Minimalismia ja arjen maksimointia

Meillä käydessä ei ihan heti uskoisi, että valtaosa seuraamistani ei-eläinaiheisista facebook-ryhmistä käsittelee minimalismia ja kodin järjestämistä. Vielä vähemmän mikään täällä viittaa viehtymykseeni erilaisiin miniasuntoihin ja niiden sisustusratkaisuihin. Täällä kun on aika maksimaalisesti kaikkea: neliöitä, eläimiä, lautapeleja, lemmikkitarvikkeita... Viime muutossa pelkästää frettien tavarat täyttivät noin kaksikymmentä banaanilaatikollista. Tavallaan yhteys on kuitenkin looginen: jotta sitä peruslaiskana ei-siivousta rakastavana ihmisenä saisi pidettyä täällä langat käsissä, sitä etsii jatkuvasti tapoja, miten arjen saisi pyörimään helpommin, tehokkaammin, ekologisemmin ja vähemmällä vaivalla. Sen myötä sitä on aidosti kiinnostunut, miten jääkaappi kannattaisi organisoida ruokahävikin välttämiseksi, tai mikä määrä vaatteita/pissa-alustoja/pyyhkeitä/petivaatteita takaisi sujuvimman pyykkikierron. 

Frettitarvikevarasto

Valitettavasti se ei tarkoita sitä, täällä olisi läheskään aina siistiä. Siivoamisessa eläintilat ovat aina ykkösprioriteetilla, ja kaikki muu siivoaminen laahaa välillä pahastikin jäljessä - etenkin imurointi, sillä imurointi nyt vain on yksi vähiten suosikki kotitöitäni, vaikka näin monen karvatyypin kanssa karvamäärän kurissapysyminen vaatisi hyvin läheistä suhdetta kyseiseen kapineeseen. Minä olenkin meillä se, joka varsinaisen tekemisen sijaan nauttii enemmän erilaisten systeemien  kehittämisestä. Silloin kun Jussi siivoaa, Jussi keskittyy siivoamiseen, ja hoitaa sen mahdollisimman tehokkaasti siinä hetkessä olemassa olevilla välineillä. Itselläni taas on käynnissä jatkuva analysointi sen suhteen, toimiiko kyseinen prosessi niin tehokkaasti kuin mahdollista, ja voisiko jotain vähentämällä tai lisäämällä helpottaa kyseisen työn tekemistä jatkossa. Pakkopullalta tuntuva perussiivoaminen saakin aina hetkeksi uutta loistoa, kun onnistun ratkaisemaan jonkin itseäni hiertäneen yksityiskohdan, ja saan hommaa sujuvoitettua. Sen jälkeen kotityöt tuntuvat taas hetken huomattavasti kivemmilta, ennenkuin aivot siirtyvät askartelemaan seuraavan haasteen parissa. Esimerkiksi molempien käyttövaatteiden siirtäminen samaan lipastoon tai vaihtaminen kustannustehokkaampaan ekologisempaan pyykinpesuaineeseen ovat omiaan lisäämään omaa intoani tarttua kyseisiin askareisiin.

Valjaiden käyttövarasto

Jatkuvan puurtamisen sijaan itselläni onkin taipumusta kaikennäköisiin projekteihin, ja keskittyessäni hiomaan jotain yksityiskohtaa täydelliseksi, saatan sujuvasti ignoorata kaiken muun. Keskittyessäni järjestämään kaikelle toimivan paikan frettihuoneen vaatehuoneessa, ja suunnitellessani mitä organisointikalusteita ja muita sinne tarvitsen ja millä tahdilla mikäkin kiertää pesuun ja mitä kautta takaisin kaappiin, keittiön tasoille saattaa samaan aikaan kertyä täysi tiskivuori ja roskat jäädä pyörimään tiskien sekaan, kun käyn pyörähtämässä keittiössä vain pakollisen pikaisesti projektin viedessä kaiken huomioni. Sen takia meillä on äärimmäisen harvoin täysin perussiistiä, mutta hyvin usein jokin tietty yksittäinen kohta on laitettu ihan viimeisen päälle. Jokaisen someen postaamani täydellisen organisointikuvan taustalla onkin yleensä täydellinen kaaos jossain muualla, joka silläerää jää kuvaamatta. Jossain määrin sitä kuitenkin kai itse uskoo siihen, että se perussiisteys tulee sitten joskus, kun kaikki systeemit on saatu hiottua huippuunsa - yleensä siinä kohtaa vain joko koti, työkuviot tai jokin muu palikka on muuttunut niin ratkaisevasti, että hommaa voisi hioa vielä vähän lisää.   

Mummojen muutettua yläkertaan, rappujen alta vapautui tilaa parille kissanvessalle

Viimeksi kuluneen reilun vuoden aikana myös työssäoppimispaikat ovat tarjonneet jatkuvasti uusia ideoita. Mitä enemmän pääsee näkemään muiden eläintiloja ja niissä käytettäviä työvälineitä, -aineita ja -tapoja, sitä enemmän saa pohdittavaa myös sen suhteen mikä meillä toimii nyt hyvin, ja minkä voisi ehkä hoitaa fiksumminkin. Välillä sen myötä innostuu sitten karsimaan jossain kategoriassa, ja taas lisäämään pesuvaraa toisaalla. Aina pienin mahdollinen tavaramäärä kun ei ole se tehokkain, kun taas joskus lisätavara vain lisää työmäärää. Esimerkiksi kissanhiekkalapioita haluan ehdottomasti vielä yhden lisää, jotta kaikkien kissanvessojen luona on oma lapio, eikä minun tarvitse kuljettaa samaa lapiota mukanani kerroksesta toiseen - ja sitten arpoa, kumpaan päähän se on jäänyt edellisen kerran laatikoita siivottaessa. Frettien ja kissojen kupeista taas päädyin siivoamaan valtaosan ylimääräisistä varastoon odottamaan hoidokkeja, jotta aktiivikäytössä olevat kiertävät varmasti tiskikoneeseen asti kyllin usein tukkimatta silti tiskipöytää siinä välissä. 

Matkalaukkuelämään, sataan henkilökohtaiseen tavaraan tai minineliöihin meidän nykyinen elämä ei tule taipumaan mitenkään päin. Mutta tykkään ajatuksesta, että pikkuhiljaa päästään siihen pisteeseen, että kaikilla tavaroilla kotona on toimiva paikkansa, ja suunniteltu käyttötarkoituksensa. Olkootkin että osan kohdalla se suunniteltu tarkoitus on olla varalla, mikäli meille tulee esimerkiksi äkillisesti lauma hoidokkeja, joille pitää saada väliaikaistilat nopeasti pystyyn.