Pampulan sterilisaatio

torstai 20. heinäkuuta 2023

Pampulan sterilisaatioleikkaus tuli mainittua blogissa jo aiemmin. Sen kanssa samaan aikaan tapahtui kuitenkin niin paljon kaikkea, ettei siitä tullut laitettua silloin edes omaa postaustaan. Mutta koska moni kokee kanien sterilisaatiot erittäin jännittävinä toimenpiteinä, ajattelin nyt avata vähän tarkemmin, miten meillä operaatio meni toipumisineen. 

Meillä Pampula steriloitiin Turussa Koira-KissaKlinikalla Sari Rytkösen toimesta. Meillä oli paitsi itsellä entuudestaan hyviä kokemuksia Sarista eksoottisten kanssa, mutta sen lisäksi hän on leikannut parinkin kaverini kanit, eikä heillä ollut mitään muuta kuin hyvää sanottavaa operaatioista. Koska meillä oli leikkauspäivänä Jussin kanssa molemmilla työpäivä, Pampula vietiin klinikalle heti aamusta eväskassinsa kanssa. Pampulalle pakattiin mukaan paitsi heinää, myös joitain sen lempituoreruokia, kuten basilikaa ja voikukkaa. Toisin kuin koiria ja kissoja, kaneja kun ei saa ikinä paastottaa ennen anestesiatoimenpiteitä, ja niiden kohdalla on erittäin kriittistä saada ne syömään mahdollisimman pian heräämisen jälkeen. Kanin suoliston pitää nimittäin pysyä jatkuvassa liikkeessa, ja mikäli suolen toiminta hidastuu tai pysähtyy, ollaan äkkiä isommissa ongelmissa. Tämän takia kanipotilaita ei mieluusti myöskään kotiuteta ennenkuin ne on saatu syömään edes jotain, minkä takia sekään ei ollut ongelma, että Pampula käytiin hakemassa vasta töiden jälkeen. Päivän aikana Jussi sai kyllä puhelimeensa tekstiviestin, kun leikkaus oli onnistuneesti ohi, ja Pampula siirtynyt heräämöön.

Pampula

Haettaessa Pampulalla oli jo hyvin pää pystyssä ja se oli muutenkin virkeän oloinen. Etenkin leikkauspäivänä on kuitenkin tärkeää, että kani pidetään varmasti vedottomassa ja lämpimässä paikassa, joten laitoimme Pampulalle 120cm kanihäkin sairasyksiöksi bunkkeriin. Petteristä eristäminen oli muutenkin alkuun välttämätöntä, jotta haavat saivat parantua rauhassa - ja vielä tärkeämpänä: jotta olisi mahdollista seurata, missä vaiheessa ja miten hyvin Pampulan suoli lähtee toimimaan. Kanien kohdalla kun ei osaa ihan täysin huokaista helpotuksesta leikkauksen jälkeen ennenkuin näkee kanin syövän itse ja papanoivat normaaleja papanoita. Mukaansa klinikalta Pampula sai kipulääkettä ja suolistontoimintaa edistävää Primperan-lääkettä. Pampulalle ei tullut kauluria tai pukua, sillä kanin on pystyttävä taivuttamaan päänsä peräpäähänsä, jotta se saa syötyä omia umpisuolipapanoitaan. Kanit onneksi jättävät haava-alueet yleensä hyvin rauhaan, kunhan niillä on riittävä kipulääkitys. Kanien kohdalla se tarkoittaa moninkertaista koirien annosta kahdesti päivässä, koska niiden aineenvaihdunta on paljon nopeampi kuin koirilla ja kissoilla. 

Pampula sai toipilashäkkiin ison kasan pehmeää ruohoheinää, lempipellettejään, basilikaa ja voikukanlehtiä, mutta se ei osoittanut kiinnostusta mitään niitä kohtaan. Niinpä kaivoimme kaapista esille kaneille tarkoitetun veteensekoitettavan tukiruokintavalmisteen, ja sille sopivan isopäisen ruiskun. Tukiruokajauheesta sekoitettiin veden kanssa löydä velli, jota sitten tarjosimme ruiskulla suoraan suupieleen. Pampula alkoi maikuttaa sitä siitä itse, joten saimme syötettyä sille helposti pienen määrän tukiruokaa. Samalla sai sitten itsellekin varmuuden siitä, että elimistössä on edes vähän ruokaa ja nestettä. 

Pampula ei ollut iltaan mennessäkään osoittanut mitään kiinnostusta ruokaa kohtaan, eikä häkkiin ollut tullut yhtään papanoita, joten iltalääkkeiden ja haavan tarkistuksen yhteydessä tarjosimme sille lisää tukiruokaa. Yöllä suoli oli toiminut ensimmäisen kerran, ja häkkiin oli ilmestynyt hyvä kasa oikein kuohkeita ja hienoja papanoita. Mutta koska en aamullakaan nähnyt Pampulan syövän itse mitään, annoimme sille aamulääkkeiden yhteydessä taas lisää tukiruokaa. Uskalsin kuitenkin jättää Pampulan jo työpäivän ajaksi kotiin, sillä se oli virkeä, papanoita oli jo tullut ja se söi reippaasti syötettynä. Mikäli se olisi ollut huonommassa kunnossa, olisin napannut sen mukaan työpaikalle. 


Kotiinpästyäni häkkiin oli ilmestynyt taas uusia papanoita, mutta tälläkertaa vähän pienempiä ja tummempia (kaneille esimerkiksi syödyn kuidun määrä vaikuttaa papanoiden kokoon, väriin ja rakenteeseen). Annoin Pampulalle sitten taas vähän lisää tukiruokaa, ja kävin hakemassa pihalta Pampulan lempituoreruokia. Nyt Pampula tuli jo vähän tökkimään niitä kuonolla, ja maisteli niitä hiukan, mutta ei vielä syönyt. Klinikalta tuli voinnin seurantaviesti, missä kyseltiin syömisestä, ja kehoitettiin olemaan yhteydessä, jos ruoka ei vielä seuraavanakaan päivänä maistuisi. Iltaläkkeiden kanssa menikin sitten taas yksi annos tukiruokaa, sillä en ollut nähnyt Pampulan syövän kunnolla. Iltalääkkeiden jälkeen Pampula kävi syömässä vähän pellettejä. 

Kodinhoitohuoneessa hakeuduttiin heti lähekkäin

Aamulääkkeiden antamisen yhteydessä mietin, uskaltaisiko jo jättää tukiruuan pois, kun illasta oli mennyt jo pellettejä, mutta koska minun piti lähteä töihin, ajattelin että on kuitenkin parempi varmistaa, että suolistossa on varmasti jotakin. Joten tarjosimme vielä yhden annoksen tukiruokaa. Kotiintullessa häkissä oli jo hyvin täysin normaalia papanaa, ja Pampula tuli heti syömään, kun häkkiin laittoi uusia tuoreruokia ja lisää pellettiä, joten uskon, että se oli syönyt päivälläkin itse. Päivän mittaan näin useamman kerran kuinka Pampula söi myös heinää.  

Kriittisimmän ollessa ohi, huomio alkoi kääntyä myös enemmän siihen, miten tästä lähdetään takaisin kohti normaaliarkea. En halunnut koittaa yhdistää Pampulaa ja Petteriä heti uudelleen, jotta tikit saisivat varmasti parantua rauhassa. Mutta jotta toipilasaika ei olisi ihan niin tylsä, siirsimme Pampulan toipilashäkin bunkkerin yhteydessä olevaan kylmähuoneeseen, ja toimme Petterin sinne huonekaveriksi, niin että kaneilla oli näkö- ja hajuyhteystoisiinsa, ja ne pääsivät halutessaan makoilemaan toistensa lähelle. 

Parin viikon päästä siirsin sitten molemmat kaneista vapaiksi kodinhoitohuoneeseen. Mikäli kyseessä olisi ollut toisilleen entuudestaan vieraat kanit, tässä kohtaa olisi voinut olla hyvä odottaa pari kuukauttakin, niin että naaraan hormonitoiminta tasaantuu kunnolla leikkauksen jälkeen. Mutta koska Petteri ja Pampula olivat tulleet juttuun Pampulan ollessa leikkaamatonkin, uskaltauduin kokeilemaan jo haavojen alettua kunnolla parantua. Ei mennytkään kauhean kauaa, kun Pampula tunki jo Petterin viereen vessalaatikkoon syömään heinää Petterin kanssa. 

Kanit saivat uudelleen bondailla kodinhoitohuoneessa pari päivää, ja sillä välin tein astetta isomman siivouksen kanien leikkimökkiin, ja vaihdoin vähän niiden kiinteän ulkotarhan järjestystä, kun olin löytänyt sinne Roskalava-ryhmästä uuden kivan mökin. Viime sunnuntaina oli sitten paluumuutto kanilaan. Istuin kanilassa kanien muuttopäivänä pari tuntia niiden seurana, ja kun muutto ei tuntunut käynnistävän mitään isompia kriisejä, siirryin puutarhahommiin vähän matkan päähän kanilasta. 

Kanilassa alettiin söpöillä vielä astetta isommin <3

Meillä isoin syy Pampulan sterilisaatioon oli, että yli 5 vuotiaista leikkaamattomista naaraskaneista jopa 80 prosentilla alkaa olla muutoksia kohdussa. Toki selkeärajaisten kohtukasvainten kanssa kohtu olisi mahdollista poistaa vasta silloinkin, jos ongelmia ilmenisi. Mutta silloin olisi aina riski siitä, että kasvain saattaisi ehtiä lähettämään etäpesäkkeitä esimerkiksi keuhkoihin. Toisena isona syynä Pampulan sterilisaatioon oli, että etenkin keväällä ja alkukesästä Pampulalla on ollut taipumusta jahdata Petteriä ympäri mökkiä ja koittaa astua, mikä on selvästi vähän ärsyttänyt Petteriä. Petterillä itsellään hormonit kun eivät ole hyrränneet samaan tapaan kohta pariin vuoteen. Nytkin, vaikka leikkauksesta on vasta vajaa kuukausi, Petterin ja Pampulan vierekkäin makoilu tuntuu nyt jo lisääntyneen jonkin verran. Eli tällä hetkellä olen kyllä hyvin tyytyväinen siihen, että saimme vihdoinkin aikaiseksi hoitaa tämän alta pois. Myönnän että meilläkin kun hommaa oltiin vähän lykätty, kun Pampulan anestesia jännitti Jussia kauheasti. Ja toki niinä kuukausina, kun on ollut paljon muita pakollisia isompia kuluja, yli 400 euroa kanin sterilisaatioon, jota ei ole ollut pakko tehdä heti nyt, on välillä ollut sellainen helposti lykättävä.

2 kommenttia:

  1. On ne sitte söpöset yhdessä ♥ Mä oikein näen kuinka hampaat narskuu ♥

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Toivottavasti nämä harmoniset hetket vain lisääntyvät sitä mukaan kun hormonit haihtuvat <3 Vaikka itellä olisikin nyt pieni houkutus sotkea pakkaa, kun kaverilla on useampi poikueellinen vahinkovauvoja, kun emoeläinten sukupuolentunnistus oli mennyt väärin, ja kolme naarasta ei ollutkaan kolme naarasta.

      Poista

 
BLOG TEMPLATE BY MAIJA SUNI