Hyvää eläintenpäivää ja -viikkoa!

Kansainvälistä eläintenpäivää on juhlittu jo 1930-luvulta lähtien, jolloin sen juhlinta aloitettiin Firenzessä, Italiassa. Suomessa se sai kaverikseen kokonaisen eläinten viikon Suomen eläinsuojeluyhdistyksen toimesta 1959. Olemme siis vajaan vuosikymmenen päässä siitä, kun Eläinten päivä täyttää sata vuotta.

Nipsu ihmettelemässä kantoboksia siivouspäivänä

Nipsun lukaali

Vaikka kyseessä on mitä eläimellisin juhlapäivä, meillä mennään tänäänkin aika arkisissa tunnelmissa. Päivä alkoi eläinklinikalla aamuvuorossa, nyt on tulokasjengin jaloitteluvuoro ja kun on saatu syötyä on vuorossa kaikkien kahdentoista fretin kynsienleikkuu ja tukikohtien siivous. Eilen tilattiin lisää kissanruokaa ja nameja kissoille ja freteille. Viikonloppuna ehdin tehdä suursiivoukset kotipäästäisopossumi Nipsun ja sokerioravien asumuksiin. Pää työstää jo kovasti tulevan viikonlopun Lemmikki Tampere -messuja, joille lähdetään junnujengin kanssa. Jussi pelasti tänään tilanteen, kun sähköyhtiön verkonhuoltotöiden takia sähköt olivat pari tuntia poikki, ja akvaarion suodattimet piti puhdistaa ennenkuin ne saattoi käynnistää katkon jäljiltä uudelleen. 

Sokrujen syyssisustus

Nykyään ne päivät ovat aika harvassa, kun minun arkeni ei pyöri lähes 24/7 eläinten ympärillä, nyt kun koulu ja työssäoppimisetkin jatkavat samaa teemaa. Ja vaikka sitä on toki yhä välillä väsynyt, kipeä ja turhautunut, lähes koko aikuisikäni vaivanneet uniongelmat ovat lähestulkoon hävinneet. Vaikka rakastan yhä viikonloppuja, maanantait eivät ahdista enää samalla tavalla. Vaikka iso eläinlauma sitoo minut varsin vahvasti kotiin, ja sosiaalinen elämä kotona on yhä pandemien jäljiltä aika olematonta, koen että minulla on kotona kokonainen kiehtova maailma, jonka parissa en usko tylsistyväni koskaan. Sillä tämän lauman kanssa jokainen päivä on eläinten päivä.