Tiedän että eläintarhat vierailukohteina jakavat mielipiteitä, mutta itse olen aina tykännyt käydä Korkeasaaressa. Etenkin nykyään, kun niitä itseäni eniten kiinnostavia teemoja, kuten missä suojeluohjelmissa eläintarha on mukana ja miten, ja eläinten aktivointia tarhaolosuhteissa on nostettu koko ajan enemmän esille myös tarhojen luona olevissa opasteissa. Nykyään sitä tuleekin luettua melkein kaikki kyltit, mikä ei todellakaan nopeuta kierrosta, joka muutenkin tyssää aina viimeistään siinä kohtaa kun pääsen magustitarhalle asti ja istun alas niin pitkäksi aikaa, että Jussi ehtii kiertää sillä välillä puoli eläintarhaa vain löytääkseen minut yhä samasta pisteestä. 

Kotiin viemisiksi lähtee myös yleensä tukko virikeideoita ja kauhea tarve myllätä omien tyyppien terraarioita ja häkkejä isommiksi ja virikkeellisemmiksi. Ja aivan erityisesti tällä kertaa minulla olisi tarve löytää muutamia tarpeeksi paksuja puunrunkoja terassi- ja parveketarhoihin. Täytyy huomenna käydä kiertämässä tontti läpi, vaikka pahoin pelkään, että kaikki meidän riittävän paksut mahdollisesti uhrattavissa olevat puut olisivat havupuita, mikä ei oikein toimisi.  

Hiiripöllö

Tänä kesänä Korkeasaaressa on myös dinosaurusnäyttely

Visentti on yksi lajeista, joka olisi todennäköisesti jo sukupuutossa ilman eläintarhoja

Jussi vähän naureskeli, kun kuvasin myös useampia lokkeja

Luonnoneläimille oli kuitenkin tehty myös omia opasteitaan

Pikkupandan ruokatuokio

Tiikerillekin oli evästä

Kissojen virikkeistä kertomiselle oli varattu kokonaan oma infokatos

Useamman lajin kohdalla oli kerrottu myös niiden luontoonpalauttamishankkeista

Kilejäkään eivät korkeudet hirvittäneet

Ehdotin tästä uutta ilmettä matelijabunkkeriin

Magustiaitauksessa oli ihana kuhina <3

Monien tyyppien aitauksissa näkyi hyvin rikkirakastettuja palloja

Pampa.agutitkin olivat hyvin näkösällä

Mangusteista tuli ehdottomasti eniten kuvia ja videoita

Osa eläimistä oli vapaana tropiikki-talossa

Näitä kylttejä tarvisi taas kotiinkin. Mutta pala kerrallaan paremmaksi.

Operaatio parveketarha startattu

Takapihan puolella oleva takaterassi verkotettiin kissoille ja freteille jo melko pian muuttomme jälkeen, mutta siitä huolimatta olen koko ajan haaveillut myös useammasta tarhasta. Tyypit tykkäävät kuitenkin seurailla, mitä ympäristössä tapahtuu, ja takatarhasta katseltaessa suurin osa pihasta jää katveeseen. Niinpä eilen illalla otettiin työn alle parvekkeen verkottaminen kissa- ja frettiturvalliseksi, jotta etenkin Maunolla olisi mahdollisuus tarkkailla koko valtakuntaansa.

Autotallissa mahtuu taas työskentelemään

Projektin aloittaminen jäi eilen sen verran myöhäiseksi, että ei ehditty siinä vielä kovin pitkälle, mutta se on nyt aloitettu. Eilen saatiin kasattua ensimmäinen paneeli verkkoa vaille valmiiksi ja toinen paneeli kokonaan (ensimmäinen jätettiin ensin ilman verkkoa, koska ennen verkotusta haluttiin varmistaa, että se istuu parvekkeelle kuten suunniteltu). Tällä kertaa toteutus päätettiin säästösyistä toteuttaa itse valmiiden elementtien tilaamisen sijaan.

Elementit päätettiin nostaa paikoilleen ulkokautta

 

Jussi meni parvekkeelle ottamaan kopin

Samalla sitä on koittanut ideoida, miten molemmista tarhoista saisi sisustettua tyypeille mahdollisimman kivat, mutta että ne olisivat samalla turvalliset sekä kissoille että freteille. Esimerkiksi korkealle sijoitettu räsymattoriippumatto kiehtoisi varmasti kissoja, mutta sellainen olisi hyvin vaikea saada sijoitettua tarhaan niin, ettei se olisi freteille merkittävä putoamisriski. Erilaisiin kiipeilytasoihin on vapautumassa hyvin materiaalia sitten, kun lähdemme muokkaamaan kylmiöstä terraariota Mustille, ja sielä olevat hyllyt täytyy purkaa.   

Tästä se lähtee

Kääpiörottakuulumisia

Suppiksen mineillä on nyt ikää viisi päivää. Kuviot tulevat koko ajan paremmin esille, ja muksuilla alkaa olla pieniä sävyeroja. Ensimmäisinä päivinä Jussi arveli pesässä olevan 1-2 tyttöä ja loput poikia, mutta viimeisten parin päivän aikana hänen veikkauksensa on alkanut asettua yhteen tyttöön ja viiteen poikaan.  Jussi on ollut yleensä aika tarkkasilmäinen minien suhteen, joten alkaa näyttää todennäköiseltä, että meille on jäämässä kotiin yksi muksu. Saijan kanssa kun oli alustavasti juteltu, että jätettäisiin tästä poikueesta meille 1-2 tyttöä, mutta jos tyty todellakin on ainokainen, valinnasta tulee hyvin helppo. Oletettu tyttö on pesueen ainoa tähtiotsainen, joten neiti on jo saanut kutsumanimekseen Metsätähti eli lyhyemmin Tähti. 

Suppiksen minit tänään

Metsätähti <3

Tänään tuli myös tehtyä taas isompi siivous aikuisten kääpiöiden häkkiin, ja sielä meni taas koko sisustus uusiksi. Suursiivous piti tehdä jo ennen häitä, mutta siinä loppui sitten aika kesken. Lauman aikuisilla onkin nyt kauhea sisustaminen käynnissä, kun kaikki nukkupesät pitää rakentaa uudelleen. Kuvassa häkki on vielä ilman ovia ja siten ilman rottamuksia. Oranssit lokerikot ovat aitoa Ikeaa ja tarttuivat matkaan Kontti-kierrätyskeskukselta, josta olisi löytynyt rotille vaikka mitä. Sielä tehtyjen shoppailujen lisäksi sorruin tilaamaan rotille myös pari uutta virikettä, jotka eivät ole vielä saapuneet. Tänään rottien virikekamoja inventoidessa oli kyllä pakko todeta, ettei niillekään tarvitse näiden jälkeen hankkia hetkeen mitään. Meillä kun on kuitenkin enimmilläänkin yhtä aikaa käytössä vain yksi päähäkki ja pari poikashäkkiä.

Likkojen linnan viimeisin sisustus

Lauantaina tuli myös poikettua Helsingissä katsomassa työkaverin väitöstä, kun hän väitteli itsensä tohtoriksi koirien uniapneasta. Samalla tuli taas huomattua, kuinka pieni maa Suomi lopulta onkaan. Meidän porukkaan kun liittyi myös yksi Kaarinan eläinlääkäriaseman entinen työntekijä, joka työskentelee nykyään Helsingin yliopistolla patologialla - ja joka osoittautui samaksi henkilöksi, joka suoritti Mallun ruumiinavauksen. 

Pesässä piippaa

Eilisen puolella eli torstaina oli Suppiksen minien ensimmäinen mahdollinen laskettu päivä, eli kolme viikkoa ensimmäisestä nähdystä kiimasta ja astumisesta. En tiedä miksi, mutta itselläni oli erittäin vahva tunne siitä, että minejä saataisiin odottaa vielä lauantaille. Jussi taas halusi käydä aamulla heti ensimmäisenä tarkastamassa, onko yön aikana tullut piippereitä. Aamulla pesässä oli kuitenkin vielä ihan hiljaista, ja muistuttelin Jussille, että odotusta saattaisi hyvin jatkua vielä se pari päivää. Suppis oli kyllä tehnyt jo hyvin pesää, eikä sen maha jättänyt enää arvailujen varaa siitä, että vauvoja oli kyllä tulossa. Päiväisillä tarkistuskäynneillä eksola oli kuitenkin ihan yhtä hiljainen kuin edellisillä kerroilla.

 

Suppiksen minit <3

Illaksi oli sovittu useampia Facekirppareiden tavaranluovutuksia, joten ilta kului autotallilla häätavaroita läpikäyden. Kun Saija sitten illalla kyseli, joko piippaa, päätin käydä tarkistamassa pesän vielä kerran ennenkuin vastaisin, että ei ihan vielä. Se vastaus jäi kuitenkin antamatta, sillä piippasihan sielä. Suppis oli jossain vaiheessa iltaa synnyttänyt kuusi pientä nakeroa. 

Vaikka nakeroiden sukupuolijakauma kiinnostaa tälläkertaa kahta kauheammin, nyt kun mineistä toivoo taas täydennystä omaankin laumaan, sukupuolien arpominen jää vähän myöhempään. Tänään vain tarkistettiin pikaisesti, että pesässä ja emolla vaikutti olevan kaikki hyvin. Kaikki poikaset olivat hengissä, pesä oli siisti, emo virkeä ja alkoi huolehtimaan poikasista, joten annettiin hänelle sitten rauha tehdä sitä. Pikaisesti napatussa kuvassa kaikki joiden silmien paikat näkyivät vaikuttivat mustasilmäisiltä, eli tulossa voi olla varsin tumma vaavue. 

Pieni haikeus iskee

Minulla oli jonkinlainen linjaus siitä, että tänä kesänä ei oteta hoitoeläimiä kahteen viikkoon ennen häitä eikä kahteen viikkoon häiden jälkeen. Ei se sitten kuitenkaan ihan taas pitänyt, kun Lexi-fretille, joka on ollut meillä hoidossa useita kertoja aiemmin tarvittiin hoitopaikkaa. Aina aiemmin Lexi on ollut meillä hoidossa kaverinsa kanssa, mutta nyt mummuska on jäänyt yksin. Vaikka on tunnettu tosiasia, että minulla on krooninen pentukuume, yksi syy sen taustalla on varmasti se, että pennut pitävät arjen sopivan kiireisenä, että sitä ei ehdi jäädä liiaksi murehtimaan kaikkea. Nyt kun sitä päästi Lexin boksistaan tutkimaan alakertaa, ja hetken tutkimisen jälkeen Lexi kiipesi syliin ja nukahti siihen, itselleni meinasi tulla itku. Siitä on kuitenkin vain reilu vuosi, kun meidän lauman ikärakenne oli ihan päinvastainen kuin se on nyt, ja meillä oli Hattaraa lukuunottamatta pelkkiä mummoja ja pappoja ja keski-iän ylittäneitä. Niin tuon pienen mummonäädän katselu tuo hyvin vahvasti tunteet pintaan. Etenkin kun Lexi tuntuu hakevan vielä aiempaa vahvemmin kontaktia nyt, kun se on jäänyt yksin.  

Meillä kodinhoitohuone on vakiintunut hoitofrettien huoneeksi, jonka lisäksi hoitonäädät pääsevät jonkin verran valvottuina muuhun alakertaan. Jotenkin minusta kuitenkin tuntuu, että Lexi on saamassa laajemmat mummo-oikeudet alakerran suhteen tämän visiitin osalta, etenkin kun yhden mummon touhuja on huomattavasti helpompi vahtia kuin esimerkiksi kahden nuoren hybridin.

Pari päivää häiden jälkeen

Häistä on nyt kolme päivää ja koti alkaa pikkuhiljaa palata normaaliasetuksiin. Kissoista etenkin Maunolla ja Rutulla on ollut ihan valtava halipula, kun hääjärjestelyt selvästi verottivat myös kissojen laatuaikaa. Eilen sain myös laitettua aika monta häitä varten hankittua pöytää ja tuolia kohti uusia seikkailuja Roskalava-ryhmän kautta. Eli pian aletaan olla taas siinä pisteessä, että autotalliin saattaisi olla mahdollista mahduttaa myös auto. 

Kuva: Pasi Leino

Eilen saimme käyttöömme myös valokuvaajan häistä ottamat kuvat, jonka lisäksi moni kavereista ja sukulaisista on muistanut häistä ottamillaan kuvilla. Mikä on ollut silläkin erittäin mukava, koska kuvaaja vaihtui tosiaan aika lennosta hääpäivän aamuna, ja oli paikalla vain vihkimisen ja potrettien ajan + vähän aikaa juhlan alusta. Mutta ottaen huomioon että diili lyötiin lukkoon puoli tuntia ennen vihkimisen alkua kuvaajan tarkistettua navigaattorista ehtiikö hän ajoissa vihkimiseen, jos lähtee ajamaan heti, olen diiliin varsin tyytyväinen. Siinä kohtaa ei nimittäin todellakaan tullut mieleen koittaa kilpailuttaa tai alkaa vertailemaan portfolioita.  

Kuva: Pasi Leino

Häissä meillä oli Hattaran kaappauksen ohella ohjelmassa vihkimisen yhteydessä ollut musiikkiesitys, taikuri sekä perinteisemmistä häävalssi, vaikka sen kuluessa kävi varmasti varsin selväksi, että kumpikaan meistä ei harrasta paritansseja. Mutta still-kuvissa se näyttää pääosin varsin hyvältä. Meidän kyllä oli tarkoitus vähän harjoitella, mutta harjoitukset jäivät aivan liian viime tippaan ja sitten Jussi meni nyrjäyttämään nilkkansa kunnostaessaan kilpikonnatarhaa. Joten me ei sitten harjoiteltu. Eikä Jussin jalka ollut kyllä ihan kunnossa vielä hääpäivänäkään, joten vapautin hänet kesken tanssin - olkootkin että anoppi nappasi hänet sitten lopputanssiksi, kun oma isäni tuli hakemaan minua. 

Livemusiikista meinasimme säästää ihan loppumetreille asti, mutta muutamaa viikkoa ennen häitä se alkoi onneksi kaduttaa, ja ehdimme vielä puhua meille esiintyjäksi Hilmapiirin, mikä oli kahdestakin syystä ihan loistava juttu: ensinnäkin, koska livemusiikki nyt vain on eri juttu, kuin nauhalta soitettu - ja toiseksi, vihkijä sai käyttää heidän äänentoistolaitteitaan, eli kaikki vieraat kuulivat tärkeimmän osuuden, vaikka hetkeä myöhemmin sitten huomattiin kuinka meidän itse hankkima äänentoisto ei toiminutkaan suunnitellusti.

Yksi vihjesalkuista

Jussi on viime päivinä puhunut kaikkein eniten mysteeripelistä, eli yllätys osui selvästi nappiin. Hattaran takaisin saamiseksi kun eivät riittäneet pelkät lunnaat, vaan Jussin oli yhdessä vieraiden kanssa etsittävä vihjesalkkuja ja ratkaistava niissä olevat pulmat. Siitä että hääkoristeet tuli haalittua pitkin vuotta Facebookin hääkirppiksiltä oli tässäkin kohtaa selvästi hyötyä, sillä Jussi ei ollut osannut epäillä, että viime hetkellä ilmaantuneisiin salkkuihin liittyisi jotain josta hänen olisi syytä kiinnostua isommin.  

Suomen Luonnonsuojeluliitolla on taas käynnissä kerää vieraslajikimppu -kampanja, jossa ilahdutetaan itseä kukilla poimimalla luonnosta maljakkoon Suomen luontoon kuulumattomia kasveja. Meilläkin hääkukissa oli paljon lupiineja.

Tarjoilupuolella lämpimästä ruuasta vastasi pitopalvelun kautta hankittu pyttipannukoju. Kahvipöytä sen sijaan koottiin talkoovoimin. Itse leivoin etukäteen pitsoja pakastimeen, siskoni hoisi marengit, keksit ja vegaanisen suklaakakun ja Jussin täti huolehti muista kakuista. Gluteenittomat pikkuleivät ja gluteenittomat pikkusuolaiset hankittiin valmiina. Pienimmille juhlijoille varattiin hedelmiä, maissinaksuja ja vauvanruokasoseita, joista ylijääneet saan sitten kierrätettyä eksolan tyypeille. 

Häiden ohjelma

Taikuri Lauri Koskinen Kuva: Ninni Nyyssönen

Dewin maskotti Sylvesterikin oli paikalla. Kuva: Saija Forsström

Kuva: Pasi Leino

Autotalli ennen ensimmäisiä Roskalava-noutoja

Ensimmäinen postaus rouva Mäkilänä

Viimeiset pari viikkoa ovat menneet aika haipakkaa, ja niihin on mahtunut aikalailla tunteiden koko kirjo. Mutta tässä sitä nyt istutaan vasta vihittynä rouva Mäkilänä. Tänään meidän piti ottaa vähän rennommin, ja käydä läpi vasta vuokratavarat, jotka täytyy palauttaa. Suunnitelmat muuttuivat kuitenkin kirjaimellisesti lennosta, kun aamupäivällä ollut ukkoskuuro onnistui rikkomaan toisen pihateltan kiinnitykset ja koko iso juhlateltta meinasi tempautua lentoon. Onneksi kyseessä oli sen verran lyhyt tuulenpuuska, että teltta laskeutui takaisin omille sijoilleen, eikä onnistunut repäisemään irti kaikkia kiinnikkeitään. Mutta siinä hetkessä päivän ykkösprioriteetiksi muodostui juhlatelttojen nopea purku, ennenkuin niitä tarvitsisi oikeasti lähteä etsimään pitkin kyliä. Toisen teltan runko otti parista kohdin vähän osumaa ilmalennon aikana, mutta se saatiin onneksi silti kierrätettyä kaverille suojaksi hänen rakenteluhankkeeseensa.

Kuva: Saija Forsström

Eilinenkään ei mennyt maaliin täysin kommelluksitta, mutta lopulta kaikki järjestyi paremmin kuin hyvin, vaikka ukkonen vähän jytisi taustalla, kuvaajaksi lupautunut ystävä joutui perumaan viime hetkellä ja äänentoisto petti. Kun katsoo kuvista, kuinka taivaalla olleet tummat pilvet lähtevät hajoamaan vihkimisen aikana ja aurinko tulee esiin, kuvastaa se aika hienosti omakin fiiliksiä sillä hetkellä, kun stressi ja jännitys lähti purkautumaan kehosta. Eli ilma taisi lauantaina todellakin olla ihan kuin morsian. 

Kuva: Lena Haapamäki

En vielä tiedä kuinka paljon tulen palaamaan häihin blogin puolella, mutta päivään mahtui toki myös eläimellisyyksiä, vaikka hääalpakkaideasta luovuttiinkin. Kiskattien Satu nimittäin otti ihanasti kopin meidän Suppiksesta, ja huolehti meidän treffeillä olleen tytön hääpäivän aamuna kotiin valmistautumaan synnytykseen. Ja kuinka moni voi sanoa saaneensa häälahjaksi mm. kuivattuja voikukkia, joita löytyi Tassulinnan Tuijan laittamasta paketista yhdessä muiden ihanuuksien kanssa. Morsiammen tai sulhasen sijaan meidän häissä kaapattiin Jussin lempifretti Hattara. Koska kaappaus piti luonnollisesti suunnitella sulhaselta salaa, olin puhunut mukaan juoneen ja juonta rakentamaan turkulaisen yhden naisen juhla- ja ohjelmapalveluita tuottavan yrityksen teekutsut.fi ja Dewin takapiruksi keräämään lunnaat. 

Kuva: Tomi Saarinen

Meidän häämatkasuunnitelmista kyseltiin myös paljon, mutta budjekti- ja eläintehoitosyistä olimme päättäneet jättää häämatkan ajankohtaan x. Häälahjojen joukosta löytyi kuitenkin myös lahjakortti yhden yön staycationiin Hotelli Kakolaan, ja kun ehdimme tänään paremmin miettiä asiaa, totesimme sen olevan jo itsessään ihan täydellinen häämatka. Eli kun saamme häät purettua, suuntaamme häämatkalle Turkuun. Voi olla ja todennäköistä onkin, että lähdemme vielä joskus yhdessä jonnekin pidemmälle ja pidemmäksi aikaa. Mutta sen ei tarvitse olla häämatka. Häämatkaksi meille sopii paremmin kuin hyvin rakkailta saatu lähimatka, jonka voimme tehdä nyt.  

Kuva: Risto Junnikkala

Häiden purkuun liittyen meillä tullaan lähipäivinä syömään paljon pannukakkuja, lettuja, munakasrullia ja makkaraa, sillä pyrkimyksenä oli ettei mikään häihin hankittu menisi haaskuuseen, mutta että kaikkea olisi silti riittävästi kaikille. Sitä koitettiin kovasti menuakin miettiessä laskeskella, ettei mitään herkästi pilaantuvaa jäisi ylitse tuhottomia määriä, ja että ylijäävät asiat olisi mahdollista hyödyntää mahdollisimman pitkälle omassa taloudessa. Sellaisia juttuja, joissa oli pidempi päiväys tai pakastusmahdollisuus varattiinkin sitten reilummin kuin muita, siltä varalta että enemmänkin porukkaa olisi jäänyt ihan iltaan asti. Mutta koska mukana oli jonkin verran lapsellisia ja paljon eläimellisiä, ja vihkiminen oli jo kello 12.30, se luonnollisesti rajoitti iltabilettäjien määrää. Vaikka ei siitäkään ollut mitään haittaa, että sitä laskeutui sitten iltaan pienemmän porukan kanssa, ja villin bilettämisen sijaan laskeutui sitten rentouttavan saunan jälkeen yöpuulle.

Kuva: Amira Anu

 

Hääpäivä sellaisena kuin se toteutui ei olisi ikinä onnistunut ilman useiden ihmisten apua, ja vielä useampien osallistumista. Mutta ehdottomasti isoin kunnia juhlien onnistumisesta kuuluu rakkaalle siskolleni, joka toimi kaasonani ja otti varta vasten lomaa voidakseen auttaa järjestelyissä ja joka oli alusta asti mukana ideoimassa ja suunnittelemassa, ja monet juhlien parhaiten toimineista ideoista pyttärikojusta makkaranpaistopisteeseen tulivatkin juuri häneltä.

Kuluseuranta 2024: toukokuu

Toukokuun eläinkuluissa meillä näkyy isoimpina kuluerinä pakastimien isompi täydennys, sekä Maunon suolistotulehdus. Vaikka selvisimmekin suolistotulehduksen diagnosoinnista taas edullisesti, se pisti Maunon osalta kissojen ruokintakaapin uusiksi, kun Maunolle hommattiin heti ensihätään gastromärkistä ja hyponappuloita, ja tilattiin sitten kuukauden erä lähes kaikkialta loppu ollutta Specifin hypomärkistä. Onneksi näistä ainakin gastromärkis ja hyponappulat ovat maistuneet, vaikka tuo hydrolisoidun märkiksen rakenne ainakin näin alkuun Maunoa epäilyttää. Giardia-testin lasku ei ehtinyt vielä tälle kuulle, joten se tulee todennäköisesti ensikuun eläinkuluihin. 

Frettien raakaruokia täydennettiin sekä LihaLineltä, johon oli tullut ankkaa kymmenen kilon laatikoissa, että Koirien Liharingistä, johon tehtiin isompi tilaus, sillä rinki on taas jäämässä vähintään kesätauolle. Koirien liharingin tilaus ehdittiin tehdä juuri ennen Maunon diagnoosia, ja sen mukana tuli hevosen ja possun sydänten ohella kuusikymmentä kiloa kanaa ja kalkkunaa, mikä kanssa vähän harasi takaraivossa, kun Mimma kysyi kuinka helposti pystyttäisiin tarvittaessa heittämään koko jengi eliminaatiodieetille, jos ei pystytä estämään Maunoa pöllimästä näätien ruokia. Mutta päädyimme tosiaan sitten ensin kokeilemaan sitä, että riittääkö että pelkkä Maunon ruokavalio vaihdetaan. Etenkin kun freteille siipikarjan jälkeen parhaissa proteiinilähteissä (kani + hiiret) on huomattavasti heikompi saatavuus ja kovemmat kilohinnat, joten jos eliminaatiodieettiin lähdettäisiin, se jouduttaisiin todennäköisesti toteuttamaan jollakin freteille vähemmän optimilla ruualla (miksi kroonisen pentukuumeilijankin on pakko myöntää, että tässä kohtaa se, että laumassa on pelkkiä aikuisia kasvavan pennun sijaan vähentää vähän paineita mahdollisen eliminaatiodieetin osalta).

Tälle kuulle tuli myös vähän kuolemakuluja, sillä Mallun ruumiinavauksen lasku tuli. Tokokuun loppusumma kipusikin sitten lähes yhdeksäänsataan, vaikka ei hankittu edes mitään "ylimääräistä", kuten leluja, uusia virikkeitä, päivitetty asumuksia tai mitään muutakaan sellaista. Tämä oli vähän auts, sillä toukokuun koko kulutuskin oli normaalia isompi sekä hääkulujen, että minun häästressini takia. Minun stressaaminen kun näkyy äkkiä siinä, että ulkonasyöminen lisääntyy radikaalisti, kun en jaksa keskittyä ruokasuunnitteluun ja haluan nopeita ratkaisuja.   

Ruokinta:

raakaruoka (Koirien liharinki + Lihaline): 300€

kissanmärkäruoka: 101,59€

kokonaiset ruokaeläimet (elävät hyönteiset + pakastehiiret): 57,53€

hevi-osasto:

heinä:

namit (lohitahna, kuivatut kaninamit): 25,76€

lisäravinteet (lohiöljy): 13,29€

 

Tarpeelliset tarvikkeet:

kissanhiekka:-

akvaariotarvikkeet: -

rottien ja kanien kuivikkeet: -

rottatarvikkeet: -

matelijatarvikkeet (käytettyjä tarvikkeita ystävältä + yksi uusi polttimo): 35,27€

Eläinlääkäri ja eläinlääkintä:

terveydenhoito: -

sairaanhoito (Rutun ja Löllön lääkkeet, Maunon labrat): 232,05€

eutanasiat + tuhkaus (Mallun ruumiinavaus): 128,40€

 

Lelut, pedit & muu ekstra: -

 

Näyttely ja yhdistyskulut:

näyttelyt: -

yhdistysten jäsenmaksut: -

yhdistysten tapahtumat: -

 

Lemmikkien hankinta: - 

Byrokratia:

Toukokuun eläinkulut yhteensä: 893,89€

Giardia: negatiivinen

Tänään tuli vastaus kakkanäytteistä ja tulos oli negatiivinen. Meillä siis ei ole giardiaa. Tiedän että tuloksesta pitäisi olla helpottunut, mutta mitä enemmän sitä oli ehtinyt asiaa miettiä, giardia olisi kuitenkin ollut jotain, mikä olisi ollut hoidettavissa. Ei helposti, mutta kuitenkin hoidettavissa. Eli se ei ehkä sittenkään olisi ollut se paskin nakki. Mutta tässä kohtaa jatketaan sitten ruokavaliolla ja jossain välissä kontrolloidaan onko tilanne rauhoittunut pelkällä Maunon ruokavalion vaihdolla. Jos ei, laitetaan kaikki kissat ja fretit hetkeksi eliminaatiodieetille ja katsotaan rauhoittuuko tilanne, jos Maunolla ei ole mitään mahdollisuutta pölliä mitään sopimattomia ruokia. Mutta koska frettien ruokavalion vaihtaminen on yleensä kaikkea muuta kuin helppoa, katsellaan tätäkin nyt vaihe kerrallaan. 

Häiden suhteen fiilikset vaihtelevat tällähetkellä valtavasta innostuksesta pakokauhuun. Onneksi häihin pätee sama juttu kuin vaikka jouluunkin: ne tulevat ensiviikolla ihan siitä riippumatta, onko täällä ehditty siivota ja puunata kaikki valmiiksi. Eli nyt tehdään vain se mikä ennätetään ja mihin pystytään ja heitetään lopun päälle hallaharsoa. Samalla koitan hiljaa mielessäni opetella yhdistämään uutta nimeä itseeni. 

Eilen saatiin pystyyn uusi grillauspaikka pihalle

Maanantaina käytiin kaverin luona moikkaamassa kymmentä kuusiviikkoista frettimuksua, ja mikäli pentueessa olisi ollut yksikin vapaa uros, kaikki hyvät järkisyyni sille, miksi lauma ei tänä vuonna kasva, olisivat varmaan valuneet sekunnissa alas viemäristä. Nyttenkin kyllä ehkä pääsen tutustumaan yhteen näistä mineistä tarkemmin, kun olen jo alustavasti luvannut yhdelle uusista omistajista ottavani pennun tammikuussa hoitoon, jos he lähtevät reissuun.

Shadowtail's muksuja <3

Jussi kysyi kauhean epäilevänä kauheaan moneen kertaan, onko nyt ihan varma ettei yksikään mineistä ole varattuna meille

Olisihan näistä voinut kyllä laittaa muutaman taskuun <3

Uni iski ja paljasti huuurjat hampulit

Loppukiri alkaa

Jaettiin meidän toisen tuntilaisen kanssa alkukesän työvuorot niin, että omat vuoroni painottuivat enemmän toukokuulle ja hän ottaa kopin toukuun lopusta ja kesäkuun alusta. Niinpä töissä eilen olleen koulutuspäivän (ja sitä seuranneen vapaamman ohjelman ja minun polttareiden <3) myötä olen nyt laskeutunut "vapaalle". Eli toisin sanoen avannut tahtoo.fi sovellukseen häätiimin kanssa kootut to-do -listat ja alkanut käydä läpi mitä kaikkea on vielä hoidettava ennen häitä. Nyt niitä koittaa sitten asetella päässään kriittisyys-järjestykseen, että mitkä hommat on pakko saada hoidetuiksi, ja mitkä olisi kiva saada hoidetuiksi ennen häitä. Tyyliin vessapaperin ostaminen - hyvin kriittinen, kukaan ei halua juhlia ilman vessapaperia. Loppujen rikkaruohojen kitkeminen - olisi kiva saada tehtyä, mutta tuskin pilaa juhlia keneltäkään, jos asiaa ei ehdi hoitaa. Vitsailin kyllä jo puutarhatalkoissa, että voin kyllä jättää kitkemisvälineet hyvin hollille, että jos asia jotakuta oikeasti juhlissa häiritsee, niin se jota asia häiritsee saa hoidettua ne sitten itse pois. 

eilinen potilas - elvytysnukke Casper

Koulutuspäivän materiaalit meille luvattiin onneksi myös kirjallisina itsellemme, mikä on hyvä. Päivän teema oli nimittäin sydänsähkökäyrien tulkinta sekä eläinten elvyttäminen, eli hyvin tärkeitä aiheita mitä tulee anestesian valvontaan ja äkillisissä elvytystilanteissa toimimiseen. Mutta koska omaan seuraavaan työvuoroon on aikaa, ja sitä ennen aivot tulevat työskentelemään ihan eri teemojen ympärillä, on hyvä että kertausmahdollisuus on olemassa. 

Samaan aikaan kun en ole ehtinyt jatkaa oman pihan kitkemistä, olen kyllä roudannut työpaikan kautta kotiin kassikaupalla muiden rikkaruohoja. Miiuli kun on ihanasti tuonut minulle monta kassillista voikukkia kuivattavaksi talvea varten. Voikukka kun on yksi niistä kasveista, joka ei meidän tontilla oikein viihdy, ja jolle meillä on paljon menekkiä etenkin kanien ja kilpikonnien toimesta. Voin kyllä kuvitella kaason ajoittaisen turhautumisen, kun to-do -listalla on esimerkiksi kasvihuoneen siivous, koska vihkiminen on sen edessä, mutta sen siivoamisen sijaan täytän sitä entisestään kuivattavilla voikukilla. Mutta eihän moista aarretta voi jättää hyödyntämättä.

aarteiden lajittelua

Jonkin verran seuraavien viikkojen työjärjestystä ohjaavat myös muut taloon liittyvät asiat, kuten huominen talon kuntotarkastus ja keskiviikkona oleva vesimittarin vaihto, jotka ohjaavat vähän missä järjestyksessä tilat on kannattavinta siivota. Jossain välissä pitäisi ehtiä kunnostaa myös kilpparien kesäkoti, nyt kun kesä lämpeni kerrasta kunnolla.

Juuri nyt laskuri näyttää että vihkimiseen on aikaa 13 päivää 1 tunti 46 minuuttia.

kasvihuoneen kuivakukka-asetelma