Uusia tulokkaita

lauantai 18. maaliskuuta 2023

Siinä missä viime viikolla jätettiin hyvästit kahdelle ystävälle, tällä viikolla toivotettiin tervetulleiksi kolme uutta. Mikään näistä tyypeistä ei ollut täysin suunniteltu, mutta uskon heidän sulahtavan silti hyvin meidän jengiin. 

Ensimmäinen tyypeistä saapui tiistaina ja sai nimen Oho. Oho on anolislisko, tarkemmalta lajiltaan Anolis marmoratus. Jussi ihastui näihin jo aiemmin, kun kävimme Tropicalssissa, ja sielä oli useampia aikuisia yksilöitä. Silloin Jussi kuitenkin tyytyi vielä vain katselemaan ja kyselemään. Tiistaina pyysin kuitenkin Jussia hakemaan töistä tullessaan pari varaamaani korkkitaustaa, ja Jussin poiketessa liikkeeseen Tino kertoi bonganneensa aikuisten liskojen terrasta yhden poikasen, joka pitäisi pyydystää omaan purkkiinsa, jottei se joudu mahdollisesti aikuisten härkkimäksi. Tinolla ei kuitenkaan ollut vielä valmiina terraa minille, joten hän kysyi Jussilta, eikö Jussi haluaisi yhtä pientä anolista. Ja kyllähän Jussi halusi. Meillä on kuitenkin aina sen verran tarvikkeistoa varalla, että siinä ajassa kun Jussi ajoi liikkeeltä kotiin olin jo saanut vauvalan pystyyn kotoa löytyvistä tarvikkeista. Alkuun jännitin, jääkö tuo 30*30*30cm kuutio heti aivan liian pieneksi Oholle, mutta kun Jussi pääsi kotiin ja näin minin, tulin siihen tulokseen, että joudun todennäköisesti himmailemaan isomman terraarion suhteen vielä hyvän aikaa.

Oho kuljetusrasiassa

Oho uudessa terraariossaan (kuvan oton jälkeen terraarioon lisättiin vielä valaisin)

Toinen tyypeistä saapui keskiviikkona HeKo-ringin kautta. Joonas laittoi minulle viikonloppuna viestiä, että Herpille koti -rinkiin oltiin oltu yhteydessä kotia etsivästä nelivarvaskilpikonnapojasta, ja konna olisi Turun seudulla, eikä meidän jengissä ole vielä poikaa, niin Joonas mietti voitaisiinko me ottaa poika meille. Nelivarpaat kun eivät ole varsinaisesti laumaeläimiä, mutta niin kauan kuin ei yhdistä poikia keskenään, ne tulevat yleensä juttuun keskenään, kunhan tilaa on riittävästi. Joonaksen omassa jengissä oli kuitenkin jo yksi poika entuudestaan, eli tulokkaalle olisi pitänyt rakentaa sielä kokonaan omat tilat. Joonaksen meille laittamissa kuvissa oli erittäin vänkyräkilpinen pieni konna, ja vaikka olin juuri vannonut, että en jaksa nyt mitään mahdollisesti hankalia eläinten välisiä sosiaalisia kuvioita, pyörsin pääni taas melko nopeasti, ja sovittiin että haetaan konnuus kotiin, ja mikäli konnuus menee meidän jengiin, se jää meille. Muussa tapauksessa se muuttaa sitten Joonakselle. Kuvan perusteella olin jo nimennyt konnan mielessäni Frankieksi, mutta hakureissulla sitten selvisi, että vaikka poikaa ei ole ikinä varsinaisesti nimetty, sitä on kutsuttu viimeiset parikymmentä vuotta Rypsiksi. Niinpä päätimme että tyyppi saa olla jatkossakin Rypsi. Valtaosalla meidän tyypeistä ei ole mitään papereita, kasvattajatietoja tai muitakaan olemassa, niin pyritään sitten säilyttämään niiden historiasta sitten edes se vähän, mitä siitä on tiedossa. Ensimmäisenä päivänä Rypsi oli vähän ihmeissään tytöistä ja puhisi niille, mutta eilen oltiin jo kovasti flirtti päällä, ja päästiin näkemään sellaista kilpikonnien elekieltä mitä ei ole tullut ikinä aiemmin kotona vastaan. Seuraava haaste Rypsin kanssa onkin sitten laajentaa ruokatottumuksia samaan suuntaan Donatella ja Rafaellan kanssa. 

Rypsi

Donatella ja Rafaella herkuttelevat orvokeilla, ja Rypsi puhisee oudolle puskalle

Eilen perjantaina saapui sitten se ainoa jollain tasolla enemmän suunniteltu tyyppi. Olemme nimittäin puhuneet Jussin kanssa jo kolmisen vuotta jonkin isomman liskon hankkimisesta ja käyneet läpi lajivaihtoehtoja. Samaan aikaan olen koittanut viimeiset pari vuotta puhua meille välillä myös koiraa, kun oma koirakuumeeni lähti taas nousuun, kun Miikkiksestä aika jätti. Kun sitten istuimme Vapun lopetuspäivänä klinikan aulassa koittaen saada ultrausta odotellessa ajatuksia vielä hetkeksi muualle, huomasimme että parin ystävän työpaikalla oli kotia etsivä argentiinalainen mustavalkoinen tegu. Koska tiesin, ettei Jussi ollut useammastakaan syystä innoissaan koiraideasta, mutta erittäin kiinnostunut isoista liskoista, niin heitin siinä sitten, kun huomasin Jussin katselevan tegun kuvaa, että olisiko se sitten se meidän koira. Tegujen kun kuvataan monessa hoito-ohjeessa olevan "practically puppy" eli käytännössä koiranpentu. Emme tehneet päätöstä vielä heti siltä istumalta, sillä siinä vaiheessa Sari otti meidät vastaan, ja saimme huonot uutiset Vappuun liittyen. Olimme kuitenkin ehtineet jo laittaa muutamia kysymyksiä liskoon liittyen sen kanssa työskenteleville Atelle ja Jennalle, ja pahimman surun ja shokin väistyttyä palasimme asiaan ja varasimme Mustin meille. Saimme tyypille sitten vielä erikoisspesiaalitoimituksen, eli se tuotiin meille suoraan kotiin illanistujaisten merkeissä. 

Musti

Tänään on puolestaan vuorossa taas terraariotetristä, kun aletaan hahmottelemaan bunkkerin uutta järjestystä sokerioravien, kääpiörottien ja Nipsun vanhan kämpän muutettua yläkertaan. Samalla tehdään muutamia muutoksia terraarioihin, niin että Musti saa vauvalakseen sen terraarion, missä Jester on nyt, ja Jester pinta-alaltaan vähän isomman, matalamman terraarion, kun totesimme sen alkavan olla jo sen verran mummoagama, ettei se järin innostunut sille tarjotuista kiipeilymahdollisuuksista. Samalla alkaa muutenkin pienimuotoinen päivityskierros, kun muutamien uusien terrojen myötä saadaan taas joitain tyyppejä, kuten kiinankellosammakot, poikasterroista isompiin, sitä mukaan kun ehtii laittaa terroja kuntoon. 

8 kommenttia:

  1. Oho, oikein yllätin itseni; tämmönen maallikko erotti heti kuvasta kuka on rypsi. Kylläpä sillä onkin "persoonallinen" kilpi tyttöihin verrattuna.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Rypsin kilpi on kyllä valitettavan erottuva, vaikka se toki helpottaakin tunnistusta.

      Poista
  2. Minulle tuli mieleen, että kilpi on esim. puutteellisen ravitsemuksen vuoksi vääntynyt?

    Hitsit, että teidän elämänne on jännää! Ikinä ei voi tietää mitä vastaan tulee. Parasta on, että olette molemmat tuollaisia aina kaikkeen valmiita, kun eläimistä on kyse.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tällaiset kehityshäiriöt ovat valitettavan yleisiä maakilpikonnilla johtuen juuri poikasajan väärästä ruokinnasta ja riittämättömästä uv-valaistuksesta. Etenkin näin pohjoisessa, missä ulkoilukausi jää väkisinkin lyhyeksi, keinovalon merkitys korostuu erittäin paljon, ja harvalla on kotonaan uv-mittareita optimaalisen valaistuksen varmistamiseksi (pakko myöntää, että meilläkin kyseinen mittari on vasta harkinnassa). Lemmikkikonnilla ruokavalio on myös herkästi liian yksipuolinen ja se pidetään liian samanlaisena ympäri vuoden. Nelivarpaiden luonnollinen eliympäristö on osan vuodesta varsin karu, minkä takia nelivarpaiden elinsykliin kuuluu välillä pitkätkin lepojaksot sekä talvella (talvihorros) että kesällä (kevyempi lepojakso), kun kylmimpään talviaikaan ja kuivimpaan kesäaikaan luonnosta on hankalampi löytää ravintoa. Senkin takia poikasen jatkuva päivittäinen tuoreruokinta, etenkin jos se tehdään vain muutamalla kasvilajilla ilman sopivia vitamiini- ja kalsiumlisiä ja mahdollisesti epäoptimeissa valo-olosuhteissa johtaa helposti epäsuhtaiseen kasvuun.

      Poista
  3. Ihanat Oho, Rypsi ja Musti💗💗

    VastaaPoista
  4. Argentiinan tegu? Semmonen pikkulisko.. ; D
    Sama lajiko, mikä on jo mm. Floridassa kielletty?
    Noh, Suomen olosuhteissa moista ei kyllä pääse tapahtumaan..

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. En tiedä ovatko argentiinan tegut Floridassa kiellettyjä, mutta ottaen huomioon paikallisen tavan hylätä liian isoksi kasvaneet lemmikkimatelijat luontoon, ja niiden selviämisen mahdollistavan lämpimän ilmaston, en kyllä yhtään ihmettele, jos ne ovat päätyneet sielä kielletyiksi. Kyseessä siis tosiaan on argentiinan mustavalkoinen tegu, eli aikuisena Musti voi venähtää lähemmäs 1,5-metriseksi ja painoa voi tulla jopa 20 kiloa. Etenkin kun kun Musti on poika, ja näilläkin ukot ovat keskimäärin isompia.

      Mustillekin on tulossa perinteinen terraario vain nyt vauva-ajaksi ja sen jälkeen matelijahuoneen yhteydessä oleva kylmähuone remontoidaan Mustin tukikohdaksi, josta se pääsee valvottuna myös muualle bunkkeriin.

      Poista

 
BLOG TEMPLATE BY MAIJA SUNI