Jännitin Maunon kontrollia enemmän Löllön pappatarkastusta, enkä valitettavasti turhaan. Vaikka Löllön käytös on muuttunut viime aikoina enemmän kuin Maunon, Löllö kuitenkin on kohta 15 vuotias pappakissa, jonka kohdalla on ihan luonnollistakin, että ikä ja perussairaudet alkavat vaikuttaa elämänrytmiin. Maunon oireilu oli pienempää, jo aiemmin esiintyneen oksentelun vähittäistä lisääntymistä pidemmän hyvän jakson jälkeen, mutta Mauno on kuitenkin täyttämässä kesällä vasta 7 vuotta, eikä hänen ruokinnassaan tai lääkityksessään ole tapahtunut muutoksia.
Valitettavasti ne muutokset löytyivät sitten ultrasta. Maunon ohutsuoli on paksuuntunut edellisen kontrollin jälkeen, Maunon sappitiehyeet ovat reagoineet, sappi on täynnä sakkaa ja sapen ja maksan välistä löytyi pieni, vielä identifioimaton patti. Osa verinäytteistä lähti ulkoiseen labraan ja niiden tuloksia odotellaan vielä. Eli pojan lääkitykseen tullaan tekemään muutoksia.
Ihan ensimmäiseksi Maunolla aloitetaan Ursochol-lääkitys sapen muutoksista johtuen. Sitten riippuen lopuista verikoetuloksista ja Maunon reagoinnista Ursocholiin aloitetaan mahdollisesti myös kortisoni ja joitain muita lääkkeitä/tukivalmisteita. Havaittu patti oli vielä sen verran pieni, noin 8mm halkaisiljaltaan, että sen kohdalla jatketaan vielä toistaiseksi seurantalinjalla, ja sitä lähdetään tutkimaan tarkemmin jos se lähtee kasvamaan, tai jos vaikuttaa siltä, että se vaikuttaa sapen toimintaan.
Omat tunteet asian suhteen ovat vielä vähän sekaisin. Olin jotenkin niin varma, että tällä kertaa eläinlääkärillä olisi meille huonoja uutisia, että en voi sanoa olevani yllättynyt, vaikka en odottanutkaan löytyväksi ihan tätä. Vain että jokin on aiempaa enemmän vialla. Olen muutenkin alkanut kiinnittää huomiota siihen, että meillä minä reagoin yleensä aikaisemmin ja herkemmin siihen, jos kroonikoiden tilassa tapahtuu muutoksia. Jussi sen sijaan bongaa yleensä nopeammin tyyppien akuutit vaivat.
Mutta eipä tässäkään voi muuta, kuin hengittää syvään ja lähteä säätämään lääkityksiä. Mauno on kroonisesti sairas, eikä siitä todennäköisesti ikinä tule tervettä. Haluamme kuitenkin pitää pojan niin kauan, kuin hänelle on mahdollista tarjota hyvä elämä, eli elämä pojan kanssa tulee olemaan tätä: kontrolleja, lääkityksiä ja lääkitysten säätämistä. Ja niiden välissä toivottavasti välillä pitkiä hyviä ja tasaisempia jaksoja, jolloin voi välillä unohtaa sen, että poika on sairas (kunhan ei unohda lääkityksiä).
Löllö oli lopulta mukana Maunon seuraherrana, kun jouduimme aamulla toteamaan, ettei se verinäytteen ottaminen käynytkään kotona ihan yhtä näppärästi kuin klinikalla. Joten totesin lopulta kaikille vähemmän stressaavaksi, että Löllökin lähti mukaan, ja napattiin puuttuva verinäyteputki klinikalla. Uskon että tämä oli etenkin Maunolle todella iso juttu, sillä Maunoa jännittää klinikalla aika paljon. Joten Maunoa selvästi rauhoitti, kun tilanteita saattoi tarkkailla nukkuvan Löllön selän takaa. Löllö taas pystyy ihan hyvin nukkumaan klinikallakin.
Löllön puuttumaan jääneet tulokset saatiin sitten heti paikanpäällä, ja niissä oli kaikki viitearvoissa. Eli Löllön lääkityksiin ei tullut tässä vaiheessa mitään muutoksia.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti