Hyvinkään matelijamessut

Hyvinkään messujen osalta tavoite oli messuilla sillain kevyesti: vain turistina, välttäen ensiruuhkaa, viipyä muutama tunti, moikata tuttuja ja ostaa vähän ruokahyönteisiä. Ei mitään ylimääräistä. Lopputuloksena päädyin kuitenkin vähän ennakkoshoppailemaan, mutta onneksi kaikille ostoksille sai sovittua noudon messualueelle. Samoin kuin myymälleni häkille. Ja ilmanputsarille, jonka välitimme messuilta Turkuun. Näistä tuli vähän säätöä messujen alkuun, kun kaikki kauppakontaktit eivät olleet tulossa messuille, niin diilejä hierottiin sitten pitkin parkkipaikkoja. Mutta ei mitään sen isompaa. Se missä homma lähti lipsumaan suunnitelmasta, oli se, että messuilta ei tule mukaan muita kuin ruokahyönteisiä. Heti syöttöön ostetut ruokahyönteiset kun olisi voinut jakaa terroihin kätevästi myyntirasiasta ilman mitään boksien virittelyä. 

Pyro messuboksissa

Ensimmäisenä sortui Jussi. Heti ekasta pöydästä johon pysähdyimme Jussille näytettiin tuliskinkki ja sanottiin että se voisi muuttaa meille. Jussi mietti asiaa parin pöydän verran, ja palasi hakemaan tyypin matkaan. Itsekin saatoin hiukan yllyttää asiassa, sillä tuliskinkkiä tuli harkittua jo neljä vuotta sitten, kun frettipäiväiltiin Hämeenlinnassa ja Jussi meni ihastumaan lajiin. Yleensä minä olen meistä aina se impulssiivisempi, niin kukaan tutuista ei tahtonut uskoa, että Jussi oli meistä se, joka sanoi ensin tahdon. Itse onnistuin valehtelemaan itselleni aina toisen kerroksen perimmäiseen pöytään asti, että en ole edes vaarassa hullaantua, nyt kun sukkisten kotiutumisesta on vasta viikko ja kääpiörotatkin vielä tulossa. En taas ottanut tarpeeksi huomioon sitä, että tuttujen kesken eksopuolella ei voidaan tulkita kylläksi, jos sitä ei toista kyllin montaa kertaa ja tarpeeksi painokkaasti. Kuten silloin, jos ihastuu vaikka neljään arosopuliin, eikä niiden kotiuttamiselle ole mitään varsinaista estettä, jos unohdetaan se, ettei meidän lauman pitänyt enää tänä vuonna kasvaa. Sitten kun Jussi oli vielä jäänyt kierroksella jälkeen, ja luuli minun ja Marikan jo sopineen sopulikaupoista ja oli heti valmis maksamaan ne. Siinä kohtaa lakkasin sitten sanomasta ei, ja aloin suunnitella terraariota. 

Pyron ja Kukkiksen uudet kämpät

Messujen loppua kohden alakerrassakin pystyi paremmin hengittämään ja pöydille alkoi nähdä paremmin. Silloin sieltä lähti mukaan vielä yksi rukoilijasirkka Jussille ja itselle x-määrä kysymysmerkkitorakoita. Näistä jälkimmäiset olisi ehkä ainoina saanut puhuttua ruokaeläin-kategorian alle, vaikka eipä meillä toisetkaan Therea-suvun torakat ole ikinä olleet kuin lemmikeinä. Jussi onkin jo aika hyvin oppinut kysymään, mitä hyönteishuoneen ötököistä on oikeasti lupa syöttää meidän hyönteissyöjille. 

Yksi neiti Tikutaku

Tikutakujen valtakunta

Se että messuilta lähtikin sitten mukaan yhden hupsiksen sijaan useampi tarkoitti sitä, että ilta ja seuraava päivä menivät sitten terraariotetriksessä, kun kotimatkalla oli ensin tiputettu ilmanpuhdistin Sariannalle ja Claudia kyydistä. Kaikille mukaan lähteneille eläimille löytyi kotoa valmiiksi terraario ja tarvikkeet, mutta niitä piti hieman kaivella varastoista, pestä ja askarrella esimerkiksi sopulien uuteen terraarioon verkkokansi. Eli ilta venyi taas aika pitkäksi, ennenkuin kaikki tyypit oli saatu majoitettua.  Toissapäivänä saatiin kuitenkin jopa jo askarreltua kaikille uusille tyypeille samanlaiset nimilaput kuin muillakin on. Valitettavasti samalla piti muokata muutamia vanhoja lappuja. Messuja edeltäneenä yönä yksi natalhiiristä kun löytyi kuolleena terraariosta, ja vähän messujen jälkeen yksi kesyhiiristä meni kasvaimeen. Laurin kohdalla poismeno tuli ihan puuntakaa, ja saattoi koko natallauman taas vaakalaudalle, kun yhden poistuttua joukosta arvojärjestys meni taas uusiksi ja johti tappeluun. Nyt on kuitenkin taas pari päivää näyttänyt siltä, että ehkä se sopu sieltä vielä löytyy. Kesyhiirillä taas alkaa olla jo sen verran ikää, että on ikävä kyllä ihan odotettavissa, että menetyksiä tulee. Nytkin sen lisäksi, että Mutkalla oli kasvain, Naamis on alkanut laihtua ja menettää massaa, joten hänen kohdallaan voidaan joutua tekemään päätöksiä piankin. 

Yksi kysymymerkkitorakoista

Kaikki uudet tyypit ovat myös saaneet nimensä (poislukien torakat). Eli tervetuloa jengiin sukkikset Mata & Hari, tuliskinkki Pyro, piikkikukkasirkka Kukkis ja Tikutakut (sopulit saivat erinäisistä syistä vain yhden yhteisen nimen). Sekä x määrä skorpionvauvoja, sillä vähän ennen messuja varmistui myös se, että Jussin vietnamilainen metsäskorpioni Ripley oli ollut kantavana hankittaessa. Ja nyt sillä on luola täynnä minejä. 

Tappelupukarit Aapo, Timo & Eero

Uudet terralaput

Tällä hetkellä olen ihan tyytyväinen siitä, että näillä näkymin meidän osalta seuraavat messut ovat 16.-17.9.2023, kun Lemmikki Tampere tulee taas. Sitä ennenkin olisi kyllä ainakin kahdet messut, Pieksämäen matelijamessut 18.3.2023 ja Eläinystäväni-messut Helsingissä 15.-16.4.2023. Pieksämäen messut jätämme kuitenkin Jussin kanssa näillä näkymin väliin välimatkan takia. Eläinystäväni-messut taas järjestetään taas yhtäaikaa lapsimessujen kanssa, ja olen todennut että yhdistelmä omat lapsiin tottumattomat lemmikit ja lapsimessujen sadat lemmikeihin tottumattomat lapsiperheet ovat itselleni yhdistelmänä turhan stressaava. Muissa eläintapahtumissa lapset eivät häiritse yhtä paljoa, koska silloin suhteessa isommalla osalla lapsista on jotain kokemusta lemmikeistä, tai edes vanhemmat, jotka osaavat opastaa lapsia lemmikeiden kanssa.  

Sukkisten uusi terraario

Sukkikset Mata & Hari