Pentujen ensimmäiset viikot uudessa kodissa

Miina ja Sasu ovat olleet meillä nyt kaksi viikkoa. Näiden viikkojen aikana on pikkuhiljaa tutustuttu paremmin tyyppien luonteisiin ja alettu integroimaan heitä osaksi meidän eläintarhaa. Tällä kertaa sitä on miettinyt ja jännittänyt hyvin paljon enemmän kissojen totuttamista toisiinsa, koska viimeksi sillä ei oikeastaan ollut väliä. Kun Ruttu, Minttu ja Löllö muuttivat meille kuusi vuotta sitten, heidän piti tulla meille vain kuukaudeksi hoitoon, joten kissojen yhdistämiseen ei ollut mitään paineita, vaan siihen suhtauduttiin enemmän ajatuksella että kivahan se on, jos he alkavat edes sietää toisiaan, mutta jos ei, niin on meillä tilaa eristääkin. Silloin ei osannut oikeastaan edes aavistaa, millainen parivaljakko Maunosta ja Löllöstä tulisi, ja kuinka ne kaksi hitsautuisivat yhteen niinkuin vakka ja kansi. Tällä kertaa taas yhtenä pentujen hankintaa nopeuttavana tekijänä oli, että Mauno on ollut hyvin takertuva Löllön kuolemasta asti, ja selvästi kaivannut sellaista seuraa jota Aino ei pysty tarjoamaan. Joten sen myötä sitä on toki toivonut, että Maunon ja pentujen välille saataisiin rakennettua muutakin kuin kohteliaan neutaalit välit. Ainon kohdalla kohteliaan neutraalit taas ovat hyvin riittävät, koska Aino ei ole sillä tavalla kissasosiaalinen, että kaipaisi kauheasti läheisyyttä ja vuorovaikutusta muilta kissoilta - läheisyyttä ja vuorovaikutusta varten hänellä on Jussi.

Mikään ei yhdistä niinkuin se että mami säätää kissojen ruokien kanssa keittiössä

Ensimmäisten päivien jälkeen otimme sen linjan, että pennut olivat omassa huoneessaan aina yöt ja ne hetket, jos jouduimme poistumaan kotoa yhtäaikaa, mutta muuten kaikki kissat saivat olla samoissa tiloissa keskenään. Sitten jos homma meni liian levottomaksi, rauhoitettiin tilanne, ja nostettiin pennut makkariin syömään. Aika usein yksi tekijä levottomuuden lisääntymisen taustalla kun olikin myös se, että pennuilla alkoi olla nälkä, jolloin ei jaksettu välittää myöskään niin paljon siitä, mitä aikuiset kissat viestittivät. Aino ei ole vieläkään osoittanut isommin mielenkiintoa pentuihin, eivätkä pennut Ainoon: kohdakkain osiessaan he moikkaavat kohteliaasti ja saattavat hieman haistella ennenkuin jatkavat omiin touhuihinsa. Maunosta sen sijaan pennut ovat olleet hyvin kiinnostuneita, ja he ovat lähteneet alusta asti hakemaan kuinka lähellä saavat olla Maunoa ilman että Maunoa alkaa ahdistaa. Ensimmäisinä päivinä matka mitattiin metreissä, nyt ollaan muutaminan päivinä päästy jo viereen tai peppu vasten peppua. Miinan kohdalla välimatkan tarve on kutistunut nopeammin, sillä Miina on Maunosta selvästi kohteliaampi. Sasu taas olisi niin kovin kiinnostunut Maunosta, Maunon lähellä olemisesta ja Maunon kanssa leikkimisestä, että Maunon on ollut vaikeampi suhtautua siihen. Mutta Sasu sitten vain ottaa pari askelta taaksepäin, ja kokeilee myöhemmin uudelleen, josko seuraavalla kerralla pääsisi taas vähän lähemmäksi.

Pentukasa <3

Ensimmäisinä päivinä Maunoa selvästi jännitti myös pentujen keskinäiset painit ja spurtit. Nykyään Mauno katselee jopa ihan kiinnostuneen oloisena pentujen leikkejä, ja lelulla leikittettäessä saattaa tulla mukaankin leikkiin. Pentujen painikutsuista Mauno on kuitenkin toistaiseksi kieltäytynyt, ja niihin hän vastaa suhahtamalla ja muistuttamalla turvavälistä. Jos taas pennut leikin tiimellyksessä vahingossa törmäävät Maunoon, asiasta selvitään yleensä jo ilman sanomista, ja muksut jatkavat leikkiään keskenään. Myöskin pentujen yritykset tulla samaan petiin torpataan vielä muistutuksella turvavälistä, mutta keittiössä voidaan jo makoilla vierekkäin ruokaa odotellessa, ja syödä vähän samasta kupista, jos onnistutaan livahtamaan samalle kupille ruokia jaettaessa - etenkin Mauno ja Sasu, jotka ovat porukan ahneimmat ja ruokahakuisimmat. Miina onnistui myös jo kerran tulemaan Maunon viereen tuolille nukkumaan meidän pelatessa lautapelejä. Silloinkin Mauno selvästi hetken mietti, olisiko pitänyt komentaa pentu pois, mutta totesi sitten että olkoot, ja jatkoi uniaan.

Pojat jännittävät kumpi saa iltalääkkeet

Pari päivää sitten päätimme kokeilla jättää kissat ensimmäistä kertaa myös yöksi samaan tilaan. Meistä Jussi on selvästi herkempi heräämään yöllisiin ääniin, joten hän luotti siihen, että jos jotain isompaa sanomista tulisi, hän kyllä havahtuisi siihen. Ensimmäisellä viikolla tämä ei silti olisi tullut kuulonkaan, koska Mauno oli selvästi jännittyneempi pentujen ollessa vapaana, joten yöt haluttiin varata siihen, että kaikki voivat rentoutua kunnolla kohtaamisten välissä, vaikkei mitään isompia konflikteja ollutkaan. Ensimmäiset yöt yhdessä ovat menneet rauhallisissa merkeissä.

Sasu näki Mustin pleksin läpi, ja vetäytyi Tiniksen tulevaan terraarioon turvaan

Pari päivää sitten lisättiin myös toinen uusi muuttuja, ja tuotiin fretit ensimmäistä kertaa päiväkseltään sisälle omaan sisäaitaukseensa, jotta Miina ja Sasu pääivät näkemään heidät. Miinasta ja Sasusta fretit olivat selvästi jotain todella jännää, ja aidan viereen vuoroin hakeuduttiin ja siitä vuoroon pakitettiin hännät pörheinä kauemmaksi. Nottea, Seraa, Mymskiä ja Hattaraa taas vieraat kissat eivät jaksaneet aidan takaa kiinnostaa juuri ollenkaan, koska heillä oli muutenkin kiire tutkia mitä heidän omassa kämpässään on tapahtunut kesän aikana. Vaikka pennut eivät millään tavalla pyrkineet frettien aitaukseen, veimme fretit kuitenkin vielä yöksi kesämökilleen.

Fretitkin ovat aika jänniä

Eilen päästimme sitten fretit ja pennut ensimmäistä kertaa vapaina samaan tilaan. Pennut seurasivat frettejä innoissaan ympäriinsä, mutta heti jos fretit kääntyivät kohti, pyrähtivät kauemmaksi. Frettien mielenkiinto taas oli ensisijaisesti siinä, että makuuhuoneen ja parveketarhan erottava portti oli auki ensimmäistä kertaa vuosiin. Makuuhuone ja parveketarha kun olivat aiemmin aina Nutella aluetta junnujen jaloitellessa, joten tämä taisi olla Hattaraa lukuunottamatta porukalle ensimmäinen kerta, kun makuuhuone oli auki. Joten frettien mittapuulla se oli huomattavan paljon jännempää kuin se, että kotona olikin taas neljä kissaa - kuka niitä nyt muutenkaan jaksaa laskea, kun ainakaan kukaan meidän aiemmista kissoista ei ole tykännyt leikkiä frettien kanssa, eli eivät ole olleet kovin kiinnostavia tyyppejä. Tärkeiden tutkimusten jälkeen Hattara ja Notte kyllä syyllistyivät muutaman kerran pentujen jahtaamiseen, ja olkootkin että ne päättyivät siihen, että pennut sitten vain juoksivat muutaman metrin päähän, jonka jälkeen fretit keksivät jotain muuta, päätimme taas rauhoittaa tilanteen ja nostaa fretit aitaukseensa. Miina ja Sasu ovat onneksi kuitenkin sen verran reippaita tyyppejä, että kohti tulevia frettejäkään ei sen isommin säikähdetty, vaan pienen pakopyrähdyksen jälkeen mentiin taas uudelleen katsomaan mitä karvamadot hääräävät. Mutta varmuuden vuoksi tullaan pitämään yhteisjaloittelut alkuun valvottuina.

Jänniä, mutta kiinnostavia

Näiden ekan kahden viikon aikana Miina ja Sasu pääsivät myös pienelle roadtrille Paimioon, kun kävimme moikkaamassa heidän kasvattajaansa sielä ja hakemassa mineille vahvistusrokotukset. Miina ja Sasu tosin missasivat sen rokotuskohdan, kun heidän huomionsa oli niin tiiviisti uudessa paikassa ja nameissa, että he eivät ehtineet huomata pientä neulanpistoa. Mutta nyt he ovat rokotussuojankin osalta valmiita valloittamaan Karkkilan näyttelyn pentuluokan parin viikon päästä. Toisin kuin hakureissuilla, tälläkertaa boksissa tuli pientä itkua reissun päällä, niin voi olla, että meidän pitää vähän vielä treenailla autoreissaamista ennen näyttelyä. Tällä kertaa tosin rokotusreissuille lähdettiin huomattavasti virkeämpänä kuin haettaessa pentuja kotiin, joten voi olla, että pienessä boksissa jumittaminen oli vain tylsääkin, kun ei samalla tavalla nukuttanut leikkien jäljiltä.