Valmistautumista näyttelyyn

Ylihuomenna osallistumme ensimmäistä kertaa ikinä omien kissojen kanssa kissanäyttelyyn. Vaikka olen käynyt elämäni aikana muutaman kerran turistina ihmettelemässä kissanäyttelyitä, ovat ne silti maailmana vielä varsin vieraat kaiken sen suhteen miten päivän kulku menee, miten luokat menevät, mihin arvostelu painottuu, mitä eri palkintojen lyhenteet tarkoittavat... Onneksi Miinan ja Sasun kasvattaja on myös paikalla ja on luvannut opastaa meidät päivän läpi.

Pieni pesty Sasu

Tänään aloitimme näyttelyvalmisteluja leikkaamalla pentujen kynnet ja pesemällä pennut. Kumpikaan muksuista ei juuri arista vettä, joten itse pesu meni ilman suurempaa draamaa. Kokeilimme kummankin kanssa myös fööniä, ja se jakoi selvästi vähän enemmän mielipiteitä. Miina ei erityisemmin tykännyt, jos ilmavirta osui pään lähelle, mutta muuten föönääminen oli ok, kun sai samalla nameja. Sasusta moinen vempele oli huomattavasti epäilyttävämpi, joten hänen kanssaan päädyimme tällä kertaa siihen, että fööni oli vain päällä jonkin matkan päässä, kun syötiin nameja. Että jätetään lähikontakti sitten myöhemmäksi, kun laite oli selvästi vähän epäilyttävä. 

Pieni pesty Miina

Fretti- ja rottanäyttelyissä molemmissa assistentti vie eläimet tuomarille, eikä tuomari arvostellessaan näe kuka eläimen omistaa. Jussilla oli sama olettamus kissanäyttelyiden suhteen, joten hän hieman yllättyi kuullessaan, että kissanäyttelyissä omistaja itse esittelee kissan tuomarille. Joten sitäkin on nyt sitten vähän treenailtu, vaikka itselläni onkin vähän kuuro opastaa sokeaa olo aina kun Jussi koittaa kysellä minulta miten kissanäyttelyt toimivat. Joten olenkin sitten aina ohjannut hänet esittämään kysymykset minien kasvattajan suuntaan, jolloin vastauksia voi pitää vähän luotettavampina. Kasvattaja kyllä lohdutteli, että niin kauan kuin muistetaan kissat ja rokotustodistukset, niin kaiken muun saisi tarvittaessa improvisoitua paikanpäälläkin.  

Näyttelyposeerauksen harjoittelua