Eilen otettiin suunta kohti Karkkilaa ja ensimmäistä kissanäyttelyä johon osallistuttiin omien kissojen kanssa. Aiemmin olin käynyt vain turistina muutamissa kissanäyttelyissä, sekä lukenut netistä muutamia kuvauksia päivän kulusta ja tarvittavista tarvikkeista. Kissanäyttelyiden osalta itselläni kun ei ollut vielä minkäänlaista rutiinia siinä, mitä kaikkea näyttelyyn tarvitaan mukaan.
Ensimmäinen pieni kulttuurishokki tuli siinä, että eläinlääkärin tarkastus alkoi jo 7.30, ja koska näyttelyssä ei ollut numeroituja paikkoja ja halusimme päästä vierekkäin Miinan ja Sasun kasvattajan ja hänen toisen kasvattien omistajan kanssa, kasvattaja totesi että meidän kannattaa koittaa tähdätä paikalle jo niihin aikoihin. Kääpiörotilla ja freteillä ei ole eläinlääkärin tarkistusta edes pistokokein ennen arvostelujen alkua, joten niissä on yleensä riittänyt, että on paikalla ennen arvostelujen alkua, mikä on yleensä yhdeksän ja kymmenen välillä. Lähtö kohti Karkkilaa tapahtui siis hyyyvin aikaisin, ja päästimme ajomatkalla katselemaan kun aurinko nousi.
 |
| Menomatkan valoshow |
Paikalle saavuttuamme odotimme hetken Miinan ja Sasun kasvattajaa, ja hänen saavuttuaan menimme yhdessä sisälle. Sisällä katsottiin ensin pentujen rokotuskortit, ja kuitattiin sen jälkeen ilmoittautumispisteelle ketkä ovat saapuneet. Meitä ei tällä kertaa ohjattu ilmoittautumisen yhteydessä eläinlääkärintarkistukseen. Kun olimme saaneet leirin pystyyn Miinan ja Sasun kasvattaja ilmoitti että toinen kasvatinomistajista on tehnyt meille kaikille numerolaput. Tämä oli oikein hyvä, sillä minulta oli mennyt täysin ohi, että kissanäyttelyissä valmiit numerolaput eivät tule sisäänkirjautumisen yhteydessä, vaan ne täytyy tehdä itse. Freteillä ja rotilla kun näyttelynjärjestäjä aina askartelee ja jakaa kaikille numerolaput.
Kissojen asetuttua näyttelyhäkkeihinsä ja kasvattajan saatua kahvia lähdettiin katsomaan mistä tuomarit löytyvät. Karkkilassa oli yhtäaikaa käynnissä kaksi erillistä näyttelyä (jotka oli nimetty Kyöstiksi ja Selmaksi), joissa kummassakin oli omat tuomarinsa eri puolilla hallia. Miina ja Sasu oli molemmat ilmoitettu molempiin näyttelyihin, ja koska he kuuluvat eri väriryhmiin, heille osui tällä kertaa eri tuomarit. Kaikkien tuomareiden kohdalta löytyi lista, mitkä kissat he arvostelevat ja missä järjestyksessä, joista kasvattaja laski sitten arvion, kuinka kauan suunnilleen menisi että Miinan ja Sasun vuorot tulisivat. Kumpaakin ennen oli monia kissoja, joten näyttelyn alkupuoli oli aika tuttua odottelua.
 |
| Miinan ja Sasun tukikohta pystytetty |
Kun sitten omien arvosteluvuorot lähestyivät, saimme pienen perehdytyksen näyttelypaikalla tapahtuvaan kissojen viimeistelyyn ennen arvosteluun menoa, sekä hienosäätöä kissojen esittämiseen esimerkiksi sen suhteen miten häntä kannattaa laittaa. Sasu otti näyttelyposeerauksen lunkisti näyttelypaikallakin, eli häntä ja hänen häntää sai aika rauhassa asetella. Miinasta taas näyttelyhallissa olisi ollut vaikka mitä jännää tutkittavaa, joten hän ei olisi yhtään malttanut pysyä arvosteluposeerauksessa. Kasvattaja sitten tässä kohtaa lohdutteli, että pentuluokissa annetaan asian suhteen kyllä paljon anteeksi.
Kun arvostelut sitten etenivät norskeihin ymmärsin kerrasta paitsi sen, miksi kasvattaja oli todennut ettei sitä päivällä ehdi kuitenkaan paljoa istua, samoin kuin sen, miksi hän oli todennut ettei ota Miinaa ja Sasua mukaan Karkkilaan, ellei ehditä/haluta lähteä sinne lisäkäsiksi. Rotilla ja freteillä sitä pystyy helposti ilmoittamaan koko lauman ja toimittamaan ne suht stressittömästi arvosteluun kiitos assistenttien. Mutta kissoilla omistaja itse vie ja esittelee kissan tuomarille. Eli oikean tuomarin luona täytyy olla juuri oikeaan aikaan. Ja kun tuomareita joille kissat ovat menossa on neljä, joista puolet on eri puolella hallia kuin toinen puoli, siinä olikin aika seuraaminen ja laskeminen montako kissaa on missäkin välissä ja mitä vauhtia kukakin tuomareista etenee. Sitä ettei kissojen vuoro tulisi samalle tuomarille juuri samaan aikaan oli pyritty ehkäisemään sillä, että toinen näyttely alkoi puoli tuntia toisen jälkeen. Mutta koska jokainen tuomari arvostelee hieman eri tahtiin, tulivat arvosteluvuorot kuitenkin aika tiiviisti. Itse arvostelutilanne oli myös aika jännä, kun tuomari saattoi jutella omistajan kanssa ja kysellä kissasta lisää, mikä tuntui todella hämmentävältä, kun on tottunut siihen, että muilla omilla lajeilla arvostelu on periaatteessa anonyymi (käytännössä toki piirit ovat niin pienet, että kyllä etenkin kotimaiset tuomarit aika hyvin tunnistavat eri yksilöitä muunnosten ja tyypin perusteella).
 |
| Sasun ja Miinan numerolaput. Taakse oli tehty vielä luntti tuomareista <3 |
Tuomarin arvosteltua kissat hän ilmoitti jokaisen kissan kohdalla haluaako ne kaikkien tuomaroimiensa kissojen arvostelun jälkeen mukaan tuomarin parhaiden valintaan, joka vastaa aika pitkälti frettien re-calleja, tosin sillä erolla, että tieto sinne pääsystä tai pääsemättömyydestä tulee heti arvostelun jälkeen. Mikäli kutsua ei tule, näyttelystä voi poistua sitten kun poistumislupa myönnetään. Meillä kumpikin pennut arvosteluista tuomareista halusi nähdä pennut vielä uudelleen. Eli arvostelujen jälkeen alettiin sitten seuraamaan mitä tahtia tuomareiden listat menivät loppuun ja odottamaan uutta kierrosta. Uuden kierroksen kohdalla ymmärsin paljon selkeämmin myös sen, mitä kasvattaja oli todennut siitä, että pikkupentujen on usein vaikea pärjätä kilpailussa isompien pentujen kanssa. Freteillä kaikki pentueet syntyvät yleensä parin saman kevät-/kesäkuukauden aikana, joten vaikka pentuluokassa kilpaillaan vuotiaiksi asti, ovat kaikki osallistuvat pennut yleensä suunnilleen samassa kehitysvaiheessa. Kissoilla taas kun pentueita syntyy ympäri vuoden, niin vaikka pentuluokan ikähaitari on vain 4-8kk, niin nelikuiset ja kahdeksankuiset pennut ovat kasvussa ja kehityksessä täysin eri vaiheessa. Niin vaikka Miina ja Sasu saivat paljon kehuja, niin hyvin monessa kohtaa mainittiin myös heidän turkin olevan vielä vauvaturkki ja kuinka small baby meidän kaksikko vielä oli - Miina ja Sasu kun ylittivät minimiosallistumisiän vain joillain päivillä. Niin kaikilta tuomareilta suosikiksi nimettiin ja paneeliin lähetettiin vähän isommat pennut.
 |
| Riippari oli lemppari. Jussi lupasi askarrella tyypeille irrallisen riipparitelineen sitten kun häkin rakenne ei enää kestä Sasun painoa riipparissa |
Miina ja Sasu kuitenkin saivat sen mitä kasvattaja oli vähän toivonutkin, eli kumpikin tuomari myönsi molemmille pentusertit. Kissoilla pentuvalioon tarvitaan kolme sertiä pentuluokista, eli nyt molemmilla on siitä tavoitteesta 2/3 saavutettu. Seuraavaksi lähdetään pentujen kanssa varmaan Nousiaisten näyttelyyn marraskuussa, jossa on myös tuplanäyttely, eli kaksi näyttelyä samana päivänä. Meinasin jo ehtiä toppuutella, että emme pääse kyseiseen näyttelyyn, sillä meillä on samana viikonloppuna frettinäyttely, mutta tässä tuli sitten taas yksi outous, johon minulla kestää totutella - kissanäyttelyt ovat usein koko viikonlopun, ja se kumpana päivänä mikäkin rotu arvostellaan vaihtelee. Marraskuun Turokin näyttelyssä norjalaiset metsäkissat ovat sunnuntaina. Itse olen käynyt kohta kolmekymmentä vuotta näyttelyissä jyrsijöiden, kanien ja frettien kanssa, ja tähän mennessä elämäni jokainen näyttely on ollut lauantaina.
 |
| Sasun ensimmäinen arvostelu. Jussi oli meistä se joka esitteli pennut tuomareille. |
Yksi outous itselle tutumpiin näyttelyihin nähden oli myös palkinnot. Jyrsijöillä ja freteillä näyttelyiden ilmoittautumismaksut ovat paljon halvemmat kuin kissanäyttelyissä, mutta silti palkintopöytä on aina täynnä ruusukkeita ja tavarapalkintoja, ja palkinnot sisältyvät ilmoittautumismaksuun. Sijoittuneet saavat lähes poikeuksetta sekä ruusukkeen että nameja/leluja/tarvikkeita, ja palkinnot muuttuvat sitä hienommiksi ja runsaammiksi mitä isommille sijoille mennään. Kissanäyttelyssä taas palkintopöydästä löytyi hinnasto, eli mikäli kissan ansaittua sertin, halusi lunastaa kissalle sertiruusukkeen, siitä piti maksaa hinnaston mukainen hinta.
 |
| Käytiin myös valmiiksi läpi aikuisturkille sopivia näyttelytuotteita |
Koska kumpikaan meidän pennuista ei edennyt kummaltakaan tuomarilta paneeliin asti, loppunäyttely sujui meidän osalta taas rennommissa merkeissä jutellen ja tutustuen näyttelyn kahvioon. Paneelissa oltaisiin sitten valittu tuomareiden parhaiden joukosta vielä näyttelyn parhaat. Kissanäyttelyissä olisi myös aina vaikka mitä kivaa myynnissä, mutta tällä kertaa jätettiin näyttelyssä shoppailu väliin.
Myönnän kyllä, että näyttelyssä iski pieni kärrykateus, ja aloin haaveilla sellaisista pöydällisistä näyttelyrattaista, jollaiset monilla olivat. Niiden kanssa voisi sitten helpommin rullata kytikselle, kun oman kissan vuoro lähenee, ja ne tarjoaisivat tason jonka päällä viimeistellä kissa ennen arvostelua. Harmi vain että kyseiset menopelit ovat suhteellisen arvokkaat, etenkään kun emme vielä tiedä, kuinka usein tai säännöllisesti innostutaan kissanäyttelyissä käymään.
 |
| Jussi halusi lunastaa mineille heidän ensimmäiset sertinsä ihan ruusukkeina |
Paneelin alettua aloimme sitten laittaa leiriä kasaan ja valmistua kotiinlähtöön.
Nyt on sitten ensimmäisestä kissanäyttelystä selvitty ja ainakin vielä ne tuntuvat hektisemmiltä ja sekavammilta kuin fretti- ja jyrsijänäyttelyt. Vaikkakin seuraava kerta tulee olemaan jo helpompi, kun itsellä on taas selkeämpi kuva siitä, mitä tarvitaan mukaan, missä vaiheessa arvostelulomakkeet suunnilleen saadaan ja tuntee jo osan lyhenteistä vähän paremmin, niin ihan kaikki palkinnot eivät tunnu yhtä heprealta. Esimerkiksi toi muksujen saama pentuserti on merkitty arvosteluun CACC.
Kiitos taas avusta ja seurasta päivän aikana kaikille asianosasille! <3
 |
| Tavattiin näyttelyssä myös minien isä Rontti <3 |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti