Siihen nähden, kuinka stressaavina välillä koen liian pitkälle ennakkoon sovitut menot ja lukkoonlyödyt aikataulut, sitä on yllättävän vaikea sopeuttaa päätään myös tähän, että aikataulut ovat täysin auki. Kun yhtä aikaa sekä toivoo että pelkää, että tämä väliaikainen tilanne venyy. Tosiasia kun on, että jos tietäisin varmuudella, että työllistyn syksyllä, nauttisin enemmän kuin mieluusti kesän omista projekteistani. Mutta koska oma laumani ja koti rajaavat aika tehokkaasti työssäkäyntialuettani, on sitä toki otettava työnhaku alusta asti vakavasti. Sitä on kuitenkin uudessa ammatissaan vielä niin tuore, ettei sitä ottaisi heti kättelyssä mielellään pitkää taukoa hommiin.
Minulla ei kuitenkaan ole pienintäkään haastetta sen suhteen, että en keksisi tekemistä nyt kun olen kotona. Pikemminkin viime päivinä sitä on meinannut ennemmin ylikuormittaa itsensä, kun koittaa lähes paniikinomaisesti ruksia to-do -listaltaan mahdollisimman monta ikuisuuskohtaa, nyt kun on kerrankin aikaa ottaa työn alle pitempään varronneita rästihommia. Sillä onhan se nyt tosiasia, että silloin kun olemme molemmat kokopäivätöissä kodin ulkopuolella ja kotona odottaa yli satapäinen eläinlauma, niin jostain joutuu aina tinkimään, ja arjessa se on ihan liian esimerkiksi siivoaminen. Sitä tulee harrastettua todella usein esimerkiksi pikasiivouksia mentaliteetilla "poissa silmistä, poissa mielestä", jonka myötä meille on muodostunut kotiin pari mustaa aukkoa, joista löytyy yleensä kaikki se, mikä on lojunut väärässä paikassa silloin, kun on halunnut äkkiä vähän siistiä. Toinen näistä on ollut alakerran portaiden alla, ja toinen eteisen peiliovikaapissa. Samaten rikkaruohot ovat saaneet tänä kesänä rehoittaa suhteellisen rauhassa pihalla, ja kaappien järjestys on monin paikoin vähän lipsunut.
 |
| Kotihommiin saa onneksi hyvin apuakin. Tässä käynnissä eteisen kaapin läpikäynti. |
Olin tehnyt kesälomalla tietoisen päätöksen keskittyä eläinjuttuihin ja lomailuun, sen sijaan että olisin viettänyt sen kaapeissa siivoten. Joten nyt tein yhtä tietoisen päätöksen siitä, että nyt en ole lomalla, vaan että pyrin joka päivä joko edistämään työnhakuani ja/tai ottamaan kodin rästihommia työn alle. Että otetaan nyt näistä potkuista sitten ainakin se ilo irti, että saan siivottua päästäni naputtelemasta niitä "pitäisi" juttuja pois. Näinä ekoina päivinä olenkin ehtinyt raivata sen portaiden alusen ja eteisen kaapin, käydä läpi ison kasan asiakirjoja ja kuitteja arkistoiden tarpeellisia ja hävittäen vanhentuneita, laittaa tarpeetonta tavaraa kiertoon Roskalavaryhmän kautta, ilmoittautua työttämäksi työnhakijaksi ja laittaa pari hakemusta. Jussi totesikin heti ensimmäisen päivän jälkeen, että on pahoillaan siitä, ettei ole juuri nyt yhtään pahoillaan siitä, että olen nyt toistaiseksi kotona.
Tosiasiassa kun minä oikeasti vähän myös nautin näistä projekteista, ja siitä, että voin ottaa jonkin niistä työn alle heti herättyäni sen sijaan että homma olisi pakko koittaa jakaa tipoittain joihinkin aikataulun väleihin pakollisempien hommien lomaan. Että kun voi oikeasti kerralla räjäyttää koko laatikollisen dokumentteja pitkin lattiaa tai levittää kaapin koko sisällön lattialle "vartti päivässä riittää" -nitkuttelin sijaan.
Jussin onneksi näitä rästihommia on myös sen verran varastossa, ettei näistä päästä ihan heti kokonaan uusien projektien pariin. Koska en valitettavasti epäile myöskään kykyäni keksiä uusia hankkeita, mihin saisin aikani käytettyä. Mutta ottaen huomioon, että tuolla pihan puolellakin odottaa myös vieraslajihaasteita lupiinien ja kurtturuusun muodossa, eivät nekään ole mitään "nyppäise pois ja homma selvä" -luokan haasteita.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti