä. Tästä ei ole aiheutunut päivittäistä haittaa, mutta sen verran kuitenkin, että asiaa lähti miettimään uudelleen.

Alkuun mietin kodinhoitohuoneen syvennykseen jotain isoa laastipaljua, joka täyttäisi koko syvennyksen. En kuitenkaan löytänyt netistä sopivilla mitoilla olevaa, joten aloin selata löytyisikö jostain kohtaan sopivan isoa hiekkalaatikkoa. Mitään ihan täydellisesti koko kolon käyttävää ei tullut vastaan niissäkään, mutta päädyin menemään isoimmailla koloon sopivalla minkä löysin. Tähän upposikin hyvin molempien ennestään kohdassa olleiden laatikkojen hiekat ja vähän enemmänkin. 

Kilpaileva ehdotus, jolle koitan saada nyt kannatusta

Vessalaatikkoon olisi kuulunut myös etuläppä, mutta koska meillä kaikki eivät ole läpistä niin innoissaan, päätimme ainakin alkuun jättää sen pois. Hiekkalaatikko kun sijaitsee joka tapauksessa huoneessa, jossa ei aktiivisesti oleskella. On sitten kaikilla mahdollisimman mukava ja esteetön kulku vessaan. Samassa tilauksessa tuli myös meidän ensimmäinen laatikonedusmatto. Nytkin Jussi mietti maton materiaalista, onko se vähän liikaa frettejä kiinnostavaa, mutta tämän tilan kohdalla se ei ole ongelma, koska mummujen pääsyä kodinhoitohuoneeseen on rajattu, ja junnut ovat eri kerroksessa. Mutta voi olla, että vaikka matto toimisi hyvin, samanlaista ei välttämättä uskaltaisi ottaa ylös. Hetken mietin sitäkin, pitäisikö ottaa ensin käyttöön vain vessa, ja lisätä matto vasta parin päivän päästä, jotta muuttujia tulisi kerralla vähemmän, mutta koska taloon jää yhä neljä muutakin vessaa mukaanlukien vessoista eniten käytetty, uskallan ehkä kokeilla heti myös mattoa.

Nyt toivotaan, että kissat hyväksyvät päivityksen. Se kun lopulta se isoin tekijä mikä määrittää päivityksen onnistuneisuuden, ja sen voidaanko päivitys julistaa pysyväksi.

Pakastin sulatettu, kaapit inventoitu...

Opettaja kysyi minulta kerran koulussa, kauanko minulla menee päivittäin oman lauman hoitoon. Vastasin toteamalla, että se riippuu kauanko minulla on käytettävissä. Karanteeni alkaa olla nyt loppusuoralla (enää tämä päivä ja huominen jäljellä, jos oireet eivät nyt yhtäkkiä pamahda päälle), ja olen saanut hoidettua enemmän rästihommia kuin aikoihin. Paljon sellaisia ei-välttämättömiä, ei-kiireellisiä juttuja, jotka eivät vaikuta suoranaisesti eläinten hyvinvointiin, mutta jotka olisi kiva saada tehtyä. Saatiin hyödynnettyä pakkaset ja sulatettua isoin pakastin. Ehdin pysähtyä miettimään matelijabunkkerin kaappien järjestystä ja käydä läpi mitä kaikkea sinne muuton yhteydessä jemmattiin, sekä testata kaikki sielä olleet sähkölaitteet. Ehdin vihdoinkin miettiä jotain pidemmän tähtäimen suunnitelmaa, millaiset kissanvessat tänne parhaiten sopivat, ja missä niiden olisi käytännöllisintä sijaita (tähän asti ne ovat olleet vanhat viime asuntoon hankitut, ja sijainneet aika lailla niissä kohdissa, mihin ne muuttopäivänä laskettiin).

sisältö kannettu muihin pakastimiin ja parvekkeelle, ja sulatus alkaa

Pakastimen sulatuksessa ei tullut vastaan isompia ylläreitä, mutta kanien alta löytyi vielä yksi kestokassillinen broilerinsydämiä ja kokonaisia kanoja minkä olin unohtanut. Pakastimen sulatuksen yhteydessä kaikki loput pakasteet viimeisiä isoja kaneja lukuunottamatta sijoitettiin keittiön pystypakastimeen. Nyt tiedän tarkalleen missä lokeroissa minulla on vanhimmat pakasteeni, ja mitä minulla on. Nyt ne onkin helppo syöttää pois seuraavien joukossa. Ja jottei kanien olo kävisi liian yksinäiseksi autotallin isossa arkussa, tänään sinne pitäisi tulla jo "pieni" täydennyskuorma. Koirien liharinki on ehkä yrityksenä kuopattu koronan myötä, mutta yrittäjät ilmoittivat tekevänsä tällä viikolla taas pienen kierroksen, jolle voisivat toimittaa lihoja. Huomattuani Turun listalla, en voinut vastustaa kiusausta, sillä heidän kauttaan saadut lihat ovat aina kuuluneet meidän lauman lemppareihin. Tilaus umpeutui juuri ennen kuin kuultiin että joudutaan karanteeniin. Onneksi Mellu lupasi toimia minun kuriirina, niin en joutunut perumaan tilaustani. Minun piti odottaa, että kaikki vanhat on syötetty ensin pois, mutta ei kai 45 kiloa lasketa... Ehkä tänä vuonna lupaan, että en edes koita luvata missään vaiheessa olla ostelematta juttuja laumalle.

Matelijabunkkerin kaappia

Matelijabunkkerin takaseinällä on koko seinän mittainen peiliovinen liukuovikaapisto, joka vetää sisäänsä vaikka ja mitä. Sitä hyödynnettiinkin paljon muuton yhteydessä, kun matelijabunkkeriin tarvittiin tilaa työskennellä ja laittaa terraarioita. Sinne tulikin laitettua ensisijaisesti kaikki vähänkään aiheeseen liittyvä, mikä ei mennyt sillä erää suoraan terraarioihin. Sekä näemmä joitain vielä puhdistamattomia kuljetuslaatikoita ja muuta sälää, mikä vain piti saada käsistä äkkiä jonnekin, kuten nyt kaappia tarkemmin läpi käydessä tuli huomattua. Eilisen aikana tulikin tyhjennettyä kaappia, yhdisteltyä saman tyylisiä eri nyssäköihin päätyneitä tavaroita yhteen, pestyjä bokseja ja varmistettua että kaikkiin löytyy myös kannet. Tarkistettua tuotteiden päiväyksiä - ja tosiaan testattua ne kaikki sähkölaitteet. Samalla tuli myös muun muassa vihdoinkin viritettyä ledivalot hämähäkkihyllyyn. Hämähäkit itsessään eivät tarvitse lisävalaistusta, mutta onhan katselulemmikeiden kohdalla ihan plussaa, jos eläin on paremmin nähtävissäkin. 

Spooky ei ole vielä kokonsa puolesta valmis muuttamaan, mutta en malttanut olla sisustamatta jo senkin seuraavaa terraariota.

Kissanvessaprojekti on käynnissä vasta lähinnä ajatuksen tasolla, koska sattuneesta syystä en voi vain rynnätä kauppaan ostamaan tuotteita, joita tarvitsen toteuttaakseni visioni. Mikä on oikeastaan ihan hyväkin, koska vessa-asioita ei ole hyvä mullistaa kerralla, jotta kissoilla on aikaa ilmaista mielipiteitään uudistuksista ja niiden suunnista. Ensimmäinen tulossa oleva muutos on se, että kodinhoitohuoneen kahden pienemmän edestä kuljettavan tilalle on tilattu yksi iso, ja sen eteen iso hiekkalaatikon edusmatto. Etenkin Mauno on selvästi alkanut vältellä kissoille ensin hankittua Modkat-kissanvessaa, joka on pojalle turhan pieni. Tuo nyt tilattu yksi iso vessa menisi mittojen mukaan hyvin kodinhoitohuoneen tason alla olevaan syvennykseen, ja elleivät mitat kauheasti hämää, sielä pitäisi olla isommallekin kissalle paremmin tilaa hakea hyvää asentoa ja peitellä. Olen myös alkanut haaveilla edestä kuljettavaa kissanvessakaappia olohuoneeseen, koska se olisi paitsi paremman näköinen, se estäisi sen, ettei vessasta hypätä suoraan sohvalle pyyhkimään siihen peppua, jos peppuun on jäänyt kiinni kakkaa (onneksi tämä tapahtui vasta kerran, ja onneksi on tekstiilipesuri). Toinen kodinhoitohuoneen vessoista ja olkkarin vessa ovat kuitenkin talouden suosituimmat vessat, miksi en edes harkinnut niiden vaihtamista yhtäaikaa. 

Tänään päästään toivottavasti askartelemaan uutta kiipeilypuuta olohuoneeseen, sillä Postin viestin mukaan seuraavien Zooplus pakettien pitäisi olla täällä tänään. Karanteenipuuhailu siis jatkuu.    

Ja meinasin melkein unohtaa: frettihuoneen yhteydessä olevan varastohuoneen inventoinnin yhteydessä pääsin aloittamaan myös pentupaketin kasaamisen. Pääsiäisen aikaan minusta kun tulee ihan oikea kissakummi, kun lähipiirissä odotetaan nyt kissavauvaa <3 Meille kun tahtoo kertyä niin paljon kaikkia eläinjuttuja aina, että lupasin katsoa täältä pennulle vähän boksia, valjaita, leluja ja muuta, ettei tarvitse sitten ihan tyhjästä lähteä kaikkea hankkimaan. 

Lunta tupaan

Tänään päätin yllättää junnut tuomalla lunta tupaan. Talviulkoilu ei ole meillä kaikkien lempitouhua, ja ajattelin että näin tyypit saisivat tutkia uutta elementtiä porukalla. Koska sisään tuotuna lumella on paha taipumus sulaa vielä vielä nopeammin kuin Turussa yleensä, lumileikkitilaksi valikoitui kylpyhuone. Olen muistaakseni aiemmin blogissa maininnut, kuinka meillä on nykyään koti jaettu kahtia niin, että yläkerta on junnujen valtakuntaa ja alakerta mummujen. Koska kylpyhuone sijaitsee alakerrassa, on se myös tilana junnuille ihan uusi. Tutkittavaa riitti siis paitsi lumen, myös kylpyhuoneen ja sen yhteydessä olevan saunan muodossa. Siinä menikin siis hetki, ennekuin tila oli saatu kokonaisuudessaan tutkittua niin, että lumeen maltettiin keskittyä pikaista nuuhkaisua enempää. 

Sisko väittää, että meidän junnut ovat keskenään ihan samannäköisiä. Ymmärrän sen hetkittäin.

Lumenkuskaukseen käytetty pyykkipalju oli kanssa jännä.

Kun kylpyhuoneen kartoitus oli saatu valmiiksi, Mallu havaitsi ensimmäisenä että tätä lattialle kasattua valkoista yhdistettä voi ihan oikeasti kaivaakin. Sen jälkeen lumivuoreen alkoi ilmestyä tunneleita myös Mitellan ja Lystin toimesta. Vähän kinosten päällä käytiin myös pomppimassa ja keräämässä hepulia. 

Vappu ei ole meidän ketterin neiti, mutta sinnikkyys auttaa pitkälle

Vähän piti Mitellankin vuorotella takakäpälien kanssa, etteivät ihan kastu sulamisvedessä.

Ihan kaikkia lumivuori ei kuitenkaan vakuuttanut, eikä etenkään se, että se sulaessaan alkoi muuttua loskaksi, ja loska on paitsi kylmää, myös märkää. Etenkin Huisku pyrkikikn parhaansa mukaan kiertämään vuoren, ja sen päältä sinkoavat kastuneet nuorimmaiset. Onneksi neidit oli tuotu alas boksilla, mihin pääsi vähän kuivattelemaan ja kellahtamaan pitkäkseen. 

Vappu ihmettelee

Lysti haikailee jo seuraavalle tasolle (ja hyppäsikin sinne heti kuvan jälkeen)

Lumileikkien ohella etenkin Lysti ja Mallu kunnostautuivat myös vuorikiipeilyssä, sillä pitihän kylpyhuoneesta tutkia myös taso sekä saunan lauteet. Ihan ylimmälle lauteelle asti ei näissä tutkimuksissa kuitenkaan edetty. Tämän kuntoilurupeaman pääteeksi olikin taas hyvä hetki siirtyä takaisin päiväunille.

Lumimyrsky

Jussin äiti soitti eilen illalla huolestuneena, että meille päin on tulossa lumimyrsky. Hän kyseli kovin, miten täällä on auraus järjestetty, ja olemmeko jo ehtineet hankkia sen lumikolan. Tämä kun oli ensimmäinen kerta täällä asuessamme kun lunta oli oikeasti tulossa paljon. Kotimme sijaitsee yksityistien varrella, joten kaupunki ei huolehdi sen auraamisesta. Mikäli olisi ollut normaali viikko, ja minun olisi pitänyt lähteä ajamaan viiden pintaan navetalle, olisin ollut itsekin huolissani. Tiestä on kyllä tehty auraus-sopimus, mutta sitä ei ollut vielä tarvinnut aurata kertaakaan tämän talven aikana, niin en tiennyt, mihin aikaan se yleensä avataan. Turussa ei ole ollut autoilu-urani aikana montaakaan lumista päivää, joten lumi on minulle kaikkiaan ajaessa täysin uusi elementti. Nyt pystyi kuitenkin toteamaan, ettei sillä ole lopulta niin väliksi, pääsemmekö me liikkeelle vai emme, sillä olemme jokatapauksessa karanteenissa. Odotamme kyllä useampaa kotitoimitusta, mutta niissäkään ei ole mitään oikeasti elintärkeää (lähinnä virvoitusjuomia ja ei vielä kriittisiä eläintarviketäydennyksiä). 

Harvinaisen luminen maisema

Aamulla olikin jännä katsoa ulos. Lunta oli tosiaan enemmän mitä muistan aikuisiällä nähneeni kertailmestyksenä, ja lisää sateli tasaiseen tahtiin. Koko pihan peitti tasainen yli parikymmenen sentin kerros - ja me emme ole vielä ehtineet hankkia sitä lumikolaa. Pienemmän lumentyöntimen sentään jo, ja se pääsisikin aamusta töihin. Loppuviikoksi kun on luvattu kovia pakkasia, ei noin paksua vetistä lumipatjaa arvaa päästää jäätymään autotallin edustalle, siltä varalta että tulisi oikeasti pakottava tarve päästä jonnekin. Sen lisäksi olenkin jo tainnut mainita, että niissä Zooplussan paketeissa on tulossa myös yksi uusi kiipeilypuu, ja nyt en todellakaan haluaisi, että sen sijaan postilaatikkoon ilmestyisi lappu, että lähetystä on yritetty toimittaa, mutta toimituksen epäonnistuttua se on viety postiin. Tällä hetkellä se kun harmittaisi tavallistakin enemmän, sillä karanteenin takia myös postin palvelupisteet ovat saavuttamattomissa sunnuntaihin asti. Eli ei muuta kuin lapion varteen. Jussi hoiti suurimman osan urakasta, ja minä ulkoilutin samalla tyyppejä ja välistä vaihdettiin hetkeksi.

Mitellan lumisukellus

Hyvin hämmentynyt Mauno

Ensin ulos pääsivät junnuista Mitella ja Lysti, ja Maunolla ehti tulla taas kova huoli siitä, että pääseekö hän ulos enää ikinä, kun koko ajan on vain muiden vuoro. Kumpikaan freteistä ei kuitenkaan ihan vakuuttunut muuttuneesta maisemasta ja lumipaljoudesta, joten haettiin neitien jälkeen Maunokin vielä ulos. Mauno otti ensin muutaman varovaisen askeleen eteenpäin, ennenkuin lumipaljous iski todenteolla pojan upotessa lumeen melkein kainaloita myöten. Sekään ei olisi ehkä vielä täysin pysäyttänyt suurta tutkimusmatkailijaa, mutta kun sitten äkkiä vielä räsähti, kun lunta tippui oksilta maahan, Maunolta pääsi pieni itku ja hän totesi varmimmaksi palata sisälle.  

Vappu, Löllö & Minttu

Voit pussata päpälää nyt -Minttu

Eivät ne paketit kuitenkaan tulleet vielä tänään, vaan odotus jatkuu. Toimituksen venymisen huomiselle varmistuttua ja talouspaperin loputtua Jussi alkoi taas haaveilla kauppajutuista. Kauppojen kotiintoimituksissa on useamman päivän viiveet, mutta yksi ystävä lupasi että voi käydä meidän puolesta kaupassa, ja laittaa ostoskassin kaupan pihalla Jussin auton perään. Jussin autossa kun on sähköinen peräluukku, ja se on erillään muusta autosta, joten lastaus sinne oli mahdollista hoitaa ilman että joutui edes koskemaan mitään samoja pintoja. Vaikka olemme molemmat yhä oireettomia, karanteeni on kuitenkin syytä ottaa vakavasti. Mutta nyt jääkaappi on taas täydennetty ja näätäsotkujen siivous onnistuu tuttuun tapaan. 

Takapiha alkaa muistuttaa lapsuuden jouluisia postikortteja

Eilisen ja tämän päivän aikana sain aikaiseksi pureutua myös yhteen koko ajan akuutimmaksi käyneeseen ongelmaan, eli seuraavaan pieneläimen työssäoppimiseen. Yleensä pieneläimen työssäoppimispaikkoja löytyy melkein yhtä hyvin kuin tuotantoeläinpaikkojakin, sillä esimerkiksi koirahoitolat työllistävät todella paljon opiskelijoita. Nyt kuitenkin kun ihmiset ovat etätöissä eivätkä voi koronan takia matkustella, tuntuu kuin vähintään kaksi kolmasosaa mahdollisista harjoittelupaikoista olisi kadonnut savuna ilmaan. Eilen tuli vastaan se piste, kun tunsin olevani asian suhteen umpikujassa, ja kun en enää muuta keksinyt, laitoin opettajalle soittopyynnön, jotta saisin apua ideointiin, ja kirjoitin ongelmastani omalle Facebook-seinälleni. Kaverinipiirini kun koostuu kuitenkin pitkälti eläinihmisistä, ajattelin että joku ehkä keksisi, mistä lähteä kyselemään. Siinä kohtaa kun opettaja soitti, olikin ihana kun ongelman pohtimisen sijaan pääsinkin ilmoittamaan, että sopiva työssäoppimispaikka löytyi jo, ja pyytämään tekemään koulutussopimuksen. Käytännössä tämä tulee tarkoittamaan, että helmi-maaliskuulle tulee ajettuja kilometrejä enemmän kuin itselleni ikinä aiemmin - mutta en valita, sillä tiedossa olevassa paikassa on tuttu työpaikkaohjaaja ja oikeasti hyvä määrä mitä erilaisimpia eläimiä. 

Merkinnät kuntoon

Eilen jatkettiin kodin to-do -listan purkua, ja edettiin matelijabunkkerin kyltteihin. Etenkin myrkyllisten eläinten asumusten tulisi aina olla hyvin merkittyjä, sillä onnettomuustilanteissa merkinnällä voi olla oikeasti väliä. Mikäli pelastushenkilökunta joutuu tulemaan asuntoon esimerkiksi tulipalon tai sairaskohtauksen myötä, voi olla turvallisuuskysymys tietää, mitä myrkkyjä asunnossa on. Vaikka meidänkin myrkylliset eläimet ovat myrkyiltään varsin mietoja, minkä tahansa myrkyn kanssa on aina olemassa anafylaktisen reaktion riski. Ja mikäli oikeasti niin paska nakki kävisi, että esimerkiksi tulipalon aiheuttama lämpöaalto olisi hajottanut täällä terraarion, ja joku tulisi sammutustöissä purruksi, kyllä sekin on varmasti ihan kiva tieto, että laji on sellainen jonka puremasta selviää todennäköisesti kipeällä paikallisturvotuksella, sen sijaan että joutuisi pidempään odottamaan tietoa siitä, kuinka pahasti kävi, kun käsi turpoaa ja kirveltää. Kyllä sitä itsekin flunssaoireiden ilmetessä kuulee ihan mieluusti, että kyseessä on vain flunssa eikä korona niin pian kuin mahdollista. Ja koska lievimmätkin myrkyt mukaanlukien merkittäviä terraarioita oli joka tapauksessa useampia, meillä oli ollut jo pidempään tarkoituksena merkitä ne kaikki. Sillä jos miettii vaikka jotain huomattavasti kivempaa ja toivottavasti todennäköisempää skenaariota, että joskus pääsisi taas yhdessä Jussin kanssa matkalle, lauman hoitoon jättämistä ja hoito-ohjeiden kohdentamista auttaa huomattavasti että hoitajan on helppo tarkistaa lajit. Voin nimittäin rehellisesti myöntää, että en itsekään välttämättä erottaisi kaikkia meidän hämähäkkejä, niin voin hyvin kuvitella, että lomahoitajallakin voisi käydä työstä painaa mieleen kaikki meillä olevat lajit yhdeltä istumalta. 

Valmiita kylttejä

Olin jo hieman pohjustanut työtä tammikuun ensimmäisenä päivänä listaamalla kaikki meillä olevat lajit tänne blogiin. Sen myötä nimilappujen teko oli helppo aloittaa koneella ilman tarvetta käydä herppihuoneen puolella tarkistamassa ettei kukaan ole unohtumassa. Jussi on pyörittänyt kaikenlaisia taulukoita huomattavasti minua enemmän, joten hän alkoi muokata nimilappuja yhtenäiseen muotoon. Kaikkien lajien osalta tarkistettiin ajantasalla olevat tieteelliset nimet, jotta ne saatiin nimilappuihin, ja Jussi pyrki kaivamaan kaikille myös suomenkieliset yleisnimet, olkootkin että joillain lajeilla ne ovat selvästi vakiintunemmat kuin toisilla. Jo ensimmäisenä päivänä listausta tehdessä konkretisoitui että osa hämähäkeistä on jäänyt nimeämättä. Yhdessä kohtaa Jussille tuli niin paljon slingejä, eli hämähäkinpoikasia, jotka olivat keskenään hyvin samannäköisiä ja joissa kuolleisuus oli isompi, että tulin luovuttaneeksi. Nyt kuitenkin riskialttein pikkupoikasvaihe on kaikilla takana, ja kaikki yhtä lukuunottamatta alkavat olla aikuisterraarioissa, joten totesin että on tullut hyvä hetki nimetä loputkin. Aiemmin nimettömistä tuli Nukkemestari (Poecilotheria metallica), Baloo (Monocentropus balfouri), Spooky (Heteroscodra maculata) ja Dolph Lungren (Heterometrus petersii). 

Leikattujen suikaleiden asettelua

Laminointi käynnissä

Bunkkerin varoituskyltti

Jussin saatua listan valmiiksi oli taas minun vuoroni, kun tuli aika leikkiä saksilla. Kaikki nimilaput piti leikata ensin erilleen paperista, että ne saatiin asetettua laminointikalvon väliin, ja sitten leikata uudelleen laminoinnin jälkeen. Laminointi on nimilappujen kanssa aika välttämättömyys, sillä yksi iso syy sille, miksi meillä oli ihan liian paljon merkitsemättömiä terraarioita olivat monet aiemmat väliaikaismerkinnät. Erilaiset paperilaput, teipit tai tussimerkinnät eivät ole useinkaan kestäneet ja pysyneet menossa mukana, kun eläimiä on vaihdettua kasvun mukana isompiin purkkeihin, ja kun kaikki purkit sen jälkeen vielä muutettiin. Moni paperilappu oli myös tuohoutunut sumutettaessa tai repeytynyt muuten. Laminoituna laput kestävät paremmin roiskeita ja siirtämistä.

Tarpeellisten ja asiallisten terraariomerkintöjen, postilaatikkomerkintöjen ja varoituslappujen lisäksi tuli samalla printattua ja laminoitua myös muutama hupikyltti kissanvessoihin. Vaikka onhan se toki aiheellista varoittaa, ettei kukaan mene vahingossa syömään kissankakkaa ja saa pahimmillaan toksoplasmoosia. Selvästi mahdollisesti hyvinkin vaarallista biologista materiaalia niissäkin on. 

En voinut vastustaa kiusausta, kun tämä kuva tuli myrkky-symbolia etsiessä vastaan

Tätä projektia on lykätty niin pitkään, että tuntuu hyvältä että se on nyt tehty. Facebookin puolella kaveri vielä ehdotti, että talon uloskäyntien lähelle voisi vielä tehdä pelastushenkilökuntaa varten laminoidut kortit, joihin myrkyllisten eläinten sijainnit on merkitty. Ajattelin viedä ajatuksen vielä askelta pidemmälle, ja merkitä siihen myös muut tilat, joissa meillä on eläimiä. Toivon saavani ne aikaiseksi hieman nopeammalla aikataulalla mitä muuhun kylttisavottaan meni ideasta aloitukseen. 

Kylttien kiinnittämisessä oli kanssa oma operaationsa

Terraarioprojekteja

Korona-altistumisesta on nyt neljä päivää, ja eilinen testi tuli negatiivisena takaisin. Se ei takaa vielä mitään meidän osalta, mutta se oli silti huojentavaa kuulla. Jos en ole ainakaan eilen erittänyt virusta niin, että se olisi ollut havaittavissa testillä, se tarkoittaa toivottavasti myös sitä, että olen tuskin pystynyt levittämään sitä eteenpäin. Olemme Jussin kanssa molemmat myös yhä oireettomia.

Tänään onkin sitten palattu niiden askareiden pariin, mitä meidän piti tehdä jo eilen ennenkuin korona sotki ajatukset, eli bunkkeripäivityksiin. Tämän viikonlopun to-do -listalla oli tokeegekko Mondon uuden terraarion sisustaminen ja Mondon siirtäminen sinne. Mondon terraariota laittaessa kuitenkin vähän innostuin, ja sisustin samalla kolmelle seuraavana siirtovuorossa olevalle hämähäkille isommat terraariot. Niistäkin moni kun on tullut niin pieninä, että ne ovat menneet ensimmäiset vuodet pakasterasian kokoluokkaa olevissa purkeissa, jotta ne on ollut ylipäätään mahdollista paikallistaa asumuksistaan. Tämän päiväisten siirtojen jälkeen enää yksi junnu on vanhassa hattarapurkissa, ja kaikilla muilla on jo vähintään kolmekymmentäsenttiset kuutiot.

M. balfourin uusi kämppä

P. metallican uusi asunto

Mondon uusi isompi koti

Lotta-Päivin asunto.

Tänään ohjelmassa olisi vielä päivittää lajitiedot kaikkiin bunkkerissa oleviin terraarioihin, mutta Jussille iski kissahalvaus kesken projektin. Niinpä nyt odotamme, että Jussi pääsee ylös sohvalta, jos hän enää pääsee ylös sielä. 

M. balfourin vanha ja uusi asumus vierekkäin

Lotta-Päiviä ohjastetaan uuteen asumukseensa

Vakava-asteinen kissahalvaus

Kotikaranteenissa

Aamulla puhelimessani oli viesti. Lähipiirissäni oleva ihminen oli saanut positiivisen koronatestituloksen. Ihminen jonka kanssa olin viettänyt keskiviikkona useamman tunnin. Tai oikeammin sekä minä että Jussi olimme viettäneet. Päässä alkoi pyöriä monenlaisia asioita samalla kun täytimme omaoloa ja luimme ohjeistuksia. Aika pian kävi selväksi, ettei oireettomana pääse testiin, ja kaikkien mahdollisesti altistuneiden kehoitetaan pysymään kotona karanteenia vastaavissa olosuhteissa kymmenen vuorokautta altistumisesta. Vaikka en yhtään epäillytkään saamaani viestiä, tuntui silti jotenkin järjenvastaiselta, että sitä voisi vain jäädä 1,5 viikoksi kotiin ilman testejä ja virallista ohjeistusta siksi että ystävä laittoi meseviestiä. Etenkin Jussi kuitenkin linjasi heti, ettei näe tilanteessa muuta vaihtoehtoa, sillä hän ei voi altistaa potilaita. Asiaa hetken sulateltuani soitin itsekin työpaikkaohjaajalle navetalle, että on ehkä parempi, että olen ensi viikon poissa.

Kotoilua ja lepäilyä - kissoista mikään ei voisi olla parempaa

Kun puhelin sitten muutamaa tuntia myöhemmin soi, ja jäljittäjät ilmoittivat että meidän osalta on tehty päätös virallisesta karanteenista, se tuntui oikeastaan ennemmin huojentavalta kuin ahdistavalta. Ei tarvinnut enää miettiä, tekeekö asiassa oikein, kun sähköpostiin tuli tarkat toimintaohjeet siitä, mitä nyt sopii tehdä ja miten olla. Samalla meille tarjoutui mahdollisuus päästä testiin, vaikka puhelimessa jo sanottiin että tässä vaiheessa (muutama päivä altistumisesta ilman oireita) väärän negatiivisen riski on vielä niin iso, ettei negatiivinen testitulos lyhentäisi karanteeniaikaa. Päätimme kuitenkin mennä testiin molemmat, jotta mahdollinen positiivinen testitulos saataisiin mahdollisimman nopeasti.

Vappu ja Nutsku auttavat takan kanssa (kuvan tärähtäneisyys voi osaltaan selittää, miksi kissoista voi välillä tulla enempi kuvia kuin nääpistä...)

Kaapeissa on onneksi hyvin ruokaa niin ihmisille kuin eläimillekin, ja akuuteimmat puuttuvat saatiin pihaan pudotetussa ruokakassissa, kun Jussin porukat kävivät Turussa asioilla. Ensiviikon tarpeet tilattiin kotitoimituksella alkuviikoksi (Ainolle ylläriksi ensi viikon kuormaan otettiin myös Ainon lempparia, eli Ziwipeak kanaa). Zooplussalta tilattiin jo ennen uutista lisää kuivikkeita ja ruokia bunkkerin väelle ja vähän kissoillekin. 

Uusi kissahylly mahdollistaa vakoilun ihan uusista kulmista

Nyt meillä on sauna lämpiämässä ja kaikki on oikeastaan ihan hyvin. Meillä on ihana koti, lauma seurana ja riittävästi ruokaa kaikille. Nyt kun karanteenimääräys tuli viralliselta taholta, Jussi on myös oikeutettu karanteenipäivärahaan, joten tulonmenetys niistä töistä mitä ei voi tehdä etänä ei ole niin suuri. Toki kumpikaan meistä ei voi olla täysin miettimättä, olemmeko saaneet tartunnan, ja ehkä vielä isompana, jos olemme, olemmeko ehtineet levittää sitä eteenpäin. Mutta juuri nyt emme voi muuta kuin pysyä kotona ja odottaa. Ja tällaisinä hetkinä olen uudesta kodista iloisempi kuin ikinä.

Seikkailija Mauno

Meidän ulkoilua kammoavasta ja pihalla ääniarasta kollipojasta on kasvanut uudessa kodissa ihan eri kissa. Maunosta on tullut nuori isäntä, jolle on erittäin tärkeää päästä tarkistamaan tiluksiaan niin usein kuin mahdollista. Mikäli ulos viedään ketä tahansa muuta, voi nähdä kuinka Mauno pörrää ikkunan takana häntä nykien ja huutaa mi!mi!mi!, joka on Maunon tapa ilmaista, että minä kanssa. Ja koska asia on on Maunolle niin tärkeä, niin keskimäärin joka toinen ulkoiluista tehdään Maunon kanssa.  

Ensin mennään takaterassilta kohti saunaa

Maunolle tärkein ja rakkain on talon takaa alkava metsä. Sen polut ja sammalmättäät ovat pojan ominta aluetta, ja sinne hangataan leualla myös tärkeimmät merkkipaalut naapurien kissoille tiedoksi. Etenkin pihasaunan takaa alkavat polut käydään katsastamassa lähes joka kerta. Itsekin pidän metsästä melkein jopa enemmän kuin etupihan puutarhasta (vaikka sekin on ihana), joten en laita ollenkaan pahitteeksi pojan reittivalintoja. 

Sitten pihahuussin ohi

Meidän kaikkien harmiksi siskonmuksuja ei uskalla päästää vielä ilman aikuista Maunon kanssa ulos, sillä innostuessaan Mauno rakastaa spurttailla, ja tarkistaa polkujen lisäksi myös pöpelikköjä. Niinpä joululomalla Maunosta oli täysin epäreilua, ettei vähintään tunnin ilman valjaita ulkoilu koskenut kaikkia lapsia lajiin katsomatta, vaan oli rajautunut siskon lapsiin. Mauno kävikin monesti ikkunan takana puskemassa ikkunan pieliä ja komentamassa siskonlapsia hakemaan sen mukaan leikkeihin - jonka myötä itsekin lähti sitten usein pojan kanssa ulos, jos olin suinkin ehtinyt hereille siinä vaiheessa.  

Ja sielä se on: Maunon taikametsä

Tänään meillä oli erityisen jännä ulkoilu, sillä metsä oli ihan täynnä lintuja ja niiden ääniä. Melkein mihin tahansa mihin päänsä käänsi, kuului sirkutusta tai joku lehahti lentoon. Monessa kohtaa Mauno halusikin vain istua ja ihmetellä tätä kaikkea. Suurena metsästäjänä Mauno kun toki tietää, että suurimmat ja parhaat lintu- ja hiirisaaliit saa näätähuoneesta, joten lintuja ei tarvitse koittaa napata valjaissa ollessaan - mikä tuskin edes onnistuisi, kun hihnan päässä on hidas, kömpelö ja äänekäs ihmiseläin.  

Sielä on hyvä istua

Ja ihmetellä silmät suurina

Siskonmuksutkin kyllä lomalla jo kovasti opettelivat kissan palvelusväkenä toimimista.

Katsaus viime vuoteen

Itselläni pudotus pois tutuista arkirutiineista ja vakiintuneista kuvioista tapahtui jo ennen kuin korona ehti rantautua Suomeen. Kun suljin työpaikkani oven perässäni 31.12.2019, tiesin että seuraavasta vuodesta tulisi jotain täysin erilaista ja poikkeavaa. Oltuani lähes päivälleen seitsemän vuotta varastohommissa, odotin innolla tammikuussa alkavia eläintenhoitajaopintoja, sekä sitä, että ensimmäistä kertaa vuosiin en tiennyt tarkalleen, mitä kaikkea arkeni tulisi olemaan. Se kuinka poikkeava vuodesta tulikaan valkeni sitten pikkuhiljaa. 

Tammikuu

Koulu alkoi. Sitä ennen pidin tammikuun ensimmäisen viikon lomaa, ja vain fiilistelin tulossa olevia muutoksia. Koulussa opeteltiin ajamaan traktoria, mikä jännitti alkuun todella paljon, ja oli hyvänä lähtölaukauksena pois omalta mukavuusalueelta astumiselle. Korona oli vasta jokin juttu mikä tapahtui jossain kaukana. Harrastusrintamalla elettiin siis normaalisti: oltiin esittelemässä frettejä Peten Koiratarvikkeen Pirkkalan myymälässä ja käytiin näyttelyssä. Alettiin odotella sijoitustytymme Mallun kiimaa ja havahtua siihen, että Miikkis alkaa oikeasti olla aika pappa. 

Toinen koulupäivä

Helmikuu

Miikkis, Justiina ja Itsy käytettiin pappa ja mummutarkeissa ja Vappu sai ensimmäisen hormoni-implanttinsa. Miikkiksen, Itsyn ja Vapun kanssa ei tullut isompia ylläreitä, mutta Justiinalle tuli lähete isompaan hammasoperaatioon, ja sen varpaasta poistettiin patti, josta lähetettiin koepala patologille. Patologinen tutkimus osoitti kasvaimen pahalaatuiseksi, joten loppukuusta Justiinalta lähti katkenneiden kulmurien juurien ohella myös yksi varpaista siinä toivossa että onnistuisimme kitkemään kasvaimen juurineen ennenkuin se lähettää etäpesäkkeitä. Tässä onnistuttiinkin ilmeisen hyvin, sillä vaiva ei ole ainakaan toistaiseksi uusinut. Helmikuussa kävimme myös vuoden toisessa näyttelyssä, jota emme vielä siinä vaiheessa arvanneet samalla vuoden viimeiseksi. 

Reipas potilas Justiina

Maaliskuu

Mallua päästiin astuttamaan ja sitä kautta alettiin jännäämään koska Sariannalla piippaa. Koulun osalta sain sovittua kolme ensimmäistä työssäoppimista, mutta samaan aikana koronatilanne eteni siihen pisteeseen, että kaikki muut menot alkoivat peruuntua, ja koulu siirtyi ensimmäistä kertaa etäopetukseen. Tilanne harmitti, sillä olin odottanut koulun mukanaan tuomia uusia sosiaalisia kuviota, mutta samaan aikaan olin kiitollinen siitä, että meillä kaikki oli pandemian alun aiheuttamasta sekavuudesta huolimatta varsin hyvin. Etäopetus takkuili alkuun hieman, mutta pian kaikki oppivat käyttämään uutta opetusympäristöä. Peruuntuneiden tapahtumien myötä keväältä tippuivat pois niin messut kuin näyttelytkin.

Ensitreffit näätähuoneessa

Huhtikuu

Mallun tiineys varmistui, ja sain ensimmäisen työssoppimiseni pakettiin. Huhtikuu täyttyikin karitsoista, lampaista ja Mallun mineistä. Itselläni ei ollut entuudestaan käytännössä mitään kosketuspintaa lampaisiin, joten neljä viikkoa lampolassa opetti minulle todella paljon uutta. Samalla lampola tarjosi erittäin miellyttävän pakopaikan tautihässäkästä: eläimet on hoidettava tapahtui mitä tahansa, ja kun ei tapahtunut oikeastaan mitään muuta, välillä tuli tehtyä pidempääkin päivää esimerkiksi kerintöjen aikaan. Kuun puolivälissä pakattiin Mallu autoon ja vietiin Sariannan luo mammailemaan. Mallun tiineyden kanssa kaikki ei kuitenkaan edennyt ihan ongelmitta, eikä synnytys käynnistyttyään edennyt kuten sen olisi kuulunut. Mallun synnytettyä kaksi kuollutta pentua ja supistusten sitten loputtua, päädyttiin Mallu viemään hätäsektioon. Sektiolla ulos saatiin vielä kuusi elävää ja yksi kuollut pentu. Sektion jälkeen asiat lähtivät kuitenkin onneksi sujumaan, ja Mallu alkoi heti imettää ja toipui ihan uskomattoman nopeasti.

Kevään ensimmäisiä ulkoiluja

Mallu ja minit leikkauksen jälkeen

Toukokuu

Mallun pennut kasvoivat, ja itsellä kasvoi kunto ollessani toisessa työssäoppimispaikassani koirahoitolassa. Vaikka koirahoitolassa oli huomattavasti normaalia hiljaisempaa, päivähoitolaisia riitti onneksi jonkin verran. Ulkoilusäät vaihtelivat räntäsateesta lähes helteisiin päiviin, ja osan toukokuuta olikin jo täysi kesä. Odotin innolla myös kolmatta sovittua työssäoppimistani, mutta harmikseni se peruuntui, kun paikka linjasi ettei uskalla koronan vuoksi ottaa ollenkaan uusia ihmisiä kesäkuussa. Tässä kohtaa toukokuuta oli enää viikko jäljellä, joten päätin siirtää kesälomani kesäkuulle, ja sainkin sovittua uuden työssäoppimispaikan heinä-/elokuulle, jossa olin alkuun ajatellut pitää lomani. Vanhan kotimme putkiremontti alkoi lähestyä, ja väistöasuntoa miettiessämme törmäsin aivan ihanaan myytävään omakotitaloon. Uskoimme talon olevan täysin budjettimme ulottomattomissa, mutta koska kyseessä oli ensimmäinen talo johon olimme molemmat ihastuneet, päätimme kokeilla onneamme pankin kanssa.

Mallun minit 5 viikkoisina

Kesäkuu

Muutaman viikon neuvottelujen jälkeen pankki näytti lopulta vihreää valoa, ja muuttomme nykyiseen kotiin varmistui. Muuttoajankohdaksi sovittiin elokuun alku. Sen tuntui olevan yhtä aikaa todella pian että ikuisuuden päässä, etenkin kun vanhan kodin pihapiirissä ja naapuriasunnossa oli jo aloiteltu remonttia, ja oma lauma oli selvästi stressaantunut remonttihälystä. Kesäkuu taisi muutenkin olla koronavuoden tapahtumarikkain, sillä sen aikana suoritin myös Kaniinkasvattajien tuotantokanikurssin, järjestin frettien Turun joukkorokotuksen ja olin mukana luovuttamassa Mallun minejä uusiin koteihin. Tuotantokanikurssin käymisestä huolimatta lihakanien ottaminen on tuskin ainakaan lähimmän muutaman vuoden projekti. Turun joukkorokotuksessa taidettiin rikkoa uusi kävijäennätys, sillä osallistujia tuli Turun lisäksi Pirkanmaalta ja Pääkaupunkiseudulta, kun osa muista rokotustapahtumista oli peruuntunut.

Kotiklinikan valmistelua joukkista varten

Heinäkuu

Heinäkuu kului pitkälti kaapeissa ja laatikoissa valmisteltaessa muuttoa. Pakkaamiseen meni taas aikaa yllättävän paljon, vaikkei meillä olekaan olevinaan hirveästi muuta kuin eläintavaraa - eläintavaraa onkin kyllä sitten useamman talouden edestä. Samaan aikaan aloitin kolmannen työssäoppimiseni paikallisen eläinsuojeluyhdistyksen kissatalolla (mikä ei todellakaan tehnyt hyvää pentukuumeelle...). Meille muutti myös yksi uusi perheenjäsen, pieni kotipäästäisopossumipoika Nipsu. Eläinlääkärireissuiltakaan ei täysin vältytty, kun tunnelisammakko Hypnolle tuli kieliongelmia. 

Laatikkojen hamstraus aloitettu

Nipsu matkalla kotiin

Elokuu

Elokuun voi hyvin tiivistää yhteen sanaan: muutto. Olen muuttanut elämäni aikana paljon, mutta tämänkertainen otti niin voimille, että toivon sen olevan yksi elämäni viimeisistä muutoista. Luulin, että homma olisi mennyt jo jouhevasti tutulla rutiinilla, mutta sitä tuli pian huomattua, että emme ole ikinä ennen muuttaneet yhtä isosta kodista yhtä ison eläinmäärän kanssa. Vaikka uusi koti olikin heti mieleinen, ei elokuussa jaksanut vielä mahdottomasti fiilistellä sitä, kun keskittyi saamaan eläintiloja kuntoon. 

Yksi eläinkuormista matkalla kohti uutta kotia

Väsynyt remppamies frettiturvallistamassa portaikkoa

Syyskuu

Syyskuussa toivuttiin muutosta ja vähän muustakin. Itsy joutui syyskuussa pernanpoistoleikkaukseen, jossa paljastui pernan ja vatsanpeitteiden väliin päätynyt monta senttiä pitkä puinen vierasesine. Miikkis puolestaan oli antibioottikuurilla anaalirauhastulehduksen vuoksi. Samaan aikaa talosta alkoi kuitenkin muodostua koti, ja sen myötä päätimme tehdä yhden kauan vaiheessa olleen asian: laskea Snurren ja Esterin tuhkat. Tähän asti ne olivat olleet kotona kaapissa, koska sopivaa paikkaa ei ollut ollut. Nyt ensimmäiset mummuskat lepäävät kotipihassa alppiruusujen keskellä. Koulussa oli vaihteeksi enemmän teoriaa, kun elokuussa alkaneet eläinten hoito ja hyvinvoinnista huolehtimis- ja hevoskurssit jatkuivat. Syyskuun lopulla alettiin kuitenkin siirtyä taas enemmän käytäntöön, kun minulla oli ensin opintoihin kuuluvat neljän päivän sikalapäivystys, jonka jälkeen aloitin työssäoppimisen tallilla. Meille muutti kaksi kodinvaihtajana tullutta nelivarvaskilpikonnaa Rafaella ja Donatella.

Syyskuun lääkekattausta

Snurren ja Esterin lepopaikka

Lokakuu

Itsyn kanssa lähdettiin taas eläinlääkäriin, tälläkertaa hampaiden takia. Hampaita jouduttiin poistamaan yksi alhaalta. Työssäoppiminen tallilla yllätti raskaudellaan ja olin ensimmäiset viikot fyysisesti täysin rikki, poikki ja pinossa, ja koitin saada väsymyksestä huolimatta hoidettua myös oman lauman kunnialla. Onneksi Jussi oli apuna niinä päivinä, kun olin eniten poissa pelistä. Puolivälissä kuuta kroppa teki sitten tenän, ja minulle tuli pakkolomaa flunssan muodossa. Samalla tuli koettua ensimmäistä kertaa koronatesti. Pikkuhiljaa kroppa onneksi tottui ja toipui, ja loppujakso tallilla sujui vähän helpommin.

Väsynyt mie ja maailman rakkain apina Mallu

Marraskuu

Tallijakso tuli päätökseensä, ja sen myötä koin että minulla on jaksamista taas jollekin muullekin kuin pakolliselle. Kuun puolivälissä meille saapuikin kolme hoitokissaa oman jengin jatkoksi. Aluksi oli puhetta, että hoitokissat olisivat täällä kuukauden, ja lähtisivät ennen joulua. Tilanteet kuitenkin vähän elivät, ja hoitokissat ovat täällä edelleen toistaiseksi. Hevosen työssoppimisen rinnalla itselläni oli ollut koko ajan tuotantoeläimen iltaluennot, jotka kestivät vähän hevosen työssäoppimista pidemmälle. Työssäoppiminen kaksiosaisella työpäivällä ja siihen päälle luennot 2-3 päivänä viikossa kuormittivat sen verran, että joulukuun työssäoppimisen sopiminen jäi vähän viime tinkaan. Sain sen kuitenkin lopulta lyötyä lukkoon marraskuun lopussa. 

Hoitokissat Löllö ja Ruttu (ja kuvassa näkymätön Minttu) ovat juuri saapuneet

 

Joulukuu

Joulukuun alkaessa minua hirvitti, miten ikinä tulisin selviämään navettatyössäoppimisen aikaisista aamuvuoroista. En ole ikinä ollut aamuihminen, ja tänä vuonna minun ei ole tarvinnut yrittää sopeutua yhtä aikaiseen rytmiin kuin varastolla ollessa. Heti ensimmäisten päivien aikana huomasin kuitenkin viihtyväni navetalla niin hyvin, ettei lievä unenpuutekaan haitannut. Lehmät ovat ihan mielettömän mukavia otuksia, ja navetalla jossa olen on todella mukava työskentelyilmapiiri. Koulu jatkui työssäoppimisen rinnalla etänä yhtenä päivänä viikossa, ja meidän olisi pitänyt laatia luokkalaisteni kanssa yhteisenä kurssityönä Tallin joulu -joulutapahtuma. Viikko ennen tapahtumaa koronarajoitukset kuitenkin tiukkenivat uudelleen, ja Varsinais-Suomessa tuli voimaan rajoitus maksimissaan 20 hengen ulkotapahmista, mikäli tapahtuma-alue ulkona on rajattu. Niinpä meidänkin tapahtuma päätyi peruttujen listalle. Huolimatta viihtymisestäni navetalla, yksi vuoden 2020 parhaita päätöksiäni oli kuitenkin itselleni varaama kahden viikon joululoma. Se tuli erittäin tarpeeseen, ja sain viettää sen lähes kokonaan sisarusteni kanssa. Kahden viikon yhdessäolon jälkeen olikin melkein haikeaa kun sisko ja veli perheineen lähtivät takaisin Tampereelle arjen alkaessa. 

lemmu <3

Vuosi 2020 näyttää paketoitunakin kaikenkaikkiaan varsin mukavalta. Siihen mahtui paljon uuden oppimista, monia mielenkiintoisia kohtaamisia työssäoppimispaikoilla ja tavallistakin laajempi kattaus erilaisia eläimiä. Silti voisin monen muun tapaan toivoa parempaa uutta vuotta 2021 - minua ei nimittäin yhtään haittaisi, vaikka tästä vuodesta tulisi vielä hienompi.