Yhdistämiskuvioita

keskiviikko 26. lokakuuta 2022

Lopetin soutaamisen ja huopaamisen frettien yhdistämisen suhteen maanantaina, ja raivasin autotalliin tilan kahdelle playpenille. Ja koska olin edelleen äärimmäisen skeptinen onnistumisen suhteen, odotin että Jussikin ehti töistä kotiin, ja varustauduin sen jälkeen turvasaappailla ja hitsaushanskoilla ennenkuin laskimme kaikki kahdeksan frettiä vapaaksi. Koska jaksaminen oli viime viikon jäljiltä vähän vähissä, kai tämä oli sen luonteinen yritys, että katotaan nyt yksi kunnon tappelu niin voidaan sen jälkeen todeta että yritetty on, ja jatkaa kahden lauman kanssa. 

Eka lähdettiin hyvin askeettisesta liikkeelle

Vääntöhän sielä aitauksessa heti tuli ja parit jännäkakat. Mitella otti pienen haavan kylkeen, kun Tellu alkoi heti pyyörittää sitä, kaikilla oli hännät pörrössä, huuto kävi ja puffi haisi. Mutta silti: kukaan ei iskenyt lukolla kiinni toiseen, eikä kukaan ei pissannut alleen. Eli siihen nähden mitä olin pelännyt meno oli yllättävän sivistynyttä, missä kuukausien pohjatyöllä on voinut olla osuutta asiaan. Vielä enemmän yllätyin, ettei tainnut mennä varttiakaan, kun tyyppien joulukuusihännät alkoivat silottua ja tyypit kasautua tuttujen kavereiden kanssa nukkumaan. Että anti olla, ei tämmöistä jaksa.  

Koska olin henkisesti varautunut epätoivoiseen verilöylyyn, en ollut uskaltanut etukäteen kauhean tarkkaan miettiä, miten tästä jatketaan. Koska olin melko varma, että kiitos meidän kotinatsin jatko on, että kumpikin lauma palaa omiin asumuksiinsa eikä yritetä enää koskaan lisästressin välttämiseksi. Kaikkien kuitenkin nukkuessa suht sovussa metrin säteellä toisistaan, jätin Jussin vahtimaan frettejä ja menin siivoamaan olohuoneaitauksen kaikesta ylimääräisestä, jottei sielä olisi heti mitään, mistä aloittaa valtataistelut. Alkuun ajattelin jättää tästäkin vielä pois pissa-alustat ja viltit, mutta tulin melko äkkiä siihen tulokseen, että kahdeksan frettiä pissaa ja kakkaa siinä määrin, että jos aitaus on pelkällä muovimattopohjalla edes muutaman tunnin, on sielä pian tulva ja näädät kaikki pesua vaille. Niinpä pissa-alustat ja viltit tulivat sillä uhallakin, että niistä sitten tulisi vääntöä. Olohuoneaitauksessakin oli taas pientä vääntöä siirron jälkeen; huutoa ja puffailua. Ei kuitenkaan mitään sen isompaa, joten Jussi meni nukkumaan että jaksaisi tiistaina töissä, ja minä valvoin päälle neljään asti katsoen leffoja, kokkailen ja siivoten, että sain vahdittua frettien unta. Sen jälkeen menin itsekin nukkumaan kuuloetäisyydelle luottaen että Jussi tarkistaa jengin heti kuuden pintaan.


Aamulla kaikki olivat edelleen kunnossa, ja ruokakin maittoi kaikille. Halusin silti odottaa Jussin kotiin ennen olkkariaitauksen siivoamista, sillä fretit piti toki saada johonkin siivoamisen ajaksi, enkä yhtään epäillyt, ettei siirto jonnekin muualle voisi taas käynnistää jupinoita. Siirtopaikkaa miettiessäni päädyin siivoamaan frettihuoneen perusteellisesti, ja päätin kokeilla miltä meno sielä näyttäisi. Niinpä Jussi meni taas vahtimaan näätiä siksi aikaa kun minä jynssäsin olkkariaitauksen valmiiksi siltä varalta, että joko osa tai kaikki pitäisi siirtää frettihuoneesta nopeasti. Frettihuoneessakin kuitenkin vain vähän huudettiin, ja sitten syötiin sovussa kahdesta kiposta ja mentiin nukkumaan.

Olohuoneaitaus toimi puolimatkan krouvina

Kumpikin jengi sai sitten jäädä frettihuoneeseen ja olen aika puulla päähän lyöty, että tässäkö tämä oli. Tätäkö olen pelännyt ja lykännyt kesästä asti, kun ei tästä voi tulla mitään. Ja miettinyt, että missä kohtaa se kunnon välien selvittely tulee, että ollaanko tässä nyt pari päivää vieraskoreita, vai herätäänkö asiaan sitten kevään korvilla, kun jengillä alkaa olla taas enemmän jaksamista. Kuitenkin samalla se pieni toivonkipinä että meillä voisi olla jatkossa taas yksi lauma on alkanut vahvistua. 

Ja ei, frettien totuttaminen toisiinsa ei ole aina perseestä. Mutta silloin kuin jengissä on useampia 4+ vuotiaita tyyppejä, joista osa lähtökohtaisesti vihaa kaikki uusia näätiä, kyseessä on kaikkea muuta kuin läpihuutohomma. Eli jos haluaa useampia frettejä JA säilyttää mielenterveytensä, suosittelen lähtökohtaisesti kahta pentua samasta pentueesta, tai pennun ottamista kaveriksi nuorelle, esimerkiksi vuotiaalle fretille. 

Positiiviselle puolelle jengin suurin yllättäjä on ollut Nava, joka kovasti haluaisi jo kasanukkumaankin uusien tyttökavereiden kanssa. Tämä on pieni ihme, sillä kun poika tuli meille kesällä elettyään viimeiset neljä vuotta ainoana frettinä, se juoksi alkuun kaikkia muita karkuun. Mutta näemmä siitä on kuoriutunut melkoinen seuramies. 

Huoneen puolella lähestymistavaksi vaihdettiin ekstrapaljon petejä, että kaikki voivat nukkua halutessaan vaikka yksin (kuvassa häkissä Mallu & Mitella, ovea lähempänä pedissä Juutas, etualalla pedissä Vappu ja Vappua haistelemassa Tekla)

Ruuankin suhteen on menty ekstrarunsailla annoksilla, niin Maunokin on liittynyt seuroihin yhdessä Hattaran ja Navan kanssa


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

 
BLOG TEMPLATE BY MAIJA SUNI