Vanhusosaston kohdalla vallinnut no news on tässä kohtaa ehdottomasti good news. Eli elo meidän geriatrisen osaston kanssa on kulunut varsin tasaisesti.
Löllön kuulumisia käytiinkin ihan hiljan läpi pappatarkin yhteydessä, ja Löllö porskuttaa entiseen tahtiin. Olkootkin että Löllön mielestä henkilökunnan olisi syytä panostaa jo vähän enemmän, sillä onhan hän pappakissa. Tämä uusi palvelukonsepti, jota Löllö kovasti haluaisi lanseerattavan laajemminkin käyttöön on pelipöytärapsutukset. Me kun olemme Jussin kanssa innostuneet nyt pelaamaan enemmän lautapelejä televisiosarjan katsomisen sijaan, mikä vähentää sohvalla makoilua. Löllön mielestä tämä vähentynyt sohva-aika pitäisi ehdottomasti kompensoida laadukkailla pelipöytärapsutuksilla. Ja koska pappakissojen sana on joissain asioissa laki, yksi kissanpedeistä on muuttanut kohtalaisen pysyvästi pelipöydälle, että Löllö voi asettua siihen rapsutettavaksi pelien aikana.
 |
| Isle of Cats & Kapteeni Löllö |
Nutellan tahti on valitettavasti vähän hidastunut suolistotulehduksen ja jalkavamman jälkeen. Hän ei enää onnu, eli sikäli kumpikin vaivoista meni ohi. Mutta tuntuu että hän nukkuu nyt enemmän ja on aiempaa varovaisempi liikkeissään. Myös Nutella on vaatinut pieniä laajennuksia mummo-oikeuksiinsa. Meillä makuuhuone on ollut nyt useamman vuoden yöaikaan eläimiltä suljettu. Nutellan jalkavamman aikaan tästä tehtiin poikkeus, ettei mummo eksy jalkoineen portaisiin, ja mummo otettiin aina öiksi makkariin nukkumaan (ja ontumisen ollessa pahimmillaan hän oli sielä myös päivät). Mummo kuitenkin tykästyi järjestelyyn, ja pyytää nykyään aina yöksi makkariin, eikä kohta kahdesksanvuotiaalle mummonäädälle luonnollisesti voi sanoa ei. Eli mummo nukkuu kanssamme makkarissa, ja syö sielä myös iltapalansa.
Kääpiörottalaumassa Pihlaja on jatkanut projektejaan entiseen malliin ja osallistuu yhä tunnelien kaivamiseen siinä missä nuoremmatkin. Eli tällä hetkellä näyttää ihan mahdolliselta, että ensikuussa päästään ehkä viettämään mummon 3 vuotissynttäreitä. Kääpiörottajengin toiseksi vanhin, eli Torvis, on nyt 2v8kk iässä selvästi Pihlajaa mummonpi olemukseltaan, ja hänellä on alkanut nukkuessa olla välillä outoja hengitysääniä. Hereillä ollessaan hän kuitenkin syö ja touhuilee, joten hänenkään kohdalla eutanasiapäätöstä ei ole koettu vielä ajankohtaiseksi, mutta hän on vanhusosastosta ehkä tiiviimmin tarkkailussa asian suhteen.
 |
| Nutella <3 |
Mutta samalla kun olemme saaneet olla onnellisia siitä, että emme ole joutuneet hyvästelemään ketään vanhuksista, emme ole välttyneet hyvästeiltä täysin. Pari hämähäkeistä on ollut tunneleissa pidempään, eikä heidän terraarioistaan ole enää hävinnyt ruoka, joten tällä viikolla tuli viimein ajankohtaiseksi tarkistaa tilanne. Tilannetarkistusta kun ei kannata tällaisissa tilanteissa tehdä kauhean hätäillen, sillä jos hämähäkki on kaivautunut piiloon esimerkiksi molttaamisen eli nahanluonnin takia, on se äärimmäisen herkkä vahingoittumaan, mikäli terraarioon mennään kaivelemaan. Juuri nahanluonnin jälkeen vanhan nahan alta paljastunut uusi nahka kun on hyvin pehmeä ja hauras, mikä saakin hämäkin piilottelemaan silloin. Valitettavasti kuitenkaan sen enempää Tikrun kuin BonusBonuksen piilottelun syyksi ei paljastunut mikään tämmöinen, vaan molemmat olivat menehtyneet. Kumpikaan heistä ei ollut enää ihan pieniä poikasia, joilla kuolleisuusprosentti on isompi, miksi tämä tuntuu pahalta. Heidän kummankin kohdalla kun ajateltiin kriittisimmän vaiheen olevan jo takana ja heillä olevan hyvät mahdollisuudet kasvaa aikuisiksi asti. Tarantulilla aikuistuminen voi kuitenkin kestää jopa vuosikymmenen, eivätkä kaikki pääse ikinä aikuisuuteen asti.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti