Sunnuntai alkoi taas ei niin kivoissa merkeissä. Nutella oli alkanut äkisti ontumaan, ja tarkempi tarkastelu paljasti että hänen vasen takajalka oli hyvin turvoksissa. Jalkaan sai kuitenkin koskea, eikä mummolla näyttänyt olevan välitöntä hätää, joten annoimme mummolle kipulääkkeen ja päätimme tarkkailla tilannetta hetken. Päivän mittaan jalka turposi lisää, ja kävely muuttui vaikeamman näköiseksi, joten mummolle varattiin eläinlääkäriaika maanantaiksi.
Itselläni oli ikävästi flunssa päällä, joten Nutellan hoito kaatui nyt Jussin vastuulle, etten minä vahingossakaan pahentaisi tilannetta tartuttamalla Nutellaa. Mutta puhuimme sunnuntaina paljon siitä, mihin kaikkiin hoitoihin olisimme mahdollisesti vielä valmiita mummon kanssa lähtemään. Sydän kun sanoi että kaikkiin, mutta järki muistutti että Nutella on kuitenkin jo kohta kahdeksanvuotias, eli sen mahdollisuudet esimerkiksi toipua isosta leikkauksesta ja elää sen jälkeen normaalia hyvää elämää olisivat rajalliset. Kävely oli kuitenkin sen verran vaikean näköistä ja mummo vältteli sitä kipulääkkeestä huolimatta, että Jussi halusi käydä tarkistamassa tilanteen ja hakemassa eri kipulääkettä mitä meillä oli kotona.
 |
| Maailman hienoin mummonäätä <3 |
Jalka saatiin kuvattua hammasröntgenillä mummon ollessa hereillä (hammasröntgen on usein helpompi tarkentaa silloin kun kuvattava kohde on hyvin pieni, ja sen tuottama säteilyn määrä on pienempi) eikä sieltä onneksi löytynyt murtumaa, nivelrikkoa tai muita epäilyttäviä muutoksia (Nutellan ikäisen kohdalla kun tapaturman ohella mahdollisia olisivat olleet myös osteomyeliitti, nivelrikko, kasvainmuutokset yms., vaikka tilanteen äkillisyys puhui toki venähdyksen tai murtuman puolesta), joten eläinlääkärikin oli sitä mieltä että voisimme jatkaa levolla ja kipulääkkeellä. Jalan voimakas turvotus huoletti hiukan häntäkin, ja sovittiin että siihen haetaan tarvittaessa antibiootit, jos turvotus ei ala laskea. Nyt näyttäisi onneksi siltä ettei niitä tarvita.
Mummon tila on nyt rajattu makuuhuoneeseen ja sinne on lisätty mattoja paremman pidon saamiseksi. Mummon kohdalla ei ole onneksi ollut haasteita siinä, miten hänet saataisiin pysymään levossa, sillä mummo on itse rajannut liikkumisensa minimiin. Eli hän käy kyllä vessassa pissa-alustalla asti, juomassa ja syömässä, mutta muuten hän vain nukkuu - paitsi jos Jussi tulee huoneeseen tahnatuubin kanssa, jolloin otetaan kyllä tiukka kerjäysposeeraus. Mutta tapojensa vastaisesti mummo ei ole edes koittanut rämpyttää makuuhuoneen porttia ja protestoida tilansa rajaamista, kuten yleensä.
Tiedän, että juuri nyt lepo on se mitä tarvitaankin. Mutta nyt pidetään kaikki peukut pystyssä, että sitten kun tämä viikko on lepäilty, saataisiin vielä meidän turbomummo takaisin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti