Eläinystäväni-messuista on nyt viikko, ja nyt on aika sanoa niistä muutama sananen. Itsellä oli tosiaan messuilla taas tuplarooli, ja olin paikalla paitsi bloggaajan, myös lajiesittelijän roolissa esitellessäni frettejä Frettiliiton ständillä. Ensimmäinen hämmennys tulikin jo aamulla ständille suunnatessa, kun lemmikkieläimet oli vaihdettu alahalliin, jossa ennen on ollut Elma, ja Elman maaseutueläimet löytyivät tälläkertaa yläkerran vitoshallista, jossa ennen on ollut lemmikit. Tämän muutoksen myötä kesti hetki hahmottaa vastaus aamun kriittisimpään kysymykseen, eli siihen, missä on wc (jonka sijainnin tietämisestä ei yhtäaikaa lapsimessujen kanssa järjestetyssä tapahtumassa ollut kyllä haittaa myöhemminkään). Sitten oli vuorossa oman aitauksen pystytys, jonka jälkeen ehti vähän silmäillä myös oman ständin lähiympäristöä.
Meidän messujen aikainen tukikohta
Välittömästi meitä vastapäätä oli Primacatin ständi, jolla päädyin tekemään myös isoimman osan messuostoksistani. Sieltä tarttui paitsi herkkuja omille nääpille, myös tuliaisia Nutellan pentujen pentupaketteihin. Kasperi kyllä vähän kiusoitteli miua siitä, että se on selvää kiertotietä shoppailua omille, kun odotetaan pentueesta Mallua kotiin. Primacatin ständillä oli todella hyvään hintaan niin kissanleluja, kuivalihanameja, kuin höyrykypsennettyjä fileitä, jotka kaikki ovat oikein mieleen myös omille neideille.
Heti kun ehti paremmin kiertelemään, otin ensimmäiseksi suunnan herppiharrastajien ständille. Sieltä ja sen välittömästä läheisyydestä löytyi paitsi eniten tuttuja, myös iso joukko kiinnostavia eläimiä. Tänä vuonna menetin sydämeni etenkin paikalla olleille kyille, jotka olivat samaa lajia kuin tämä Suomen luonnossakin tavattava, vaikkakin terraariossa kasvatettua kantaa. Muutamaa yksittäistä luonnossa tavattua lukuunottamatta kyitä on tullut nähtyä eniten kuvissa, joten vietin hyvän tovin terraarion luona molempina päivinä. Vaikka meillä on kotonakin pieniä värikkäitä puukyitä, kyllä tuo kauniin sahalaitainen hillitymmän värinen otus on ehdottomasti oma lempparini. Herppiharrastajien ständiltä löytyi myös etukäteen odottamiani myyntipöytiä, ja monipuolinen kattaus erilaisia myytäviä ruokahyönteisiä. Lauantaina myöhästyimme pikkuisen ja viimeinen rasia argentiinantorakoita myytiin juuri meitä ennen asioineelle, mutta onneksi sunnuntaiksi tuli täydennyksiä, ja saimme torakat silloin.
Kyyt vain ovat niin upeita
Kissapuoli oli sen sijaan hienoinen pettymys. Messuilta puuttui tälläkertaa iso kissanäyttely ja sen myötä kaikki ne kojut, jotka yleensä kiertävät kissanäyttelyaluetta huiskuleluineen, kissojen näyttelyhäkkeineen, erilaisine kantokasseineen ja lemmikkikärryineen. Tämä kyllä säästi itseltä varmasti rahaa, sillä olin odottanut pääseväni hypistelemään etenkin kantokasseja ja kärryjä, jos tyttöjen reissurepulle olisi löytynyt kaveri. Ja tietenkin ison kissanäyttelyn puuttuminen verotti myös kissojen määrää, vaikka paikalla olikin muutamien rotuyhdistysten ständejä ja pieni kissanäyttely. Sieltä löytyi kyllä pari oikein suloista tapausta pahinta kissakuumetta lievittämään, mutta se ei silti ihan riittänyt muuttamaan sitä, että kissapuolelta oli odottanut paljon enemmän. Onneksi paikalle oli kissapuolen pienuudesta huolimatta eksynyt kuitenkin pari tuttua kissabloggaajaa, jotka kävivät moikkaamassa minua ja näätiä kun olin taas tukevasti ankkuroitunut frettiständille.
Kissanäyttelypuoli oli tänävuonna todella pieni
Frettiständillä riitti tasaisesti vilinää koko messujen ajan, ja sen myötä olikin ihan huippua, kuinka monia esittelijöitä näätineen ständille oli saatu mukaan. Pääsi sitten useampikin näkemään myös sitä frettien aktiivisempaa puolta messukooman lisäksi, kun uudet tyypit jaksoivat aina hetken häseltää ennenkuin vetäytyivät unimoodiin. Frettien unenlahjat saivat kyllä osakseen taas paljon ihmetystä messukävijöiltä, sillä todella monen oli vaikea uskoa, kuinka rennosti fretit saattoivat nukkua siinä väkijoukon keskellä kuulutusten pauhatessa ihan ständin kohdalla olevasta kaiuttimesta. Mutta fretit ovat siinä tosiaan kuin ikuisia pentuja: kun uni iskee, se todella iskee. Lauantain puolella meidänkin neideillä riitti kuitenkin vielä virtaa kokeilla agilityä, ja Jussin suureksi ylpeydeksi meidän neideistä Huisku onnistui selvittämään koko radan jännistä hajuista ja muista häiriötekijöistä huolimatta. Ihan voittopallille ei kuitenkaan päästy Huiskun ajan ollessa yli 4 minuuttia, siinä missä voittaja selvitti radan 30 sekunnissa.
Frettiständillä Huisku varasti monia sydämiä messujen aikana
Itsylle agilityalueen valkoinen pressu oli vähän turhan epäilyttävä, kun kaikkea jännää oli muutenkin niin paljon
Samaan aikaan Eläinystäväni-messujen kanssa oli myös ELMA, Lapsimessut, Outlet ja HupiCon. Näistä itse tuli tarkistettua Eläinystäväni lisäksi myös ELMA. Sielä isoin odotuksen aihe oli alpakka-agility, ja sitä pääsinkin seuraamaan sunnuntaina, kun iltapäivästä pyörähti käyntiin lajienväliset agilitykisat, joissa kilpailijoina oli alpakka, hevonen, poni, koira ja possuja. Vähän kyllä Jussille vitsailin, että olisi kipaissut äkkiä hakemaan alakerran puolelta yllätyskilpailijaksi vielä fretin, niin oltaisiin saatu vielä laajempi lajikirjo. ELMAssa alpakat olivat muutenkin ehdottimia suosikkejani, samoin kuin lampaat ja aasi. Tältä puolelta tarttui mukaan myös ruokaostoksia juustojen ja makkaroiden muodossa. Lintuja en sen sijaan onnistunut bongaamaan ELMAn puolelta yhtään, vaikka kuinka koitin etsiä kanoja, ankkoja tai muita siivekkäitä tuttavuuksia, joita muistan aiempina vuosina nähneeni. En kuitenkaan ollut ainoa, joka niitä ei löytänyt, eli varmaan niitä ei tänä vuonna sitten ollut.
Jostain syystä Jussi otti taas sen kannan, että laamat ja alpakat eivät sovi kerrostaloon
Mutta katsokaa nyt noita naamoja!
Eläinystäväni puolelta ostoksia tarttui mukaan vielä Forthgladen ständiltä, jossa oli esillä koiran viljattomia märkäruokia 90% lihapitoisuudella. Olin harkinnut näiden testaamista aikaisemminkin mahdollisena matkamuonana, mutta nyt kaksi kolmen hinnan sai ottamaan kokeiluun kana-, ankka ja lammasversiot. Ottaen huomioon neitien aiemman suhtautumisen erilaisiin kissojen lähes täyslihasäilykkeisiin toiveet eivät ole kovin korkealla, mutta olen sitäkin iloisempi, jos nämä laumalle kelpaavat. Meillä osa freteistä kun ei koske mihinkään nappuloihin, ja välillä reissatessa olisi kätevä, jos löytyisi jokin huoneen lämmössä säilyvä vaihtoehto, mitä raakailijat suostuisivat syömään. Näissä olisi lihan lisäksi muunmuassa merilevää, ja makuvaihtoehdoista löytyy useampi possuton ja naudaton vaihtoehto, eli näissä olisi selvää potentiaalia, mikäli raadilta ei tule täystyrmäystä.
Osa näätien messutuliaisista
Kokonaisuutena tein messuilta ehkä parhaat messualelöydöt muutamaan vuoteen ja pari kivointa bongausta aikoihin, mutta samaan aikaan kokonaisuudesta puuttui mielestäni paljon sellaisia aikaisemmilta vuosilta tuttuja juttuja, joista olen tykännyt. Joiltain osin tarjonnan suhteen kyllä huomasi myös sen oman roolin kaksinaisuuden: me olemme monilla messuilla mukana myös sisällön tuottajina. Nyt kun Miikkis on jätetty eläkkeelle messujutuista, useampi tuli kysymään, miksi messuilla ei ole haisunäätiä (niitä alkaa olla nyt jo sen verran vähän, että messujen kokoinen tapahtuma vaatisi kaikkien panostuksen, että ständi saataisiin pystyyn, ja eläimet eivät rasittuisi liikaa). Samaten Jussin kysymykseen sammakkoeläinten vähäisyydestä vastattiin hyväntahtoisesti, että tule ensikerralla herppiständille ja tuo, teillähän niitä sammakoita on. Moni näytteilleasettaja kun on kuitenkin yhdistys, ja se mitä ne pystyvät tarjoamaan on yhdistyksen aktiivien varassa, kun messuja tehdään yhdistyksissä monesti pienellä porukalla ja pienellä budjetilla.
Nyt otetaankin chillisti syksyn Tampereen messuja odotellessa
Niin se aika rientää, ja sunnuntaina pennut täyttivät jo kolme viikkoa. Silloin heti tuli poikettua messujen jälkeen kuvaamassa pennut, mutta kuvien päivittämisessä blogiin oli tämä pieni viive. Nuo muksut ovat kyllä edelleen pienoinen ihme, miten ne voivatkin kasvaa niin kovin nopeaan. Siinä missä viikko sitten päivitteli, kuinka lapset ovat jo 55-66 grammaisia, tänään tuli viesti, että pieninkin tytöistä on jo yli 100 grammaa. Mallun kohdalla 100 grammaa meni rikki jo perjantaina.
Sotatanssin Malarian pelko "Mallu"
Sotatanssin Ruger Hauer "Hauer"
Sunnuntaina pääsi myös näkemään omin silmin sen, mitä oli jo loppuviikosta kuvista katsellut: pennut ovat alkaneet saada väriä. Syntyessään kaikki fretinpennut ovat vaaleita samettitoukkia, ja aikuisväriä voi lähteä pikkuhiljaa arvailemaan silmien ja kuonon väristä ja siitä, mitä pentueeseen on ollut odotettavissa. Nyt värit alkavat pikkuhiljaa erottua itse pennuissakin.
Nutellakin on alkanut ottaa jo vähän iisimmin sen, että hänen pentuihin koskee välillä joku muukin kuin hän itse. Sunnuntaina neidin uskalsi jo jättää samaan tilaan juoksentelemaan, missä kuvasin pennut, ja sen sijaan että se olisi koittanut tulla punttia pitkin hakemaan lapsensa takaisin, se meni ratsaamaan Sariannan näätien jemmoja ja syömään. Sariannan aikuiset tyypit olivat sen aikaa portin toisella puolella. Pennut eivät sen sijaan vielä sylittelyistä välitä, vaan siitä seuraa äänekäs huuto, kun muksuilla tulee huoli missä emo ja maitobaari ovat. Mutta voi olla, että ensiviikon jälkeen se alkaa jo vähän hellittää, kun pennut alkavat pikkuhiljaa maistella maidon lisäksi kiinteitä ruokia ja availla silmiään.
Sotatanssin Mysteeri "Siru"
Sotatanssin Suurin Tragedia "Pipsa"
Sotatanssin Sä jätät jäljen "Nekku"
Nutella on sitten Sariannalle mammailemaan muuton heittänyt talviturkin pois, ja vaihtanut hyvin virtaviivaiseen kesämuotiin, mikä saa senkin näyttämään niin kovin pieneltä. Etenkin kun kotoa lähtiessä neidillä oli talvitukan lisäksi pentupömppis. Se on kanssa jokakeväinen ihme, miten eri näköinen sama eläin voi eri turkeissa olla. Nutellasta ei kyllä taaskaan saatu napattua mitään kunnollista kuvaa, kun yyhoo äipällä oli tärkeämpiä touhuja.
En voi väittää, etteikö se että on päässyt seuraamaan näiden pikkutyyppien kasvua näin läheltä olisi nostanut pientä kasvatuskuumetta myös itsessäni. Ajatus siitä, että voisi saada tämmöisiä pikkutyyppejä itselle ihan kotiinkin, niin että voisi tarkkailla niiden kasvua ja kehitystä ihan joka päivä. Mutta kun miettii ihan kaikkia juttuja mitä kasvatukseen liittyy, koitan silti jatkossakin pysytellä ihan lemmikkimammana. On tässä kuitenkin ihan hyvä aitiopaikka vauvajuttuihin, etenkin nyt kun Nutellan tytär Mallukin on tulossa meille sijoitukseen. Niin vaikkei tule sitten omia pentuja, tulee kuitenkin oman pennun pentuja.
Tänään meillä juhlitaan kahden neidin synttäreitä, sillä tällä päivämäärällä Justiina täyttää kuusi vuotta ja Huisku kaksi vuotta. Kaikki (synttärisankarit mukaanlukien) ovat kuitenkin messujen jäljiltä yhä sen verran koomassa, että juhlia vietetään hyvin hissuksiin perhepiirissä. Synttäriputket tytöille käytiin kyllä hommaamassa, mutta koska tunneliston seuraava vaihe vaatii taas sahailua, menee varmaan ainakin huomiseen, että tytöt saavat lahjansa käyttöön.
Eilen tuli messujen jälkeen käytyä myös nappamassa kolmeviikkoiskuvat Nutellan muksuista, joten ne ja messupostaus ovat tulossa heti kun pahin messukooma vähän hellittää. Mutta synttärijuttuja ei toki voinut lykätä, olkoot mikä kooma tahansa.
Paljon onnea myös kaikille tyttöjen synttärisamiksille, joita tuntuukin olevan monia!
Törmäsin kissojen juoksupyöriin ensimmäisen kerran jossain jenkkihaisunäätäryhmässä. Ihastuin ideaan heti, ja aloin miettiä, olisiko pyörästä apua myös Mihailin painonpudotukseen. Jussi kuitenkin toppuutteli intoani, sillä hän ei kyennyt näkemään, miten saisimme tuon meidän itsepäisen, laiskenpulskean ja kaikkea uutta enemmän tai vähemmän vieroksuvan rakkauspakkauksen lähtemään tähän leikkiin mukaan. Pyörät maksavat kuitenkin monta sataa euroa, joten siinä on pieni kynnys hankkia sellainen ihan vain kokeeksi. Idea jäikin sitten taka-alalle hautumaan. Jäi kunnes pyöriä alkoi pikkuhiljaa tulla vastaan muuallakin, kuten internetin frettiryhmissä. Freteistä kun on sanottava yhtenä isona erona haisunäätiin se, että fretit rakastavat kaikkea uutta. Ja meillä etenkin nuoriso rakastaa myös juosta ja riehua. Sen myötä sitä alkoi pikkuhiljaa miettiä, että tämä voisi olla koko lauman lahja. Ideaalitapauksessa niin, että se olisi käytössä kaikilla, mutta minusta alkoi tuntua, että olisi jo pienoinen ihme, jos kukaan meidän kahdeksikosta ei innostuisi.
Lopullinen kipinä hommaan tuli, kun Joonas laittoi facebookiin videon heille tulleesta kissanpyörästä joulukuussa. Joonas kun tiesi linkata myös kotimaisen maahantuojan, jonka kautta pyörät saisi toimitettuna kaikkialle Suomeen ilman erillisiä postikuluja. Kissanpyörä.fi sivuja tutkittuani päätin, että lauman yhteinen synttärilahja on selvillä. Olin alkuun ajatellut laittavani tilausta synttäriputken puoliväliin, eli toukokuun alkuun, mutta sitten huomasin sivuilla maininnan, että uusi pyöräerä on juuri tulossa, mutta että uudesta erästäkin iso osa on jo myyty. Jos siis halusin varmistaa saavani pyöräni ennen kesää, oli varminta aikaistaa tilausta hiukan ja laittaa tilaus jo maaliskuun erään.
Paketti saapui lähipostiin torstaina, ja pyörä piti toki koota saman tien. Miikkiksen reaktio oli arvattava: se otti niin nokkiinsa kokoamista edeltävästä huonekalujen siirtelystä, etä se tömisti pyörälle vain tassujaan ja näytti sille peppua. Niinpä sen kohdalla pyörätreenit päätettiin jättää myöhemmäksi, kun se on ehtinyt sulatella ylipäätään sitä, että tuollainen kapistus nyt tuli. Tytöt eivät sen sijaan tarvinneet paljoa rohkaisua päästäkseen jyvälle siitä, mikä pyörä on ja miten se toimii. Jussi käytti ensin tahnaa tyttöjen houkutteluun pyörälle, mutta jo parin minuutin päästä neidit juoksivat pyörässä ihan ilman houkutintakin. Kukaan meidän laumaa tunteva ei liene yllättynyt, että etenkin Lysti on ottanut pyörän omakseen, koska sillä pääsee juoksemaan kovaa.
Senkään suhteen ei ole vielä luovutettu, etteikö Miikkiskin voisi tästä vielä innostua. Jos niin käy, uutta videota on luvassa. Näin ensimmäisten päivien jälkeen olen tyytyväinen hankintaan. Pyörä oli yllättävän helppo kasata (lukuunottamatta keltaista mattoa, jonka tasaisesti ja tiiviisti saaminen osoittautui yllättävän haastavaksi), eikä se vie syvyyssuunnassa sen enempää tilaa mitä pyörän leveys on. Mukana tuli myös hyvät koamisohjeet niin kirjallisena kuin sähköpostiin toimitettuina videoina. Maton materiaalin kestävyys käytössä vähän jännittää, mutta sen saa onneksi tarvittaessa korvattua uudella, tai hankittua sen tilalle muuta mattoa.
Kyselin Kissanpyörä.fistä myös sitä, milloin seuraava erä on tulossa. Seuraavan erän saapumiseen menee noin 2,5 kuukautta, ja siitä tulee ennakkotilaus auki firman sivuille sitten kun tarkempi aikataulu on varmistunut. Eli mikäli omilleen mielii tällaista samanlaista menopeliä, olisi se todennäköisesti mahdollista saada kesäksi.
Tämä ei ole maksettu mainos tai yhteistyössä toteutettu postaus, mutta mielellään sitä mainitsee, jos kokee saaneensa jostain hyvän tuotteen ja mukavaa palvelua. Olkootkin että sen tuotteen olisi hankkinut ihan itse, kuten tässä tapauksessa.
Viikko sitten blogissa pyöräytettiin käyntiin lippuarvonta Eläinystäväni-messuille. Liput on nyt arvottu, ja voittajaksi arpoutui Kiskatit. Onnea voiton johdosta! Saat liput pian sähköpostiisi.
Kiitos kaikille osallistujille, ja tulkaa ihmeessä moikkaamaan, jos messuilla törmätään!
Kaikkien pentujuttujen keskellä olen myös alkanut miettiä pientä uusintaa parin vuoden takaisesta pentupakettiarvonnasta, joten mikäli talouteesi on tulossa tänä keväänä tai kesänä fretin-, kissan- tai koiranpentu, kannattaa pysyä kuulolla.
Nutellan muksujen kaksiviikkoiskuvat tuli napattua päivää etuajassa eilen, samalla kun käytiin hoitamassa pennut ja muut näädät Sariannan luona. Pennut olivat kasvaneet taas ihan valtavasti: eilen painot olivat jo 55-66 grammaa, siinä missä ne olivat viikkoa aikaisemmin 27-33 grammaa. Ja sen kyllä myös huomasi pennuista: pienistä nakeista tulee koko ajan enempi pieniä frettejä. Ja voi sitä ääntä! Sitä ei ikinä uskoisi, kuinka kovaa noin pienet otukset pystyvät piippaamaan, kun kaikki ei mene niiden mielen mukaan. Eikä se mene, jos ohjelmassa on mitään muuta kuin köllöttelyä tissillä yhdessä sisarusten kanssa.
Sotantanssin ensimmäinen pentue tänään 2vk
Eilen saatiin sitten myös se tieto, jota on odoteltu, eli kuka näistä pienistä on meidän Mallu. Valinta kääntyi Häntämerkin puoleen, eli jatkossa Neiti Häntämerkki tullaan tuntemaan nimellä Sotatanssin Malarian pelko, eli Mallu. Olo on yhtäaikaa mielettömän innostunut ja vähän jännittynyt. Tähän asti Mallu kun on ollut "yksi pastellitytöistä", mutta nyt se on yksi tietty pentu. Vaikka sillä ei lopulta ollutkaan itselle merkitystä, kehen tytöistä Sariannan valinta osuu, se tunne kun meidän pentu on valittu, tuli yllättävän voimakkaana. Se kun nyt voikin sitten etsiä kuvista juuri sen oman pennun, ja tietää kuka pienistä meille on muuttamassa - olkootkin että en vielä erottaisi häntä siskostaan ilman kynsilakkamerkkiä. Meidän Mallu. Sitä ajatellessa tahtoo melki tulla kyynel silmään. Etenkin Sarianna vielä ilmoitti, että saatetaan saada Nutella kotiin jo viikko tai pari ennen Mallua. Eli enää reilu kuukausi Nutellan paluuseen ja tasan kuusi viikkoa siihen kun saadaan Mallu kotiin. Sitten kotona pääsee taas kunnolla totuttelemaan uudelleen suuperhearkeen, sillä viiden kanssa asunto on tuntunut välillä yllättävän hiljaiselta ja näätähuone yllättävän siistiltä. Ainakin niinä hetkinä, kun Lysti ei koita vääntää Justiinan kanssa, nyt kun toinen sen parhaista riehukavereista on mammailemassa, ja toinen valetiineenä vakuuttuneena siitä, että alkaa hetkenä minä hyvänsä myös mammailla.
Viime päivinä olo on ollut taas energisempi kuin aikoihin. Yskä on alkanut hellittää sen verran, että nukkumisestakin tulee taas jotain, mutta vielä isompana tekijänä on tuo valo! Lumi sulaa ihan silmissä, ja valoisa aika pitenee koko ajan. Sen myötä sitä onkin innostunut taas ulkoilemaan enempi tyttöjen kanssa, ja mylläämään vähän kotiakin. Torstaina kun saatiin kotiin niin uusi kiipeilypuu tytöille kuin laumalle jokin aika sitten synttärilahjaksi tilattu kissojen juoksupyörä, ja niille piti saada paikat. Kiipeilypuu nyt sulahtikin vielä nätisti näätähuoneeseen, mutta kissanpyörä on meillä niin uusi juttu, että halusin sen ainakin näin alkuun valvotumpiin tiloihin.
Huisku valjastelee
Valon lisääntyessä ja lämpötilan noustessa mylläys on toki ulottunut myös parvekkeelle: kaikki sielä olleet tekstiilit on tullut pestyä, ja nyt vihdoin uskalsin muuttaa sinne sisällä kuolemaa tehneen jukkapalmunkin. Lisävalolla saatiin sille sisällä hetki jatkoaikaa, mutta jos se saadaan nyt luonnonvalolla elpymään, täytyy ensitalveksi miettiä sille huomattavasti tehokkaammat valosysteemit. Samalla tyttöjen parvekkeella olevaa kiipeilynurkkausta tuli hieman päivitettyä.
Kirkas valo osaa olla myös armoton, ja paljastaa etenkin likaiset ikkunat ja pölypallot. Ikkunoille en jaksanut tehdä vielä mitään, mutta siivosin yhden makkarin tasoista kaappiin, ja toisen nukkekodeista kellariin. Samalla vaaterekki muutti kissanpyörän tieltä parvekkeelle ja vaatteet kaappiin. Sitä kun keksii tähän aikaan vuodesta huomattavasti kivempaakin tekemistä kuin pölyjen pyyhkisen lisäämisen, niin mieluummin sitten vähentää esillä olevia pölynkerääjiä.
Parveke vetää puoleensa myös neitejä
Parvekkeen kiipeilynurkkaus
Kodin laittamisen ohella tänäviikonloppuna on tullut käytyä myös hoitamassa näätiä, kun Sarianna lähti toisen jalostusnaaraansa kanssa Kuopioon astutusreissulle. Niinpä itse pääsi kahtena peräkkäisenä päivänä moikkaamaan Nutskua, vauvoja ja Sariannan aikuisia näätiä. Eilen tuli otettua pennuista myös (melki) 2vk kuvat, jotka tulevat blogiinkin heti kun ehdin niitä laittaa. Kiireisimpien kannattaa kurkata ne facebookin tai instagramin puolelta. Myös meillä kotona on käynyt ihmisiä, kun Nutskun pentujen ollessa vielä pieniä ja Sariannan aikuisten kiimassa, olen mielelläni antanut Sariannan ohjata freteistä kiinnostuneita tänne meille ottamaan ensikosketusta lajiin. Ja kevätsiivousta tehdessä kaapeista on päätynyt myös jonkin verran frettitavaraa kiertoon.
Samaan aikaa mielessä pyörii myös useampi työnalla oleva blogiteksti, sekä akvaarion tuleva mylläys. Sekin kun on taas jonkin aikaa käynyt vähän säästöliekillä, ja sinne kaipaisi taas kovin uusia kasveja, kantoja ja kiviä. Kalasto sen sijaan on vielä enempi kysymyksen alla. Nyt altaasta on alkanut pikkuhiljaa vähetä niin tetrat kuin monnisetkin, enkä osaa täysin päättää mitä asialle tekisin. Toisaalta tuntuisi luontevalle hankkia niitä lisää, kun kaikki ovat parvikaloja ja viihtyvät isoissa porukoissa. Toisaalta taas tulevaisuuden haaveissa on käärmekala, ja se ei taas sopisi noin pienten kalojen seuraan. Niin nyt kun noilla kaikilla alkaa olla 5+ vuotta ikää, niin nyt voisi olla hyvä hetki alkaa pohjustaa kalastonmuutosta.
Akvaariollekin on taas alettu suunnitella uutta nousua
Tuntuu että kevät olisi pelkällä olemassa olollaan sysännyt taas monet projektit eteenpäin ja alkanut ladata talven aikana hiipuneita akkuja. Eikä se tietty voi olla näkymättä instan puolellakaan, kuinka lisääntynyt valomäärä auttaa myös kuvatessa todella paljon.
Miikkistäkin näkee taas koko ajan enempi hereillä. Tässä pöllitään Justiinan kanssa Lystin jemmoja.
Siirrytäänkin sanoista kuviin, ja päivitetään synttäriputken asu ennen ja jälkeen Mitellan synttäreiden. Alkuun ajattelin että laitan kuvat vasta seuraavan suuremman muokkauksen jälkeen, mutta koska putkiprojekti selvästi kiinnostaa, lupaan laittaa jatkossa blogiin myös kaikki välivaiheet.
Tänään tuli myös sähköpostiin tieto, että lauman yhteinen isompi paketti on saapumassa postiin viimeistään ylihuomenna. Sen kohdalla odotan jo suurella jännityksellä, millaisen vastaanoton se saa. Tänään tulleessa sähköpostissa annettiin myös jo ohjeita, miten kissan (tai meidän tapauksessa fretin) voi houkutella pois tuotteen mukana tulevasta pahvilaatikosta tutustumaan itse tuotteeseen. Saa nähdä, tuleeko meilläkin laatikosta se isompi hitti.
Synttäriputki Mallun pala lisättynä. Pidempi suora osuus jatkuu viereisen rahin alle.
Tänään alkoi kotona olevien näätien synttäriputki. Kotona jo olevista neideistä meillä ensimmäisenä juhlii Mitella, jolla tuli tänään kolme vuotta täyteen. Siitä huolimatta Mitella kyllä tunnistaa yhä nimekseen parhaiten Pentu. Se tuleekin varmasti pysymään aina minun ensimmäisenä pentunani. Siitä huolimatta sen kanssa on ehditty kulkea jo todella pitkä matka, ja alun ylivilkkaasta purijasta on tullut aika mainio kotihilleri. Toki Mitellan kanssa on yhä ne omat pienet haasteensa, kun neiti on välillä muita epävarmempi tapaus, mutta silti neidistä on kasvanut meille ihan täydellinen rakkauspakkaus.
Ja kuitenkin nämä kolme vuottakin ovat vasta alku, ja meillä on toivottavasti edessä vielä monia fantastisen upeita vuosia. Mitella jos kuka kun on todellinen timantti, jonka kaikkea potentiaalia ei alussa osannut aavistaakaan.
Paljon onnea meidän mittiprinsessalle!
EDIT. Kommenteissa kysyttiin Mitellan synttäriputkesta. Mitella sai
mutkapalan. Seuraavien tuplasynttäreiden jälkeen voisikin laittaa kuvan
koko putkistosta uusine paloineen. Niiden jälkeen kun on aika kokeilla
jotain, johon nykyiset palat eivät vielä riitä.
"Mutta nyt pakastimet täynnä ja pissa-alustoja yhä varastossa lähdetään
optimistisesti kohti maaliskuuta, josko saisin pidettyä itselleni taas
tiukempaa kulukuria."
Ja lehmät lentää. Ihan pari pientä shoppailua vain, kun Petellä oli SuperSunnuntai. Ja kun Mitellakin piti lantittaa ja Rekosta löytyi kaikkea kivaa näädille. Olen selvästi miljardi kertaa parempi selittelemään itselleni, miksi näädät tarvitsevat juttuja, kuin karsimaan näätäkuluista. Toki maaliskuun kuluista taas puolet meni eläinlääkäriin, mutta siihen toiseen puoleen mahtui juttuja, joita ilmankin olisi pärjätty. Samoin kyllä siihen eläinlääkäriosioonkin, sillä Nutella olisi pärjännyt ihan hyvin ilman ultraakin, eli siinä pakollisia kuluja oli vain Mitellan lantti (jos Sarianna olisi pitänyt Nutellan ultraa tarpeellisena, hän olisi luonnollisesti maksanut sen). Ja synttäriputkihanke onkin jo esitelty blogissa.
Jos näädiltä kysytään, tämä on ihan yhtä huippumökki kuin ostetutkin
Tällä kertaa en voi edes uskotella itselleni, että ensikuussa selvittäisiin vähemmällä. Laumalle on tulossa sen kaliiberin synttärihömppä, että se menee jo yksinään melkein neljäänsataan. Täytyy ehkä kesään mennessä koettaa keksiä, miten saisin vakuutettua itseni siitä, että tytöille riittää uusiksi jutuiksi välillä ihan peruspahvilaatikot, ikeakassit ja väärään paikkaan unohdetut pyykit, eikä aina tarvitse olla uusia ostettuja juttuja. Ei vaikka kuinka tykkään hankkia noille juttuja.
Pestävät pissa-alustat otettiin ensimmäisenä kokeiluun parvekkeella.
Tämä blogi kertoo elämästä neljän fretin, neljän kissan, sijoituskääpiörottajengin, muiden eksoottisten nisäkkäiden, aviopuolison ja matelijabunkkerin omituisten otusten kerhon kanssa. Valmistuin klinikkaeläinhoitajaksi joulukuussa 2022, ja sen jälkeen elämä on jatkunut entistä eläimellisempänä.
