tiistai 16. helmikuuta 2021

Hampilääkäriin mars!

Ystävänpäivä meni aika kaoottisissa merkeissä. Olin työssäoppimassa, ja ilmoittanut Jussille jo valmiiksi, että Jussi saisi hoitaa päivällisen ideoinnin ja toteutuksen, sillä minulla olisi illalla kotiintullessa edessä vielä valinnaisen pieneläimen viimeinen etätehtävä, sekä seuraavan päivän tenttiin luku. Aamulla ennen lähtöä heitin kuitenkin kissoille pikaisesti aamupalat, sillä Jussilla oli vapaapäivä, enkä halunnut kissojen menevän valittamaan palvelun hitaudesta. Yleensä koko viiden jengi ryntääkin keittiöön viimeistään parin kehoituksen jälkeen, mutta sunnuntaiaamuna Minttua ei näkynyt. Pienen skannailun jälkeen bongasin sen makuuhuoneesta sängyn alta. Samassa hetkessä totesin, että en saisi maaniteltetua tai kaivettua sitä sieltä herättämättä Jussia, kun se nyt jostain syystä oli sitä mieltä, ettei aamupala ole vaivan arvoinen. Aamupäissäni en miettinyt asiaa sen kummemmin, etenkin kun Minttu oli viime päivinä taas vähän nirsoillut, vaan nostin Mintun kupin jääkaappiin, ja laitoin Jussille viestiä että tarjoilee sen kun herää.

Morkkis olikin melkoinen kun Jussi soitti muutamaa tuntia myöhemmin. Hänkin oli koittanut ensin pyytää Minttua aamupalalle, ja sitten houkutella sitä kupin kanssa pois sängyn alta. Koska Minttu ei edes kupin nähdessään osoittanut mitään mielenkiintoa aamupalaan, Jussi alkoi huolestua ja kiinnitti enemmän huomiota Mintun suun seutuun. Saatuaan Mintun kaivatuksi pois sängyn alta asia varmistui: Mintun alaleuka oli turvoksissa. Se ei siis nirsoillut, vaan sen suu oli todennäköisesti erittäin kipeä. Koska syömättömyys ja suun ongelmat ovat kissoilla aina vakava juttu (kissat eivät kestä yli 20 tunnin paastoa), Jussi laittoi välittömästi viestiä Mintun omistajille ja otti yhteyttä päivystykseen. Päivystyksestä kuitenkin todettiin, että koska meillä oli kaapissa kipulääkettä, voisimme hyvin antaa sitä, ja katsoa alkaako kissa sen jälkeen syömään. Se kun olisi kuulemma aikalailla se, mitä päivystyksessäkin ehdittäisiin ja pystyttäisiin nyt tekemään. Mikäli Minttu saisi syötyä kipulääkkeen kanssa, se pärjäisi kipulääkkeellä alkuviikkoon että sille saa varattua ajan. 

Hitaiden aamujen halikaveri

Itse koitin yhtä aikaa keskittyä töihin ja kuuntelemaan Jussin tilannepäivityksiä kotoa ja ajanvarauksen suhteen. Jussi viesteili sitten Mintun omistajien suuntaan, ja puhui heidän kanssaan puhelimessa. Lopulta Jussi päätyi varaamaan Mintulle ajan Turun omaeläinsairaalaan seuraavalle päivälle. Ajanvaraukseen omat haasteensa toi myös se, että meillä oli normaalista poiketen vain yksi auto käytössä, sillä Jussin auto oli viety takuuhuoltoon, sillä aamuluentojen ja tentin takia en ollut olettanut poistuvani maanantaina kotoa. Mutta onneksi Jussi sai sitten sumplittua ajanvarauksen omiin työkuvioihinsa sopiviksi, niin en joutunut lähtemään bussiseikkailulle Mintun kanssa. Kipulääke onneksi pelasti illan, ja kipulääkkeen alettua kunnolla vaikuttaa, Minttukin uskaltautui enemmän esille, ja suostui jopa syömään palalihaa ja nappuloita. Saatiin siinä sitten pienet puskut ja kehräyksetkin.   

Maanantaina oli aika tuskaa koittaa keskittyä tenttiin, kun huoli painoi jo kovasti. Tentissä oli kaikkiaan viisi osa-aluetta: kasvatus, koulutus, taudit, eksoottisten hoito ja eksoottisten tunnistaminen. Etenkin tautiosiossa olisi huomattavasti mieluummin kirjoittanut esseetä kissan suuongelmista kuin nivelrikosta, sillä päässä pyöri koko ajan mikä Mintulla voisi olla, ja millaiset ennusteet mihinkin tilaan liittyisivät. Mintun omistajat kun olivat suoraan sanoneet, että mikäli hoitoennuste olisi että suun kuntoon saaminen vaatisi useita kalliita toimenpiteitä, lopetustakin pitäisi miettiä.Kuitenkaan vielä siinä kohtaa kun pakkasin Mintun boksiin ja latoin sen Jussin matkaan en osannut edes kuvitella, etten ehkä näkisi Minttua enää. En ennenkuin Jussi soitti, ja ilmoitti että suussa saattaa olla kasvain, ja että suu päästäisiin kunnolla tutkimaan, Minttu on nyt rauhoitettavana ja menossa hammasröntgeniin.

Prinsessa Minttu

Siinä sydän jätti pari lyöntiä väliin, kun siihen asti olin jotenkin ajatellut, että pahin skenaario olisi kissoilla hammassyöpymiä aiheuttava FORL, jolloin Mintun omistajat joutuisivat pohtimaan, haluavatko alkaa hoitaa tilaa, joka tulisi todennäköisesti vaatimaan kontrollikäyntejä Mintun koko loppuelämän, ja todennäköisesti useita hampaanpoistoja lisää syöpymien edetessä. Etenkin kun samalla eläinlääkärireissulla paljastui myös sydämen sivuääni, joka voisi hyvässä tapauksessa selittyä stressillä tai tulehduksella, mutta pahimmillaan ennakoida alkavaa sydänvikaa. Pahalaatuinen kasvain suussa olisi kuitenkin vielä välittömämpi kuolemantuomio, sillä sellaisen kohdalla hoitoennuste ei olisi senkään vertaa hyvä. 

Onneksi hammasröntgen paljasti kasvaimen epätodennäköiseksi, mutta valitettavasti se paljasti myös, että aiempi pahin skenaario on hyvin todennäköinen: Mintulla on suussaan monia hyvin huonokuntoisia hampaita, joiden juuri on alkanut syöpyä. Hyvänä uutisena eläinlääkäri kuitenkin ilmoitti, että aika niiden poistolle voitaisiin saada jo keskiviikoksi. Siinä kohtaa Jussin piti ottaa taas yhteys Mintun omistajiin, että miten he haluavat tilanteessa edetä.

Reipas hieman pökkyräinen potilas takaisin kotona <3

Mintun suussa ei ole ennen tätä näkynyt mitään hälyttävää, joten tilanne tuli Mintun omistajillekin aika shokkina. Niinpä he halusivat miettiä asiaa yön yli. Oli yhtä aikaa aika helpottavaa ja piinaavaa, että päätös Mintun hoidosta ei ollut meillä. Vaikka itse olin kovasti hampaiden hoidattamisen kannalla, ymmärsin myös hyvin, miksi lopetustakin mietittiin vaihtoehtona: tällaisten juttujen hoitamisesta tulee helposti pitkä, kallis ja sitouttava prosessi, ja kissojen nykyisellä omistajalla ei ole varmuutta, onko heillä muutenkaan resursseja pitää kissoja. Minun ja Jussin ei tarvinnut kauaa miettiä sitä ilmoitusta, että mikäli kissoista päädytään luopumaan, myös Mintulla olisi tiedossa koti täällä vaikka sillä olisi FORL, eli se ei vaikuttaisi uuden kodin etsintään. 

Tänään aamulla tuli sitten vihreää valoa hoitojen aloittamiselle. Samalla hammaslääkäriaika siirtyi huomiselta torstaille, sillä eläinlääkäri jolle aika oli varattu oli sairastunut. Tämä ja huominen mennään siis vielä antibiooteilla ja kipulääkkeillä, ja torstaina päästään hoitamaan itse ongelmaa. Sen jälkeen ollaan todennäköisesti myös vähän viisaampia sen suhteen, miltä ennuste Mintun suun suhteen näyttää. 

Torstaina saa siis peukuttaa ihan urakalla <3 

En ole ihan vielä päässyt yli huonosta omatunnosta siinä, että tilanne pääsi näinkin pitkälle ilman että huomasimme mitään. Tai ihmettelimme me vähän pari päivää sitten, kun Minttu murisi syödessään, mutta Aino käveli silloin läheltä, niin ajattelimme että se ei vain halunnut Ainoa lähemmäs kuppiaan. Se kyllä lohdutti hieman, kun yhdessä lukemassani artikkelissa mainittiin, että hereillä olevan kissan hammasongelmista pystytään yleensä näkemään maksimissaan kymmenesosa, ja nukutetun kissankin hammasongelmista vain noin kolmekymmenprosenttia. Että todenteolla suun tilan näkee vasta hammasröntgenissä. Eli ennen paiseen muodostumista suussa ei välttämättä ole edes ollut mitään, minkä olisimme voineet silmin havaita. Samalla se on kuitenkin pelottavaa, ja muistattaa turhan tehokkaasti, miksi etenkin keski-ikäisten ja ikääntyvien kissojen suut suositellaan kuvattaviksi säännöllisesti.

1 kommentti:

  1. Toivottavasti hammaslääkärillä käynti tuo Mintulle terveet päivät harvahampaisena. Täällä me peukutetaan kaikki Mintulle

    VastaaPoista