Tälläkin kertaa tarinoiden alut ja loput kietoutuvat täällä meillä yhteen. Samalla kun on opeteltu uusien tyyppien tapoihin ja tutustuttu heihin, toisaalla on ollut sairastupa, eikä sen suhteen olla vielä täysin kuivilla. Wandan osalta jouduimme luovuttamaan eilen, sillä hänen hänen hengityksensä meni hyvin pumppaavaksi, ja koska hän ei ollut vastannut antibioottihoitoon, pelkäsimme että kyse on sydämestä. Tätä pelkoa lisäsi vielä se, että Wanda oli varsin pienikokoinen (mitä vaikutelmaan toki hänen karvattomuutensa vielä lisäsi) sekä täyssiskoonsa Dominoon että lauman muihin aikuisiin verrattuna. Ystävä avasi Wandan hänen lopetuksensa jälkeen, ja avauksen perusteella ongelma oli kuitenkin enemmän keuhkoissa kuin sydämessä. Tämä oli helpotus, sillä Wandan emolla Erikalla on nyt ollut samantyylistä oireilua, mutta huomattavasti lievempänä, mitä nyt koitetaan hoitaa. Wanda oli lopetettaessa vasta yhdeksänkuinen, mikä tuntuu hyvin raskaalta. Mutta Wanda oli alusta pitäen karvattomuutensa puolesta geneettinen ylläri, ja vaikka fuzzy on ilmeisesti yksi vähiten haitallisia nakugeenejä mitä rotilla on, saattoi sen mukana tulla sitten muita yllätyksiä, miksi tilanne eteni Wandalla näin nopeasti. Mutta tämä on myös yksi syy sille, miksi tyyppien kasvattajaa ei niin haittaa, jos kasvatukseen jäävien ohella tällaiset pahimmat härpäkkeet haluaa jättää kotiin. Koska tässäkään tapauksessa ei ollut tiedossa, että molemmat vanhemmat kantoivat fuzzyä, niin suvun fuzzyjen terveydestä ei ollut mitään tietoa. Toki toivoimme, että lopputulos olisi ollut ettei Wandan puuttuvalla turkilla olisi ollut mitään vaikutusta mihinkään, ja että hän olisi elänyt pitkän elämän lauman maskottina. Tälläkertaa näin ei kuitenkaan käynyt.
Olo on Wandan lopetuksen jäljiltä hieman raskas, surullinen ja haikea. Jussilla vielä enemmän, sillä Wanda oli Jussin spesiaaliprinsessa. Jussi oli se ensimmäinen, joka huomasi että Wandassa oli jotain poikkeavaa jo ennenkuin kellään mineistä oli turkkia. Ja heti siitä asti Jussi tiesi että halusi tuon minin jäävän kotiin. Hän halusi niin kovin nähdä, millainen tuosta likasta kasvaa. Ja ehdinkin usein hiukan kiusoitella häntä hänen minisfinksistään, Jussi kun ei ole ikinä erityisemmin välittänyt karvattomista nisäkkäistä. Mutta isin prinsessa oli poikkeus. Wanda oli laumassa hieman ilkikurinen ja kova haastamaan muita leikkimään halusivat he tai eivät. Mutta etenkin Jussin lämpimissä käsissä hän oli kova sylirotta, joka mielellään naksutteli sylissä tai niskassa Jussin poninhännän alla.
Lepää rauhassa Zaya's Doomsday Blue "Wanda"
13.11.2025 - 25.8.2026
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti